Lukupiirin poimin kirjaston palautettujen hyllystä, koska olen usein tuuminut, että olisi mielenkiintoista kuulua lukupiirin.
Vau, niin näyttää olevan. Tosin lukupiiriläisten elämässä näemmä tapahtuu niin paljon ja niin suuria, että kirjalliset elämykset jäävät väkisinkin toiseksi. Tämän jälkeen en harkitsekaan noin vaarallista touhua.
Romaanina kirja on helppolukuinen ja mukava, vaikka juonessa onkin muutama Hulkin mentävä aukko ja henkilöhahmojen uskottavuus horjahtelee. Kirjatoukka saa ylimääräistä herkkua, kun sivuosiin pääsevät tutut kirjat ja kirjailijat. Hyvä flunssaillan romaani: haastavampaa ei juuri nyt jaksaisikaan. Kaikki keskeisimmät 20-50 vuotiaan naisen ongelmat ja ihmissuhteet tulevat tässä pureskelluksi hyvin sulavassa muodossa. Naisten ja miesten suhteet, äitien ja tytärten suhteet, naisten ystävävyyssuhteet...
He pysyivät siinä iät ja ajat. Harriet istui tuolissa ja Nicole makasi vuoteessa puhumatta sanaakaan, koska mitään sanottavaa ei ollut. Harriet piti Nicolea kädestä ja itki välillä itsekin, ja Nicolen kyynelet valuivat taukoamatta, kunnes hänen elimistönsä oli liian kuiva ja liian väsynyt tuottaakseen enempää. [s. 327]
Plussaa Lukupiirille myös Philip Larkinista. Vieras nimi, mutta nyt piti googlettaa. Lisäksi lukupiiriläisten keskustelujen pohjalta To do -listalle jäi kaksi kirjaa: Tracy Chevalierin Tyttö ja helmikorvakoru sekä Ian McEwanin Sovitus.
Elizabeth Noble (2006). Lukupiiri. Hämeenlinna: Karisto. Suomentanut Auli Hurme-Keränen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.