Jäähyväisluento

Randy Pauschin Jäähyväisluento osui silmään kirjastossa poikkeavan kokonsa ja ulkoasunsa takia. Vilkaisin lipareen tekstin vähän huolimattomasti ja lainasin kirjan: ihan sitä se ei ollut  mitä kuvittelin.

Kirjan juju on, että se on kirjaimellisesti jäähyväisluento eräältä Carnagie Mellon yliopiston professorilta. Yleensä jäähyväisluentoja pidetään kyseisessä laitoksessa ilmeisesti idealla, että jokainen kutsuttu puhuja luennoi kuin kyseessä olisi heidän viimeinen luentonsa. Mikä olisi tärkeää, mitä pitäisi saada sanotuksi, kuoleman kynnyksellä? 

Puhuja/kirjoittaja on kuolemassa haimasyöpään. Kirjan perusteella kyseessä on ollut monessa mielessä mahtava tyyppi: älykäs mies, joka on ottanut ilon irti elämästä ja samalla saanut aikaan yhtä ja toista. Kolme lasta ja vaimo ja lukuisat ystävät ja kollegat varmasti surevat. Kirjoittajalle kyseessä on samalla isän testamentti lapsille elämän aikana opitusta. 

Huumoria on, ja monet elämänohjeista ovat fiksuja. Kun on itse onnistunut kehittämään vain kaksi eteenpäin antamisen arvoista elämänohjetta, täytyy ihailla kaveria, jolla on parinsadan sivun edestä sanottavaa aiheesta. Enimmäkseen asiat sanotaan hauskasti tai liikuttavasti.  Syöpähoidot eivät ole olennaisesti vaikuttaneet supervoimiini [s. 193], Pausch toteaa itsekin. Voin uskoa että häntä on pidetty hyvänä puhujana.

Kontekstistaan irrotettuna en antaisi tekstille kummoisia pisteitä. Sisällön puolesta se on amerikkalaisten ajattelutapojen kyllästämä ja sentimentaalinen Näin-elät-hyvin -opas. Aina tekee mieli tuhahdella kun yksittäisestä esimerkistä johdetaan yleisempää merkitystä. Tiedemiehenä Pausch tosin välttää tekemästä sitä suoraan, tyytyy vain kuvailemaan omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan. 

Metatarina tekee tästä kirjasta poikkeuksellisen immuunin kritiikille. Se on itsessään julistamansa filosofian paras esimerkki. Jos saan riittävän ennakkovaroituksen, ehkä yritän lukea tämän uudestaan kuolemaani edeltävinä kuukausina. Pelkkä flunssa ei riitä inspiroimaan.

Randy Pausch & Jeffrey Zaslow (2008). Jäähyväisluento. Helsinki: Tammi. Suomentanut Laura Ruuttunen.

Lahdenperä Hesarista arvioi näin.