Työmatka-ajot äänikirjojen parissa jatkuvat. Viimeksi kun kaivelin näitä kirjastostani, ei tuntunut löytyvän kerta kaikkiaan mitään. Lopulta nappasin Anna Janssonin Haudankaivajan, sillä ruotsalainen dekkari on harvoin ollut sikahuono.
Haudankaivaja ei ole poikkeus. Alkuun juttu näytti lähtevän hieman hitaasti liikkeelle, mutta viimeinen kolmannes kiersi taitavasti kaikki langanpäät yhdeksi köydeksi. Pienessä Roman kaupungissa Gotlannissa näyttää olevan oikea murhien sarja meneillään. Onko kaikessa kyse Fridan miesvainajan argeologisista harrastuksista? Miksi hänen talonsa poltetaan ja kenen lapsen Frida oikein kaivaa haudastaan? Lopulta murhaa selvittää poliisien ohella myös tarmokas amatöörikaksikko.
Myönnän empimättä että loppuratkaisu tuli yllätyksenä, sieluni silmin näin ihan toisen murhaajan pahojaan tekemässä. Jansson käsitteli tässä myös kiinnostavasti nuoruuden ja vanhuuden erilaisia elämäntilanteita. Lisäksi jonkinlaiseksi taustateemaksi nousi muutos. Mikään ei ole ihan vakaata, eivät ihmiset eivätkä faktat.
Kokonaisuudelle voi kaikkiaan nostaa peukut pystyyn. Parin ensimmäisen levyn ajan tarina vielä haki uomaansa, mutta sitten kun pääsin tutustumaan tarmokkaaseen Fridaan lähemmin, innostuin Haudankaivajaankin. (Frida tuo mieleen isomummoni, samanlainen tyyni mutta topakka asenne! Mummot on rautaa.) Kirjastosta lainaamassani paketissa oli muuten 11 levyä; Gummerus on näemmä tuottanut myöhemmin samasta kirjasta 7 levyn version. Edistys edistyy.
Ainoa pidempi miinus on annettava siitä, että tämän kirjan kohdalla oli välillä vaikea pysyä hahmojen puhuessa selvillä puhujasta. Kaija Kärkisen rauhallinen ääni sopi kyllä kirjaan, mutta kun kirjailja ei ole sirotellut joukkoon riittävää määrää kiinnikkeitä (Maria sanoi, tuhahti Frida ja niin edelleen), tarvittaisiin lukijalta ylimääräistä ponnistusta.
Tai sitten en vain keskittynyt tarpeeksi. Hyvä liikenneturvallisuutta ajatellen, ehkä! Sen verran jäi kuitenkin hampaankoloon, että saatan hankkia ihan itse luettavaksi jonkin Janssonin dekkarin: katson onko paperilta luettaessa samaa hahmotusongelmaa. Ja näen miten Maria Wernin yksityiselämän kuviot kehittyvät.
Anna Jansson (2009). Haudankaivaja. Gummeruksen äänikirja. Lukija Kaija Kärkinen.
Arvioita:
Pertti Ehrnroth Keskisuomalaisessa
Mari Viertola Turun Sanomissa
Minulla on tullut jotain pientä väsymystä Janssonin tuotantoon, vaikka varsinkin niistä alkupään Maria Werneistä olen tykännyt ihan älyttömän paljon. Nythän häneltä taas tulee uusi syksyllä, täytyy katsoa jos jossain vaiheessa luen.
VastaaPoistaMulla oli vähän ristiriitaisia fiiliksiä tämän suhteen, toisaalta tarina oli tosi kiinnostava, toisaalta koin sen vähän sekavaksi. Sekavuus tosin saattaa johtua lukuolosuhteistakin, matkalla kun oltiin, ehkä en jaksanut keskittyä riittävästi.
VastaaPoistaKiitos lukuvinkistä. Minäkin olen pyrkinyt hankkimaan lenkkiluettavaa äänikirjojen maailmasta. Tällä hetkellä kuuntelussa on meneillään Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, jossa olen huomannut tuon saman ponnistelun tarpeen. En välillä nimittäin tiedä kumpi naisista puhuu, nuori Veronika vai vanha Astrid. Pikku hiljaa olen kuitenkin oppinut tunnistamaan Seela Sellan äänestä kumpi nainen on kyseessä. Aluksi kuitenkin olin ihan pihalla.
VastaaPoistaMie olen lukenut vain yhden Janssonin kirjan, sarjan ensimmäisen (Vaitelias jumala). Jostain syystä en ole tullut lukeneeksi häneltä muuta, vaikka muistan kyllä pitäneeni tuosta kirjasta.
VastaaPoistaKiitos, Jansson on minulle vielä ihan vieras, tai siis en ole lukenut. Mistä näitä ruotsalaisia riittääkin...
VastaaPoistaSusa, kiitos vinkistä. Täytyy oikein tutkia mitä näitä on ilmestynyt ja missä järjestyksessä.
VastaaPoistaNorkku, luulen että minullakin oli varsinkin alussa vaikeuksia keskittyä. Ajatukset karkaavat helposti muualle - kunnes sitten tarina puree, ja melkein harmittaa kun pääsee perille :-)
Sonja, erottuminen on harvemmin ollut ongelma, mutta tässä tapauksessa pani väkisinkin merkille.
Kuutar, joskus käy niin...mutta ehkä vielä palaat Janssoniin. On kuitenkin jäänyt kytemään, koska muistat vielä kirjan :-)
Tessa, länsinaapurissa tosiaan tuntuu kasvavan koko ajan uutta satoa hyviä dekkaristeja. Patoutunutta murhanhimoa lintukodossa? ;-)
Äänikirjat ovat taivaan lahja työmatkojen piristeeksi. Tosin joskus on vaikeaa pinnistää päivän töihin, kun on juuri autossa ollut mukana tappamassa massoittain länsiuusmaalaisia punaisia hiekkakuopan reunalle...
VastaaPoistaJanssonin sarja on monien muiden tavoin aika epätasainen. Muistan, että aloitusosa oli jopa huono, mutta sitten parani nopeasti. Loppupäässä on ollut taas vaihtelua, eikä tämä Haudankaivaja ole ihan parhaasta päästä mielestäni.
Jahas... oma vastauskommenttini on näemmä mennyt datataivaaseen :-/
VastaaPoistaMutta uudemman kerran kiitos kommentoinnista kaikille! Huomasin juuri Lumiomenan linkittämästä Gummeruksen syyskatalogista, että Janssonilta on ilmestymässä uusi suomeksi... kyllä se varmaan pitää lukea!
Ihmettelin tuota luettelotietoa, onkohan pokkariversio, sillä olen lukenut Unissakävelijän:
VastaaPoistahttp://kirsinkirjanurkka.blogspot.com/2011/02/lomaviikon-dekkarikooste-osa-1.html
Kirsi, täytyy olla pokkariversio. Kiitos linkistä, olin unohtanut tuon arviosi! Hmm, pitää katsoa lukisinko tuon Unissakävelijän vai jotain vanhempaa sarjasta...
VastaaPoista