Kuva/kansi: Minerva/Jenny Taskinen |
Klassikko puoltaa paikkaansa, vaikka puhtaana scifi-kirjana Nemo on toki vanhentunut. Ei sinänsä yllättävää; Nemon ensimmäinen painos julkaistiin jo vuonna 1870. Siihen nähden suoritus on uskomaton - 1870?!!
Vertailun vuoksi todettakoon, että hehkulamppua ei oltu vielä keksitty. Samana vuonna ilmestyi Seitsemän veljestä. Mutta Vernen vilkkaassa mielikuvituksessa syntyi huikea vedenalainen matka sähköllä toimivassa sukellusveneessä.
Kirjan kertojana on ranskalainen professori, joka uutta merihirviötä jäljittävän retkikunnan myötä päätyy yhdessä palvelijansa ja valaanpyytäjä Nedin kanssa vieraaksi kapteeni Nemon sukellusveneeseen. Tuo ihmeellinen alus, Nautilus, kuljettaa retkuetta pitkin ja poikin maailman meriä. Professori pääsee Nemon mukana vedenalaisiin hautajaisiin, poimimaan helmiä simpukoista ja nostamaan uponneita kulta-aarteita. Haasteita ja vaarojakin kohdataan. Nautilukseen vangittu kolmikko kaipaa kuitenkin yhteyttä ulkomaailmaan. Nemo taas haluaa salata aluksensa ja vaatii siksi vierailtaan elinkautista oleskelua veden alla.
Ydinsukellusveneiden aikana rakas Nautilus vaikuttaa aavistuksen kömpelöltä, mutta toisaalta aika on ollut armollinen kapteeni Nemolle itselleen. Tämä ahdistunut ja salaperäinen sankari kiehtoo edelleen. Hetken lukemisen jälkeen tajusin, että tuttuhan tämä on, englanninkielinen versio 20,000 Leagues under the Sea löytyy omastakin hyllystä. Olen lukenut englanninkielisen version parisenkymmentä vuotta sitten. Huomasin että kirja kesti uuden lukemisen suomeksi hyvin. Oikeastaan suomenkielinen oli nautinnollisempi käännös; Vernen tyyli on ilmeisesti ollut paikoin aika mahtipontista. Pakko kuitenkin laittaa kuva tähän tuosta suloisen nostalgisesta 60-luvun pokkarikannesta!
Airmont Books, 1963 |
Lukunäytteeksi ote Nemon ja professorin ensimmäisestä päivälliskeskustelusta, jossa Nemo unohtaa hetkeksi pidättyväisyytensä:
"Te rakastatte merta, kapteeni."
"Niin rakastan. Meri on kaikki kaikessa! Se peittää seitsemän kymmenesosaa maan pinta-alasta. Sen tuulahdus on raikas ja puhdas. Se on ääretön erämaa, jossa ihminen ei ole koskaan yksin, sillä hän tuntee elämän sykkivän vierellään. Meri on yliluonnollisen olemassaolon viestittäjä, se on liikettä ja rakkautta, ääretöntä elämää, kuten eräs runoilijoistanne on sanonut. Maapallomme on saanut alkunsa merestä, ja mereen se tulee myös päättymään. Täällä on ylimaallinen rauha. Meri ei kuulu itsevaltiaille. Maan päälle he voivat harjoittaa epäoikeudenmukaisuuksiaan ja kauheuksiaan, sotia ja tuhota toisiaan. Mutta yhdeksän metriä maanpinnan alapuolella heidän valtansa luhistuu, heidän vaikutuksensa haihtuu ja mahtinsa katoaa! Eläkää tekin merten syvyyksissä. Vasta siellä on todellistä itsenäisyyttä. Täällä minä en tunnusta herruuksia! Täällä olen vapaa!" (s. 68-69)Tälle kirjalle on jatko-osakin, ja sen kävin lataamassa project Gutenbergiltä - valitettavasti englanninkielisenä ja kokonaisuudessaan. Nyt lukemani Nemo on vähän lyhennetty versio alkuperäisestä, ja minusta Vernen kirjat kyllä paranevat pienestä editoinnista.
Jules Verne (2011, alkuperäinen 1870). Kapteeni Nemo: Merten syvyyksissä. Helsinki: Minerva. Suomentanut Kristina Haataja.
Voihan, tämä on niitä harvoja kirjoja joka minulla on jäänyt kesken! Tai voiko nyt sanoa kesken kun lopetin sivulla 2 kun sillä hetkellä ei innostanut.. Ajattelin ottaa tämän kesäprojektiksi.
VastaaPoistaIhana tuo vanha kansi!
Ja kiitos tästä arviosta! Vähän samoilla fiiliksillä olen lähdössä lukemaan eli symboliarvon vuoksi. En odota mitään huumaavaa seikkailua mutta visioita kyllä :)
Minunkin olisi tarkoitus tutustua Verneen lähiaikoina. Isä jaksaa hänen kirjojaan aina kehua (nyt 70-vuotias papparainen) ja ajattelinkin heittäytyä ensimmäiseksi Matka maan keskipisteeseen -kirjan seikkailuihin.
VastaaPoistaLinnea, ei tämä tuskallinen kirja ole, paikoin vain vähän mahtipontinen - ja tosiaan ansaitsee klassikona lukemisen. Kulttuuriimme uponneita juttuja pullollaan :-)
VastaaPoistaSonja, sitä en olekaan koskaan lukenut, vaikka varmaan pitäisi, tai niin ajattelin kun luin viime vuonna yhtä maan alla osittain tapahtuvaa kirjaa. Olisiko ollut Hopeinen tuoli? Odotan kiinnostuksella mitä siitä ajattelet. Ja herkkuja isälleen :-) kyllä Jules Vernestä vähän sietää vaahdotakin, ihan periaatteesta :-D