 |
| Kuva/kansi: Gummerus/Sanna-Reeta Meilahti |
Little Been tarina kertoo kahden todella erilaisen naisen kohtaamisesta ja kohtaamisen seurauksista. Kirjan ilmitaso on hyvin henkilökohtainen: nigerialainen pakolainen Little Bee ja britti Sarah, Surreyn kasvatti ja lehden päätoimittaja, tuntuvat äkkiseltään henkilöiltä, joilla ei voi olla mitään sanottavaa toiselleen, mutta heidän välilleen on aiempien tapahtumien myötä syntynyt rikkomaton yhteys.
Jos unohtaa hetkeksi henkilöt, voi miettiä tapahtuvaa ja tapahtunutta myös sivilisaatioiden kohtaamisen kautta. Nehän eivät ole menneet niin putkeen kaikkien näkökulmasta. Jos Afrikka ajatteluttaa ja sinulla on nelisen minuuttia aikaa, tsekkaa tämä video ja seuraa etenkin sinisiä palloja...
Videon kuvaama kehityskulku heijastuuu myös henkilöiden tasolle. Little Been tarinassa Sarahin ja Been oletukset ja odotukset muodostuvat niin erilaisista lähtökohdista, että heidän on välillä vaikea ymmärtää toisiaan. Myös kontrasti Sarahin ongelmien ja Been ongelmien välillä on tehokas.
Itse asiassa Little Been tarina on niin täydellisen hyvä kirja, että se on melkein raivostuttava. Teksti on hyvin kirjoitettua ja oivaltavaa, juoni tasapainottelee erittäin hyvin turvallisen ja shokeeraavan välillä. Ensin ajattelin että Sarahin elämän jauhaminen Been elämän rinnalla on ällöttävää, mutta eihän se ole - siitä syntyy kirjan voima ja dynamiikka. Vain oma tekopyhyyteni haluaisi eristää pienet tragediat ja suuret tragediat eri teksteihin; tuomalla ne yhteen Cleave pakottaa myöntämään, että kaikki tragediat ovat ihmisen kokoisia... ja meiltä jäävät helposti huomaamatta ne suuret tragediat silloinkin kun ne ovat aivan lähellä.
Huomaan että saan kirjan kuulostamaan synkältä. Sitäkään se ei ollut, pahus vieköön... Been osuuksissa on terävää huumoria.
Kun olin pieni, kaikki oli yhtä onnea ja laulua. Silloin sellaiseen oli yllin kyllin aikaa. Ei ollut kiire minnekään. Meillä ei ollut sähköjä, ei raikasta vettä eikä suruakaan, koska niitä ei ollut vielä yhdistetty meidän kyläämme. Istuin limbapuun juurten välissä ja nauroin katsoessani, miten Nkiruka kiikkui edestakaisin ja taas edestakaisin. Kiikkunarut olivat pitkät, joten heilahdus päästä päähän kesti häneltä kauan. Kiikulla ei tuntunut olevan koskaan kiire. Katselin sitä päivät kaiket tajuamatta katsovani heiluria, joka mittasi kyläni viimeisiä rauhan kausia. (s. 113)Kerran luettuna Little Been tarina on upottava, koukuttava ja ajatteluttava kirja. Oikea lukijan romaani. Okei, juoni on aika epärealistinen mutta uskottavuus syntyy kerronnasta ja se on minusta tässä yhtä tautisen hyvää kuin Emma Donoghuen Roomissa, täysin erilaista vain. Nauttisinkohan tästä yhtä paljon uudelleen luettuna? Ekä en. Vaikka teksti onkin hyvää ja kirkasta, lukunautinto liittyi paljolti Cleaven lukijalleen järjestämään löytöretkeen. Tarinan rakentuminen oli minulle se juju, vielä enemmän kuin vivahteinen teksti.
Sen sijaan että halaisin kirjaa rintaani vasten miettien koska voin lukea sen uudelleen, selailen osoitekirjaani ja mietin kenet kavereistani haluan laittaa tätä lukemaan. Sen Little Bee sai minussa aikaan: lähetyssaarnaajan innon luettaa kirja myös seuraavalla. Ja uskokaa pois, kyynisen kääkän ei ole helppo yhtyä kaikkien muiden ylistyksen kuoroon. Silti:
Lukekaa Little Bee! Lukekaa Little Bee!
Chris Cleave (2011, alkuperäinen 2008). Little Been tarina. Helsinki: Gummerus. Suomentanut Irmeli Ruuska.
Arvioita:
Lumiomena
Järjellä ja tunteella
Kirjava Kammari
K-Blogi
anni m. on lukenut alkukielellä
Vaikka tätä ovat kehuneet kilpaa niin monet muut, sinä onnistuit vakuuttamaan minut: oli pakko laittaa kirjastoon varaus :)
VastaaPoistaPS: Löysin tänne vasta hetki sitten, sinulla on oikein viihtyisä blogi! :)
Maija/Kirjojen keskellä
Hienosti kirjoitettu hienosta kirjasta! Ja minulle kävi samoin: tiesin heti, että vaikka Little Bee oli tärkeä lukukokemus, en lue sitä uudelleen, niin että aloin heti pohtia, kuka sen saisi. Nyt olen luovuttanut sen mökille, jossa toivon sen saavan useita lukijoita. Olen kovin tyytyväinen. Lukekaa Little Bee!
VastaaPoistaLittle Been tarina on kyllä hieno kirja. Se on kirjoitettu niin, ettei sitä voi lopettaa kesken ja vaikka juoni on todella epäuskottava, voisi Cleaven tekstin uskoa siitä huolimatt aihan sellaisenaan.
VastaaPoistaMinäkään en tiedä, tulenko lukemaan kirjaa enää uudelleen, mutta olen suositellut sitä monille ystävilleni ja tuttavilleni. Hyvä lukukokemus, ei enempää eikä vähempää. :)
Hieno arvio hienosta kirjasta! Minulla tämä taitaa pysyä omassa hyllyssä, mutta lainassa se on jo nytkin ystävälläni ;)
VastaaPoistaSain muuten sen Roomin itselleni kun ystävä tilasi ulkomailta! Aion sen lukea nyt kesällä. Onkin muuten ensimmäinen englannin kielinen kirja, jonka luen ;)
Aika hyvin sanottu tuo, että tuskin tulee luettua uudelleen. Ei minunkaan tule. Ja taidan olla muutenkin ainoa, joka ei ollut ihan varauksettoman ihastunut.
VastaaPoistaSitä jäin miettimään, että kerronnassa oli minusta alku paras: se kuinka Little Bee esitellään lukijalle ja on ne kuningatarviittaukset ja muut. Siitä pidin hirveästi, kun taas Sarahin osuus oli... no, en nyt osaa sanoa ehkä edes itseäni miellyttävästi... hengetön?
Maija, kiitos ja tervetuloa :-) Toivottavasti pidät kirjasta!
VastaaPoistaKiitos Jenni! Jännä juttu oli minustakin tuo, että heti tiesi kirjasta ettei se ole "moneen kertaan luettava". Mutta hyvä lukukokemus!
Katja/Lumiomena, minulla oli ensimmäisen kolmanneksen kauhea halu olla tykkäämättä tästä - koska jotenkin paradoksaalisesti ärsyttää että vaikeasta aiheesta on tehty niin sujuva ja helppolukuinen, lähes miellyttävä kirja... sitten päätin ettei hyvin kirjoittaminen ole mikään syy halveksia kirjaa, heh... Hyvä lukukokemus on hyvä asia!
Kiitos Susa! Jännää että Room on ensimmäinen englanninkielisesi, odotan mielenkiinnolla miltä se sinusta vaikuttaa! Kielessä on kiinnostavia piirteitä :D
Ilse, minuakin alkuun rasittivat ne Sarahin kovin kirjallisen oloiset ihmissuhdeongelmat, mutta tulin siihen tulokseen että Cleave on halunnut ehkä tällä vähän julmalla rinnastuksella korostaakin lähtökohtien eroja... Bee tallaa samaa kamaraa mutta elää ihan eri maailmassa. Ja Yön Ritarista pidin kovasti :-)
Minäkin varasin tämän muiden blogien houkuttelemana kirjastosta ja nyt kun luin arviosi, niin haluan lukea tämän vielä enemmän (vertaaminen Roomiin toimii minulle, voiko tämä tosiaan olla yhtä hyvä??). Taidan ottaa tämän mökille mukaan juhannukseksi. :)
VastaaPoistaZephyr, hain vertauksella sitä että Beellä on hyvin omanlaisensa kertojanääni, kuten Jackilläkin :-) Minusta oli kyllä yhtä taidokas, erilaisella tavalla... Oikein hyvää mökkijuhannusta!
VastaaPoistaKävin katsomassa tuon videonkin nyt. Mahtavia nuo brittiläiset opetusvideot, mutta asiakin pisti mietityttämäään.
VastaaPoistaSamaa mieltä monesta kohdasta kirjaa!
Tämä on kyllä todella hyvä kirja! Minä en yleensäkään lue kirjoja useaan kertaan, joten en osaa oikein verrata sillä tavalla. Minähän tunnustin blogissani, että olen Cleavesta melkein mustasukkainen, mutta ilman muuta suosittelen ja lainaan kirjaani mielelläni muille. Hyvin vähän kaunokirjallisuutta lukeva mieheni luki juuri Cleaven esikoisen Incendiaryn ja piti siitä kovasti. Aion usuttaa hänet kokeilemaan myös Little Beetä, vaikka se on tuota esikoista vähän enemmän mielestäni "naisten kirja".
VastaaPoista