lauantai 27. elokuuta 2011

Saniaislehdon salaisuudet

Kuva: WSOY
Kati Närhen Saniaislehdon salaisuudet kertoo orvon Agneksen elämästä Mummon luona Planktonin kaupungissa. Närhen pieni yhteisö on täynnä hämärien nurkkien ja naiivien viivojen tenhoa. Kummallinen Agnes haaveilee ryhtyvänsä isona tohtori Frankensteiniksi, mutta sitä odotellessa voi tutkia saniaislehdon kätköön hiipiviä salarakkaita, pähkäillä korsettien arvoituksia ja löytää kauneutta yllättävistä paikoista, oopperasta vaikka. Ja tietenkin Agnes pohtii kadonneiden vanhempiensa kohtaloa: söikö heidät jokin hirviö vai kaappasiko salaseura?

Synkkäkatseisen Agneksen habitus tuo mieleen Addamsien perheen Wednesdayn Cristina Riccin ikimuistoisena elokuvaversiona, mutta vielä enemmän varhaismurkkuajan torjuvuuden. Happamista ilmeistä huolimatta Närhen yksinkertaiset hahmot ovat valoisia ja hauskoja. Tarinassa ja kuvissa komiikkaan sekoittuu terävää välillä terävää piikkiä johonkin suuntaan, mutta kokonaisvaikutelma on lämmin ja ironinen yhtä aikaa. Mietin mistä se ironian vaikutelma tulee, ja kait se tulee ristiriidasta Planktonin peri-idyllisen miljöön ja sinne sijoittuvien tilanteiden välillä. Plankton on kuin piirretty versio jonkin BBC:n laatudraaman tapahtumapaikasta, neiti Marplen tai Hercule Poirot'n arkkityyppinen pikkukaupunki. Ei kovin suomalainen - mutta ehdottomasti tuttu ja tunnistettava osa kulttuuriperimäämme yhtä kaikki.


Kuvien sävynä on enimmäkseen harmaaseen sävyttyvä sininen. En aina ole pitänyt näistä yhden värin sarjakuvista, mutta tässä se jotenkin toimi todella hyvin. Juuri tämän sävyinen on Agneksen orpo maailma. Närhi myös heittää muutamassa kuvassa esiin muitakin värejä. Niiden erottuvuus tekee tunnelmasta heti toisen - tehokasta! Kun Agnes ihastuu poikaan, hänen maailmansa onkin hetken vaaleanpunainen. Aurinkolapsi Julia näkee kirkkaita keltaisia perhosia.


Aloitin muuten taannoin sarjakuvaprojektin, jossa lainaan ja kaukolainaan aikuisten sarjakuvia lähikirjastostamme. Niitä on näet hyllyssä meillä vähän, todella vähän lajin nykyisen painoarvon huomioon ottaen.

Mutta ei kai voi olettaa kirjaston hankkivan sellaista mitä ei kysytä. Eli minähän kysyn. Kati Närheltä seuraavaksi Luksusmuijaa.

Kati Närhi (2010) Saniaislehdon salaisuudet. WSOY. ISBN 978-951-0-36316-4.

Arvioita:
Harri Römpötti Hesarissa
Salla lukupäiväkirjassaan
Erja lukupäiväkirjassaan
Zephyr Kirjanurkkauksessa
Kirjavinkit


11 kommenttia:

  1. Minullakin on tämä hyllyssäni, mutta kirja on lukematta. Olen kadottanut taidon lukea sarjakuvia. Pitäisi saada se jostain takaisin. :)

    VastaaPoista
  2. MInä taas olen hukannut runojen lukemisen taidon. Ajattelin talven tullen etsiskellä, josko se jossain kaappien perukoilla vaikka piilisi... :-)

    VastaaPoista
  3. BBC-pikkukaupunki, osuva määritelmä!

    En ole Luksusmuijaa itse lukenut, mutta ymmärtääkseni se on Katri Mannisen kirjoittama "elämäntapaopas". No, olipa mitä tahansa, odotan mielenkiinnolla arviotasi siitä! ;)

    VastaaPoista
  4. Kuvat näyttivät haussa kiinnostavilta; ajattelin että menee samoilla vaivoilla kun tilaan Timo Mäkelää... Sarjisfiilistelyä päällä, vaikka kaikista ei tule kerkiä kirjottamaan :-)

    VastaaPoista
  5. Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta!

    VastaaPoista
  6. On, ehdottomasti! Ja silti ihan helposti lähestyttävää sarjakuvaa... (jotkut nykytekijät tekevät niin vaikeaa ettei meikäläisen kapasiteetti riitä prosessoimaan) :-)

    VastaaPoista
  7. Haa, Luksusmuija! Niin ihanan ällö nimi, että varmaan on otettava selvää, mistä on kyse.

    VastaaPoista
  8. *grin* niin minäkin ajattelin :-)

    VastaaPoista
  9. Ainiin, onhan tästä Zephyrinkin arvio.

    VastaaPoista
  10. *hakkaa päätä seinään* No niinpäs onkin, ja olen sen lukenutkin. Mutta kun ei googletuksessa pompannut silmille niin unohdin... Kiitos Salla! Lisäsin tuonne ylöskin sen.

    VastaaPoista
  11. Pakko tulla vielä tekemään lisäys: katsastin tänään kirjastossa yhden niistä Luksusmuija-kirjoista. Voi pöh. Jotenkin olin kuvitellut pienessä päässäni sarjakuvallista opasta, mutta sehän olikin totta vie "elämäntapaopas" perinteiseen malliin. Pari Närhen kuvaa ja muuten sitä normaalia... Sinne jäi, elämäntapani on ihan toivoton ilman lisäremonttejakin :-)

    Mutta sain tilaukseen Mäkelän Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri, joten ei turha reissu ollenkaan.

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.