lauantai 10. maaliskuuta 2012

Kafka rannalla

Kuva/kannen kuva: Tammi/Jerry Bauer
Murakami on tunkenut kirjablogeista tietoisuuteeni vähitellen, ensin väliin vilahtaen, lopulta väellä vyöryttäen... Olen tähän asti väistellyt siinä pelossa, että taas tulee yksi kirjailija lisää, jonka tuotanto tekisi sitten mieli lukea kokonaan. Mutta ei, Lumiomenan listaus vuoden 2011 parhaista kirjoista oli viimeinen niitti. Pakko mikä pakko. Lainasin yhä lievästi luimistellen pienen asuntovaunun kokoisen opuksen Kafka rannalla.

Rehellisesti: ensimmäiset viisikymmentä sivua oli tervanjuontia. Annoin mielessäni Murakamille sataan sivuun asti aikaa vietellä ja jatkoin kitkeränä. Kävi vain niin, että sille sadannelle sivulle tullessani unohdin huomata millä sivulla mennään. Kafka oli jo nykäissyt mukaansa ja vei.

Kafka rannalla kulkee kahden henkilön matkassa. Toinen on Kafka, maailman kovin 15-vuotias, jonka tie vie hiljaiseen kirjastoon ja vielä hiljaisempaan metsään. Toinen keskushenkilö on Nakata, vanha ja yksinkertainen mies, joka ei osaa lukea. Nakatan varjosta puolet heijastuu jonkin toisen maailman kamaralle. Silti sekä Kafka että Nakata kuulevat jotenkin elämän tuulen laulun maanpiirin metelin takaa.

Kafkassa on spefistisiä piirteitä, mutta se vivahtaa enemmän uuskummaan tai maagiseen realismiin kuin perinteisempään scifiin tai fantasiaan. Erikoinen, viehko ja mieleenpainuva lukukokemus kuitenkin. Tarina on myös pullollaan intertekstuaalisia viitteitä ja symboliikkaa, jopa siinä määrin, että toisenlaisessa kirjassa olisin pitänyt sitä ärsyttävänä.
[--] Anton Tšehov sanoi sattuvasti, että 'jos tarinassa esiintyy pistooli, sen pitää myös laueta'. Ymmärrättekö, mitä hän tarkoitti?" 
"En." 
Eversti Sanders huokaisi. "Sen minä kyllä arvasinkin, mutta piti nyt kumminkin kysyä. Kuuluu hyviin tapoihin." 
"Kiitos." 
"Tšehov tarkoitti, että välttämättömyys on omalakinen käsite. Se on rakenteeltaan erilainen asia kuin logiikka, moraali tai merkitys. Sen funktio määräytyy yksinomaan sen tehtävästä. Sellaista ei tarvita, millä ei ole mitään tehtävää. Sen minkä välttämättömyys vaatii, on oltava olemassa. Siinä teille dramaturgiaa. Logiikalla, moraalilla ja merkityksellä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Kaikki on suhteellista. [--] (s. 394-395)
Mutta Murakamin viittauksissa ei ole tyhjänpäiväisen poseerauksen makua, eikä hän yritä tehdä henkilöistään liian realistisia. He ovat kirkkaasti kaunokirjallisia hahmoja, tyyliteltyjä ja tyylikkäitä kuin sarjakuvahahmot. Todentuntuisuus ei olekaan tarpeen, kun hahmot kuitenkin ilmentävät jotain perimmäistä ihmisen suhteesta itseensä ja muihin.

Niin Kafka kuin Nakatakin etsivät (kai?) tietä kokonaiseen ihmisyyteen. Murakami vihjaa, ettei kukaan voi olla aivan kokonainen, sillä eheys on vakaa tila, jonka voi saavuttaa vain muistin ja siten identiteetinkin tuolla puolen. Pitää heittää pois painolasti ja sanoutua irti... Tai hyväksyä taakka ja tehdä siitä oma. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku? Sillä kaikki me kuolemme ja katoamme, mutta se johtuu siitä, että maailman koko järjestelmä rakentuu tuhoutumiselle ja menetykselle. Kaikki ei ole Kafkan syytä. Ei minunkaan. Ehkei sinunkaan?

Kafka rannalla on kuin loitsu tai lumous tai outo uni... Sitä voi tulkita tai sen voi kokea. Taisi mennä minun kohdallani enemmän kokemisen puolelle. En usko, että todella ymmärsin kirjasta mitään. Silti sen kerroksien läpi liukuminen sai aikaan jotenkin puhtaan ja selkeän olon. Kuin kävisi sielun kiropraktikolla.

Haruki Murakami (2009). Kafka rannalla. Tammi. Suomentanut Juhani Lindholm. ISBN 978-951-31-3519-5.

Arvioita:
Katja Lumiomena-blogissa
Harri Römpötti Hesarissa
Heidi Lakkala Kiiltomadossa
Eeva Saesmaa Keskisuomalaisessa
(Googlaa lisää, tätä on luettu paljon ja innolla! :D)

15 kommenttia:

  1. Sielun kiropraktikko :) Minäkään en uskalla sanoa ymmärtäväni Kafkasta paljoakaan mutta ai että kun se oli hieno. Mainiota että uskalsit kaikesta huolimatta tähän asuntovaunuun tarttua, 1Q84 olisikin sitten jo sen reippaat 900 sivua. ;)

    Ja kappas, 1Q84:ssäkin mainittiin Tsehovin ase.

    VastaaPoista
  2. Itsekin olen aivan hurahtanut Murakamiin. Kafka on vielä edessäpäin, Norwegian Woodin luin alkuvuodesta ja nyt menossa on jo toinen kierros, ja sen lisäksi kaksi muuta Murakamia. Uskomaton, upea kirjailija, vau!

    Oli tosi mielenkiintoista lukea mainio arviosi, kiitos!

    VastaaPoista
  3. Kyllä, Murakami on sielun kiropraktikko!! :D Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla, että kirjasta jää tunne, ettei välttämättä ymmärtänyt kaikkea, mutta koki sen sitäkin vahvemmin. Hienoa että tutustuit Murakamiin, sitten vain muiden asuntovaunujen kimppuun! :)

    VastaaPoista
  4. Olen iloinen, että pidit Kafkasta rannalla. Nimittäin hieman jännitinkin, että kuinka koet kirjan, mutta aavistelin että se voisi olla makuusi. Murakamia ei tosiaan voi ymmärtää, ei ainakaan Kafkaa rannalla, mutta jotain ihmeellistä kirjassa on. Tällaisia kirjoja ei ole kirjoitettu muita.

    Minä olen lukenut Kafkan lisäksi Norwegian Woodin, josta pidin niin ikään ihan hurjasti, mutta siinä tyyli on aika erilainen. Senkin tunnistaa toki Murakamin kirjaksi, kirjailijalla on ihan oma äänensä. Ja nyt kirjahyllyssäni odottaa jo Suuri lammasseikkailu. Oi onnea, tuumaa Murakami-fani.

    VastaaPoista
  5. Mulla on Murakamit vielä kokematta, mutta kirjablogiyhteisön suositusten vuoksi olen kyllä ruvennut harkitsemaan kokeilua! Kunhan sinne asti ehtii kaikkien näiden lukemattomien kirjojen joukosta...

    VastaaPoista
  6. kiva booksy - mä oikeesti luin sen ekat 50 sivua silloin kun tää oli ihan uusi ja ilman mitää hypetystä ja keseken jäi. siksi olen pelännyt tarttua uudelleen, kun en haluaisi myöntää että mä en vaan tajua mitään :D mutta mukavaa kun sinulla oli siis tuo sama ongelma alun kanssa - ehkä mulla onkin toivoa! ;D

    VastaaPoista
  7. Linnea, pelkään pahoin, että sekin 900 sivuakin on vielä edessä ennemmin tai myöhemmin... pikkuisen taisin jäädä koukkuun. :-)

    Sara, Norwegian Wood olisi minulle varmaan seuraava Murakami, siitä olen kuullut kehua ihan livenäkin. Mutta jotenkin tuntuu, ettei näitä kannata ahmia monta peräkanaa... nyt ei tosin ole enää mitään kynnystä ylitettävänä! Mies kirjoittaa todella hyvin - ja käännöskin oli sellaista tasoa kuin Keltaiselta kirjastolta odottaisi.

    Zephyr, minulle tulee usein tunne, etten ymmärtänyt kirjasta kaikkea. Tai paljoakaan. Yleensä se ärsyttää (heh, näin fiksu ihminen toki ymmärtäisi jos kirjailijat älyäisivät kirjoittaa oikein!), mutta jostain syystä Kafkan kanssa ei tullut ollenkaan sellainen tunne, että olenpas tampio kun en tajua... Ei ärsyttänyt ollenkaan, tuntui että ymmärtäminen on sivuseikka. Jotenkin Murakami hypnotisoi mukaansa ja lukiessa tuntuu kuin lukot napsahtelisivat auki mielen perukoilla. Nautin tästä todella!

    Katja, ymmärrän mainiosti miksi Kafka nousi listallasi viime vuoden ykköseksi! Ja olit aivan oikeassa veikatessasi, että pitäisin tästä. Nostan hattua ja kiitän kauniisti kun innostit minut tämän pariin! :-)

    Salla, en voi muuta kuin suositella lämpimästi. Tämä oli vaikuttava. Sama lukemattomien kirjojen syndrooma on minullakin riesana tosin... :-)

    anni.M, tiedän tismalleen mitä tarkoitat! Olisi hyvin mahdollisesti jäänyt minultakin kesken tämä, ellen olisi muistanut Katjan tällä antamaa arvoa ja muidenkin kehuja... mutta olen iloinen kun annoin tälle kunnon tilaisuuden! Ihan tosissani ajattelin tyyliin "no ei kai sen nyt paljon ole jos luen tätä vielä puoli tuntia, pitää edes yrittää" ja hups vain, sitten kiinnostuin. Heh, tervetuloa vain ymmärtämättömien sakkiin jos luet tämän! :D

    VastaaPoista
  8. Oioi, kiva kun tykkäsit :). Norwegian Wood on ihan erilainen kuin Kafka rannalla. Itselläni se ei kuulu ihan Murakami-suosikkeihin. Toivottavasti luet jossain vaiheessa Suuren lammasseikkailun ja Dance dance dancen. Hard boiled wonderland and end of the world on myös ihan mahtava. Ja after dark pieni ja mielenkiintoinen. Jajaja... No joka tapauksessa, Sputnik, rakastettuni on myös vähän Norwegian woodin kaltainen eli aika realistinen muihin verrattuna. Kaikissa on kyllä kaunista kieltä ja hieno tunnelma.

    VastaaPoista
  9. Tessa, kovasti! Luulen että yritän lukea ensin suomennettuja. Tykkään lukea kyllä englanniksikin, mutta jos alkukieli on jokin muu kuin englanti, tartun mieluummin suomennokseen. Mutta pidän tuon Lammaseikkailun mielessä, eihän sitä tiedä saako kirjastosta heti tuota Norwegian Woodia. Eikös se ole uusin? Saattaa olla liikenteessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Norwegian wood on uusin suomennettu, mutta se on julkaistu alun perin jo 1987. Vaikka minulla ei noista suomennoksista ole oikeasti mitään nokan koputtamista, niin (muistaakseni kaikki) on käännetty englannin kautta joten siinä mielessä englanninnos on varmaan tipan lähempänä alkuperäistä kuin se siitä vielä suomeksi käännetty. Ja englanninkielisetkään eivät missään nimessä ole vaikeita vaikka kieli kaunista onkin.

      Poista
  10. Hienosti olet osannut kuvata kirjaa, josta ainakin mun on vaikea sanoa mitään täsmällistä. Ihmeellinen kirja: en yleensä pidä siitä, että kirjassa voi tapahtua mitä vain, mutta tässä kirjassa se oli tehty niin taiten ja luontevasti, että se oli kirjan paras puoli. Muuta en olekaan Harukamilta lukenut, Lammasseikkailua olen suunnitellut kevään mittaan lukulistalle... Norwegian Wood on tosiaan uusin; itse en ole kuullut siitä niin paljon kehuja kuin vanhemmista, mutta en ole kyllä seurannut arvioita mitenkään erityisen aktiivisesti.

    Japanilaiset osaavat - aion ostaa viikolla erään japanilaisen kirjan ja sitten hehkutella sen kanssa. :)

    VastaaPoista
  11. Jenni, tiivistitpä hyvin: mitä tahansa voi tapahtua, eikä se tunnu väärältä tässä. Kaikki on jotenkin osa Murakamin magiaa.

    Nyt heräsi hirveä uteliaisuus ostoksesi suhteen... mutta odotan kärsivällisesti. :-)

    VastaaPoista
  12. Minähän olen myös lukenut Murakamilta vain Norwegian Woodin, johon ihastuin päätäpahkaa. Odotan kovasti, että pääsen lukemaan näitä kummallisempia Murakameja. En vain ole vielä päättänyt, mikä olisi seuraavaksi vuorossa, ja yritän myös vähän säästellä näitä, vaikka oikeastaan koko ajan kutkuttaisi lukea nimenomaan Murakamia. Kirjailija taitaa aiheuttaa hurahtamista :)

    Juuri tätä Kafkaa haluaisin jotenkin säästellä, koska odotan siltä niin paljon enkä haluaisi lukea mahdollisesti parasta Murakamia heti alkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minä aloitin juuri Kafkalla rannalla, kuten Booksykin enkä harmittele sitä. Kafka rannalla on edelleen suosikkimurakamini, vaikka ihastuin tavattomasti myös hyvin erilaiseen Norwegian Woodiin. Olen aika varma, että tulen pitämään niistä kaikista muistakin. :)

      Poista
  13. Liisa, pientä hurahdusta on kieltämättä ilmassa... :-) En osaa minäkään olla pahoillani, että aloitin Kafkasta, ainakin se teki taatusti vaikutuksen. Sitä paitsi, eihän sitä tiedä mikä on kenenkin mielestä paras. Minä en osaa ihan päättää mitä haluaisin häneltä lukea seuraavaksi, ( vai Norwegianin vai Lammasseikkailun, joten ehkä vain katson mitä seuraavaksi saan kätevästi käsiini. Hih, mainiota että kaikki vaihtoehdot ovat ilmeisesti hyviä. :-)

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.