Rexi on homo ja opettajat hullui!

Luin ilman suurempaa ennakkoharkintaa Aino Kontulan kirjan Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja, joka on päiväkirjamuotoon kirjoitettu kuvaus seiskaluokkalaisen kouluvuodesta. Elämää suurempi lukukokemus se ei ollut, mutta aihepiiri kiinnostaa sen verran, että piti kirjastolla käydessä lainata myös opettajan näkökulmasta kirjoitettu variaatio teemasta samalta tekijältä: Rexi on homo ja opettajat hullui!

Aihepiirin keskivahva tuntemus taisi olla haitaksi; silmien avaajana peruskoulumaailmaa (vielä) heikommin tunteville Rexi on homo varmaan toimii. Minulle tuli siitä vain lievästi paha olo. Rexin huumori on kuivaa, välillä kirpeän katkeraa. On kuin ei kirjoittajakaan jaksaisi ihan täysillä nauraa. 

Rauha seisoo kateederin edessä nyrpeänä. Hän on saanut omasta mielestään aivan liian huonon numeron, vain seiskan? Rauha, sinä olet jatkuva valittaja! Minun mielestäni seitsemässäkin on yksi liikaa. Et tee kotitehtäviäsi ja mariset tunneilla, ettet muka osaa. Rauha, sinä et viitsi! Rauha, sinä haluat kaiken ilman vaivaa ja ponnisteluja ja minä en pidä sinun nyrpeästi ilmeestäsi, minä ajattelen, mutta en sano sitä, vaan: "Tässä on Rauha kulta koo kevätlukukausi edessä. Sinlla on hyvät mahdollisuudet korjata numeroasi ylöspäin, koska sinä olet älykäs tyttö”, ja hymyilen Rauhalle niin kauniisti kuin ikinä osaan.
Teppo astuu luokkaan ja tervehtii iloisesti: ”Terska! Se on osa miehen sukupuolielintä. Oletko koskaan nähnyt?” En ole kuulevinani.  (s. 33)

Rexi on sekä heikompi että vahvempi teos  aiemmin lukemaani verrattuna, ehkä siksi, että se on päiväkirjan oloinen, ei vain päiväkirjan muotoon kirjoitettu. Rexiin on jäänyt hajanaisuutta ja toistoa. Toisaalta koko lukukokemusta leimaa ajatus, että tässä on takana todellisuus: vaikka teos on fiktiivinen, kirjan on katsottu heijastelevan tekijänsä pitkää kokemusta peruskoulutyöstä.  

Lievästi pettynyt olo tästä jäi. Niin jäi edellisestäkin kirjasta.

Ehkä Harjukaupunki asetti Kirjatoukan esteettisen termostaatin oudoille säädöille... ja nyt täytyy hiljalleen palautua tavallisemmalle tasolle.

Aino Kontula (2006). Rexi on homo ja opettajat hullui! Opettajan päiväkirja. Helsinki: Ajatus Kirjat. 

Hesarin kommentit ovat aika neutraaleja.