perjantai 20. toukokuuta 2011

Kohtalokkaat munat


Sallan juttu Bulgakovin kokoelmasta Kohtalokkaat munat kutkutti ja kiinnosti; vaikka olen lievästi allerginen vanhoille venäläisille klassikoille, oli pakko hommata tämä tarinakokoelma. Miksi? Koska Juuston pimeä puoli oli hervoton ja päätä pyörryttävä lukukokemus. Sallan jutun perusteella näytti siltä, että kirjojen välillä on kytkös.

Ja onhan niillä, ei epäilystäkään etteikö Turunen olisi Bulgakoviaan lukenut. Juustossa venäläinen tiedemies muuttuu koiraksi tieteen keinoin - ja Bulgakovin tarinassa Koiran sydän koira puolestaan muutetaan ihmiseksi. Ja minkälaiseksi ihmiseksi! Kansalainen Šarikov osoittautuu oikeaksi koirankuonolaiseksi. Ihmeisiin pystynyt professori saa pian huomata luoneensa hirviön; kaikki rauha on tiessään tuoreen toverin eläessä ihmisenä aivan samoin periaattein kuin koiranakin.
[--] Filip Filippovitš nykäisi viiksiään.
- Hm... johan on piru! Tämähän on typeryyden huippu. Eihän hän syntynyt vaan yksinkertaisesti... no tuota...
- Se on teidän asianne, Schwonder sanoi tyynen vahingoniloisesti, - syntyikö vai ei... Loppujen lopuksi, professori, tehän teitte kokeen! Ja loitte kansalainen Šarikovin.
- Ja se olikin helposti tehty, Šarikov haukahti kirjakaapin luota. Hän katseli peilin syvyyksiin; ihaili kravattiaan. 
- Pyydän hartaasti ettette sekaannu keskusteluun, Filip Filippovitš äyskäisi. - Sitä paitsi se oli kaikkea muuta kuin helppoa.
- Ettäkö minä en muka saa sekaantua, Šarikov mutisi loukkaantuneesti.
Schwonder kannatti häntä oitis.
- Anteeksi, professori, kansalainen Šarikov on aivan oikeassa. Hänellä on oikeus osallistua keskusteluun, joka koskee hänen omaa kohtaloaan, varsinkin sikäli kuin puhe on papereista. Paperit ovat kaikkein tärkein asia maailmassa. (s. 218)
Tämä Bulgakovin kokoelma resonoi muutenkin kuin ilmeisellä tavalla Juuston kanssa. Molemmissa on samaa sävyä, röyhkeää pilaa ylimielisyydestä. Nyt harmittaa etten ollut lukenut Bulgakovia ennen tuota Juustoa; olisin voinut ymmärtää Juuston paremmin tai ainakin eri tavalla. Kiinnostavaa.

Kaikki kirjan tarinat olivat mukavaa luettavaa. Nuoren lääkärin muistelmissa - Bulgakov oli lääkäri ennen kuin ryhtyi kirjailijaksi - tunnistaa aitona kokemuksen äänen. Eniten pidin kuitenkin Diaboliadista, jossa yksilön taistelu absurdin byrokratian kahleissa tuo mieleen Kafkan, ja EU-projektit, paitsi että Bulgakov on hauska. Kafka ei ole minua ikinä naurattanut. Ja projektien paperityöt aiheuttavat korkeintaan hysteeristä, ulvahtelevaa ja sairasta naurua.

Bulgakovin tapauksessa runsaat yksityiskohdat ja levein vedoin maalailtu absurdi meininki saa antamaan anteeksi mutkikkuuden sivumaun, joka venäläisistä romaaneista järjestään löytyy, tästäkin vähäsen. Ehkä se on kielen luonne. Joka tapauksessa tämä taisi olla ensimmäinen kuuluisa venäläinen kirjailija, jonka teoksen sain loppuun ilman ponnisteluja. Ei, nyt valehtelen - Gogolin juttuja olen tosiaan lukenut ihan hyvällä mielellä. Kaikki muut Suuret Venäläiset Klassikot ovat uponneet puhtaasti sisulla. Tolstoita, Dostojevskia, Turgeneviä, kaikkia on tullut luettua lukioiässä jonkin ihmeellisen sivistymistarpeen nimissä, mutta mistään en nauttinut enkä mihinkään näistä ole tuntenut halua palata.

Bulgakovia voisin kuvitella lukevani toistekin. Olisikohan syytä hommata Saatana saapuu Moskovaan... tai sitten uudempaa venäläistä satiiria, vaikka Viktor Pelevin Viides maailmanvalta? Jälkimmäisessä pääsisi samalla vampyyri-trendiin mukaan -

Mihail Bulgakov (1975, alkuperäiset 1924 - 1926). Kohtalokkaat munat. Porvoo, Helsinki: WSOY. Suomentanut Esa Adrian.

6 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoista, yhtymäkohdat Juuston pimeän puolen kanssa houkuttelevat!

    Viktor Pelevinin nimen muistan kuulleeni, mutten olen lukenut häneltä mitään. Tuo Viides maailmanvalta kuulostaisi kyllä aika kiehtovalta...

    VastaaPoista
  2. Mm, kyllä taidan Pelevinin laittaa listalle ja etsiä kirjastosta, kunhan vähän madaltuu tuo nykyinen pino.

    VastaaPoista
  3. mit. en tiennyt tällaisesta. pakkohankinta.

    Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on omalla listallani maailmankaikkeuden parhaista kirjoista Hyvin Korkealla, ja siitä on mm. metsästetty kovakantista, Vesa Vierikon naamasta vapaata painosta ympäri Suomen divareita (jos joku muuten haluaa lukea SsM:in Vesa Vierikon naamalla, tehköön sen tiettäväksi, kyseinen Loistopokkari on nyt vapautunut parempaan kotiin ja sen pitäisi siis olla tallessakin.)

    kirjastostako tämä löytyi? olen valmis pommittamaan kustantajaa sähköpostilla uusintapainoksen aikaansaamiseksi ja/tai turvautumaan kissavarastoimenpiteisiin saadakseni tämän omaan hyllyyn.

    kainosti siis suosittelen lukemaan myös Saatana saapuu Moskovaan -kirjan. sekin on hauska.

    VastaaPoista
  4. Kirjastosta löytyi, ihan peräti meidän omasta, varaston puolelta tosin. Ja varasto taitaa olla ikkunaton ;-)

    Saatana täytyy siis pitää listoilla... Innostuin kommentistasi tutkimaan, etteihän sitä vain sattuisi löytymään omilta hyllyiltäni, sillä muistan että äidilläni oli se; vieläkin löytyy hyllystä kirjoja, jotka siis olen selvästi 10 vuotta sitten aikonut kovasti lukea! Mutta ei, näemmä olen laittanut sen kiertoon melkein kaikkien muiden venäläisten kanssa. Vain pari harvaa kesti armottoman karsinnan (kirjahyllymetrejä oli jo ehtinyt kertyä jokunen).

    VastaaPoista
  5. Liina: minusta WSOY:n klassikkosarjassa julaisema SsM on ihan kirjakauppatavaraa edelleen, ei tartte mennä edes divariin asti.

    VastaaPoista
  6. Ja jos ei kaupasta löydy, kohta löytyy :-) Saatana voitti fb-äänestyksen jossa valittiin klassikko uusintapainokseen, syksyllä 2012 tulee viimeistään...

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.