Neito ja yksisarvinen

Helmikorvakorun  jälkeen halusin lukea muutkin Chevalierin suomennetut työt. Ne saikin lähikirjastoon muutamassa päivässä.

Neito ja yksisarvinen osoittautui erilaiseksi kuin Tyttö ja helmikorvakoru, mutta yhtä mukavaksi lukukokemukseksi. Rakenne on erilainen. Useamman kertojan käyttö antaa monipuolisuutta tarinalle. Seinävaatteiden tarinassa punotaan samaan kudelmaan erilaisten ihmisten kohtaloita, ja monet heistä pääsevät puhumaan omalla äänellään.  Pidän kovasti Chevalierin tyylistä ottaa historiallinen tausta mutkattomasti mukaan. Ympäristöllä ja ajankuvalla ei röyhistellä, se vain on, yhtä vastaansanomattomasti kuin nykyaika on oman elämämme ympärillä. 

Kertojan vaihtuessa kullekin antaa elävyyttä heidän havaintomaailmansa erilaisuus. Ihmiset huomaavat erilaisia asioita, ja samatkin asiat eri tavalla. Heidän sisäinen elämänsä on erilaista. Kieli ei muutu merkittävästi, mutta sävy vaihtelee silti.

En liikahtanut. Olen oppinut vuosien kokemuksesta, että koirat ja haukat ja naiset palaavat luokse, jos pysyy siinä missä on. Kuulin kuinka hänen jalkansa läiskähtelivät viereisen huoneen lattian poikki, pysähtyivät sitten. Hetken kuluttua askelet kuuluivat taas ja hän ilmestyi takaisin ovelle. "Oletko tulossa?" Hän hymyili edelleen.
"Tulenhan minä, kaunokainen, jos kävelet kanssani etkä kiiruhda edeltä niin kuin olisin lohikäärme jota sinun on paettava." [s. 18]

Hyllyssä on vielä yksi Chevalier. Ehkä huomenna. 

Tracy Chevalier (2005). Neito ja yksisarvinen. Helsinki: Otava. Suomentanut Arja Gothoni.

Kuvia seinävaatteista, joiden tarinan kirja kertoo, voi ihailla täällä.

Kotilieden arvioinnissa täällä kirja tulkittiin dekkariksi, mikä vähän hämmästytti.