torstai 23. joulukuuta 2010

A Tale of Two Cities (e-kirja)

Dickensiä, etenkään englanniksi, ei ollut joulun lukulistalla, mutta Pukki kai meni sekaisin päivistä ja toi meille eilen iPadin. Konservatiivinen kirjatoukka ei olisi moista vimpainta hankkinut, mutta teknotietoisemmat perheenjäsenet ovat olleet tärinöissä jo alkukesästä asti.

Kun vehje kerran taloon on tullut, katsoin parhaaksi suorittaa kenttätestauksen aidoissa olosuhteissa...

Ilmaisessa jakelussa olevista klassikoista poimin kokeilua varten Charles Dickensin A Tale of Two Cities -kirjan. Charles Dickens on ollut mielessä luettuani Lukupiirissä Joululaulun. Two Cities oli ennestään tuttu, sillä olen lukenut sen joskus teininä. Aika ei ole hälventänyt perimmäisiä epäilyjäni juonen ja henkilöhahmojen suhteen: Sydney Cartonin uhraus tuntuu vieläkin varsin epätodennäköiseltä. Henkilöt ovat, kuten Dickensillä usein, melko yksiulotteisia. Hyvyys on suorastaan raivostuttavan hyvää, pahuus määrittyy täysin viktoriaanisella arvosteluasteikolla, ja kaikki ovat jokseenkin täydellisen huumorintajuttomia (tietenkin kertojaa lukuunottamatta).

Vanhempana ja vähemmän romanttisena huomaan myös selvemmin Dickensin agendan: Two Cities on luettavissa varoituksesi mielivallan ja kurjistumisen seurauksista, sen lisäksi että se on moraalitarina sovituksesta. Nykypäivän perspektiivistä on välillä vaikea muistaa, että Two Cities oli ilmestyessään historiallinen romaani, mutta sitähän se oli. Two Cities ajoittuu 1800-luvun jälkipuoliskolle, jolloin Bastiljin valtauksesta oli ehtinyt kulua jo 70 vuotta.  Jollain tavalla tiedostan paremmin nyt myös Dickensin tekniikan, tai ainakin arvelen niin. Tehdäkseen tarinoistaan myös vähemmän varakkaisiin kansalaisiin vetoavia hän sisällytti niihin henkilöhahmoja ja kohtauksia, joilla oli varsin vähän tekemistä itse juonen kanssa.

Kuitenkaan Two Cities ei ole huono kirja. Ei käynyt mielessänikään jättää kesken, kun olin päässyt kuudenteen lukuun ja iPadin uutuudenviehätys oli jo haihtunut. Tarina on melodramaattinen ja näyttävä, ja saarnoja on vähemmän kuin joissain muissa Dickensin kirjoissa. Olin ehtinyt unohtaa kirjasta kaiken paitsi keskeisen juonenpalan, joten lukukokemus tuntui melkein uudelta. Oma viehätyksensä on myös vanhanaikasella dialogilla ja kuvauksella. Näin kerrotaan Tellsonin pankkiiriliikkeen imagosta:
Cramped in all kinds of dun cupboards and hutches at Tellson's, the oldest of men carried on the business gravely. When they took a young man into Tellson's London house, they hid him somewhere till he was old. They kept him in a dark place, like a cheese, until he had the full Tellson flavour and blue-mould upon him. Then only was he permitted to be seen, spectacularly poring over large books, and casting his breeches and gaiters into the general weight of the establishment. (p. 67)

Se kirjasta. Entä sitten käyttöliittymäkokeiluni? Pakko myöntää, ensimmäistä kertaa oikeasti uskon, että voin lukea myös sähköisiä kirjoja. Inhoan pdf:ien lukemista ruudulta, joten en ole ottanut sähkökirjoja ihan todesta. iPad oli paljon parempi kuin kuvittelin sen voivan olla. Ei e-kirja missään nimessä korvaa kirjaa ainakaan meikäläisellä - sen paperisen kappaleen saa repiä sitten kylmenevästä kalmon kourastani - mutta voin kuvitella käyttäväni sitä tietyissä oloissa.

Pidemmällä matkalla iPadiin ladattu kirjavarasto on varmaan kätevä. E-kirja voisi olla hyvä myös silloin kun paperinen versio ei ole kätevästi/nopeasti saatavilla. On yllättävän vaikea vastustaa "osta"-nappulaa, kun se toivottu teos on vain minuutin latausajan päässä, ainakin täällä maaseudulla kaukana kunnon kirjakaupoista asustavalle. (Ja pitihän minun kokeilla toimiiko se... joten ainakin yksi e-kirja on tulossa lukuun lähikuukausina.) Jos Suomessa joskus on yhtä toimivat ja uskottavat e-kirjojen markkinat kuin englantia puhuvassa maailmassa nyt jo on, e-kirjasta voisi tulla mielenkiintoinen lisämahdollisuus. 

Mutta. 

Paperinen kirja ei mene virransäästötilaan jos viivyn liian kauan yhdellä sivulla. Voin pestä hampaita paperinen kirja toisessa kädessäni. Kukaan ei revi paperista kirjaa käsistäni pelatakseen sillä Angry Birdiä. Sitä ei tarvitse ladata. Paperikirja on helposti selailtava, yleensä kevyt, kestävä, sallivampi lukuasennon suhteen, eikä häikäise pimeässä huoneessa. 

E-kirjan pitäisi olla selkeästi halvempi kuin paperisen ollakseen houkutteleva paperikirjoihin tottuneelle. Onkin järjetöntä, että sähköisen kirjan alv on kuulema korkeampi kuin paperisen...

Lukulistalle Kirja tienhaarassa 2020, jota Marjis taannoin kommentoi.  

Charles Dickens (2009, alkuperäinen 1859). A Tale of Two Cities. KiwiTech.  

7 kommenttia:

  1. Hankin Sonyn Reader e-kirjan lukulaitteen viime toukokuussa ja olen lukenut sillä parisenkymmentä kirjaa tänä vuonna + lukuisia novelleja. En enää luovuttaisi sitä pois. Sähköiset kirjat ovat tulleet ainakin minulle pysyvästi paperisten rinnalle, mutta siihen vaikuttaa tietenkin se, että luen suurimman osan kirjoistani englanniksi, ja niitä on saatavilla enemmän sähköisessä muodossa, joskus jopa todella halvalla tai ilmaiseksikin. Readerissa ei ole taustavaloa, joten se ei häikäise tai rasita silmiä.

    VastaaPoista
  2. Mulla ois kova hinku päästä kokeilemaan lukulaitetta kunnolla. Mutta mikähän sitten olisi parempi, iPad vai Sonyn Reader? Vai joku ihan muu?

    VastaaPoista
  3. Sonyn Readeria en tunne, joten sen puolesta en voi kommentoida - mutta iPad ainakin on varsin monikäyttöinen vekotin. Netin selaus, telkkarin katselu, sähköposti, pelejä... siis kirjojen lisäksi. Oli positiivinen yllätys. Vaikka pidän perinteisistä kirjoista enemmän, voin iPadin jälkeen Raijan tavoin kuvitella, että sähköiset nousevat vielä jonain päivänä rinnalle.

    VastaaPoista
  4. Sony Reader on vain e-kirjojen lukulaite; ainakin se malli, joka minulla on. Sillä ei voi selata nettiä tai pelata pelejä. Olen kertonut käyttökokemuksistani blogissani, jos kiinnostaa. Kannattaa kuitenkin tutustua useisiin eri valmistajiin ja malleihin ennen ostoa. Minulla on perusmalli, jonka hankin ihan kokeilua varten.

    VastaaPoista
  5. Luin vertailusi ja se oli hyvin tehty kuvineen, kiitos siitä. Mä kokeilin iPadia kirjamessuilla, ja se tuntui todella houkuttelevalta ja miellyttävältä. Kuitenkin laite saisi ehkä olla vähän pienikokoisempi, siihen tuo Sonyn laite tuntuisi sopivan.

    Näkisin, että e-kirjana minun hankittavakseni sopisivat monet sellaiset kirjat, joita nyt tulee lukaistua pokkarina. Sellaiset, joita ei välttämättä säilyttele hyllyssään keräilykappaleina, vaan pistä jossain vaiheessa divariin kiertoon. Ja varmasti kaikenlaisia kokeiluja olisi helppo tehdä e-kirjana, senkun lataisi sitä mieleen juolahtaa.

    VastaaPoista
  6. Moi,
    minulta onkin mennyt tämä sinun postauksesi ihan ohi! Oletko harkinnut laittaa sitä Googlen -lue nappulaa blogiisi että päivitykset tulisi automaattisesti bloggerin etusivulle? Tai löytyykö se kenties jostain mitä en vain näe?

    VastaaPoista
  7. Kiitos vinkistä Tessa, valitettavasti en tiedä miten sellainen lisätään :-(
    Olen ihaillut monen blogissa mm. noita blogilistan tilausnappeja, mutta en ole vielä keksinyt miten tänne lisätään tilauspainikkeita lukuunottamatta tuota bloggerin omaa rss-syöte -gadgettia. Jos tiedät miten googlen nappulan saa blogiin, laita ihmeessä mulla mailia (bookingitsomemore(at)gmail.com).
    (Kaikki itse seuraamani blogit olen vain syöttänyt omalle bloggerin lukulistalleni yksi kerrallaan. )

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.