Katkaise stressikierre - oikaise työelämäsi

Jokohan nuo lukemattomat kirjat aiheuttavat stressiä?

En ole ihan varma miksi tämän kirjan lainasin; ehkäpä ajattelin ennaltaehkäisyä, sillä kevät on vuoden kiireisintä aikaa, eikä tilannetta paranna ylimääräinen viikon loma kesken sesongin. (Parantaapas! Lontoo!) Mutta oikeastaan kirjavalinta liittyy pitkään kiinnostukseen työelämän kehityksestä. Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia sai jo vuosia sitten jotenkin kiinnostumaan työelämäkeskustelusta, ja olen silloin tällöin lukenut aihetta sivuavia opuksia.

Merikallion Katkaise stressikierre menee selkeästi apukirjallisuuden luokkaan. Kirjan tarkoitus on tukea työuupumuksen ja masennuksenkin kanssa kamppailevia. Siihen tarkoitukseen tämä onkin varmaan keskimääristä parempi kirja, sillä tekijä antaa enimmäkseen kokemuksen puhua: lähes kolmannes tekstistä on anonymisoituja lainauksia Merikallion potilaiden sanomisista. Kirja on myös kiinnostavaa luettavaa ilman että on ihan uupunut - jos on työelämässä, tunnistaa varmasti esimerkeistä tilanteita ja tapauksia omalta työpaikaltaan. Jos mikään ei kuulosta ollenkaan tutulta, ei nykyisestä tai entisestä työpaikasta, katso itsesi poikkeuksellisen onnekkaaksi!

Teksti on helposti lähestyttävää ja välillä turhankin yksinkertaistavaa. Toisaalta yksinkertaisuudessa on järkeä kun kohderyhmää ajattelee. Eipä sitä uupunut jaksa kovin vaikean kirjan kanssa kipuilla. Otan lukunäytteeksi pätkän kiltteydestä:

On mielenkiintoista, että lähes kaikki stressiylikuormittuneet ja uupumisriskissä olevat hämmästelevät asiaa Minähän pidän työstäni -tyyliin. Niinpä niin, kukapa meistä uhraisi itsensä työlle, josta ei juuri piittaa? Työn mielekkyyttä alkaakin kyseenalaistaa vasta, kun kierre on jo pitkällä. Työ, joka ei ole tuntunut alun alkaenkaan kiinnostavalta ja innostavalta aiheuttaa muunlaista rasittumista, ei loppuunpalamisriskiä. Se mikä ei koskaan ole syttynytkään, ei voi palaa loppuun.

Työstressi ja uupumus ovat siitä erikoisia tauteja, että ne eivät koskaan iske ihmiseen, joka menee sieltä missä aita on matalin. Siten tunnolliset tai ylitunnolliset ihmiset ovat riskiryhmässä. Omien töiden tunnollinen hoitaminen ja siihen lisätty hyväksikäyttö uuvuttavat kenet hyvänsä. Hyväksikäyttö on työyhteisöissämme varsin yleistä. Jotenkin työtovereille ja esimiehille on aivan selvää, kuka hoitaa annetun tehtävän, kuuluipa se hänen vastuualueeseensa tai ei. (s. 38-39)

Huolimaton kustannustyö tuntuu näkyvän Stressikierteessä; kirjoitus- ja kielivirheitä löytyy enemmän kuin olisi kovakantisessa kotimaisessa kohtuullista. Tai siltä ainakin tuntuu; todistanee kotimaisen julkaisutoiminnan yleensä kovasta laadusta.

Kaikkiaan Stressikierre oli hyvä ja kevyt kirja tärkeästä aiheesta. Luin ilman kummempaa keskittymistä mutta tunsin saavani tästä jotain - vain 7. luvun sähkövirtametafora meni yli. Eikä siihen auttanut edes uudelleen lukeminen. On myös mukava todeta, ettei kirja ole mielestäni ollenkaan vanhentunut, vaikka julkaisemisesta on kulunut huikeat 11 vuotta. Tämäntyyppisessä kirjallisuudessahan uutuuden elinikä on yleensä kai korkeintaan vuosi, sitten ovat uudemmat ja paremmat itseapukirjat vieneet paikan markkinoilla. Merikalliolta on myös ilmestynyt tähän jatko-osa nimeltä Unohtuiko inhimillisyys? jonka voisin lukea jossain vaiheessa.

Annukka Merikallio (2000). Katkaise stressikierre - oikaise työelämäsi. Helsinki: Kauppakaari.

P.S. Vielä plussaa: Stressikierre palautti mieleeni, että Merete Mazzarellaa on pitänyt lukea. Merikallio nimittäin suosittelee Mazzarellan kirjaa Silloin en koskaan ole yksin.