tiistai 2. elokuuta 2011

Kolonisoitu planeetta 5: Shikasta


Mainitsin äskettäin jutussani, että yksi romaani teettää työtä. Se oli tämä, Doris Lessingin klassikoksi tunnustettu scifi-romaani, jonka uskaltauduin nyt lukemaan pidettyäni Viidennestä lapsesta. Ja tämähän on 101 spefin helmen listallakin.

Joten kiristin leukalihakset ja rypistin otsan ja kävin käsiksi kirjaan, jonka koko nimi on:

CANOPUS ARGOSSA: ARKISTO
Asia: 
KOLONISOITU PLANEETTA 5
Shikasta
Henkilökohtaisia, psykologisia, historiallisia dokumentteja
Vierailijana planeetalla: JOHOR
(George Sherban)
Lopun aikojen 87. lähettiläs (aste 9)

Joo. Tuttujen kesken ehkä Shikasta riittää.

Harva kirja jättää sanattomaksi, mutta tämä (melkein) jättää. Harva kirja on näin haastava - kiehtova - hämmentävä - raivostuttava - unohtumaton. Alan ymmärtää, miksen parikymppisenä saanut Lessingiä kakistelematta alas mutta myös mistä hyvästä hän on Nobelinsa saanut.

Shikasta kertoo Maa-planeetan tarinan galaktisesta näkövinkkelistä. Tässä kirjassa Maa (Shikasta) on galaktisten kilpailevien imperiumien kolonisoima ja kiivaan kilpailunkin kohde. Canopuslaiset yrittävät tehdä Shikastasta osan omaa synergistä ja harmonista kokonaisuuttaan, kosmista yhteisyyden kuviota. Mutta sitten Shammatin, pahaa ruumiillistavan planeetan, edustajat pääsevät käsiksi Maan energiavirtoihin ja imevät täältä hyviä energioita ja kykyä yhteisyyteen ravitakseen omaa ilkeää imperiumiaan. Täällä tapahtuva pahuus ei siis ole tarkoituksetonta ihmisen julmuutta ja ahneutta. Ei, jokin ulkopuolinen syö tuskaamme: ihmisyys on hyväksikäytön uhri. Voi vain toivoa, että lopullinen tuho säästää jonkinlaiset ihmiskunnan rippeet.

Tuo juonitiivistelmä ei todellakaan tee oikeutta tarinan monitasoiselle ja erikoisesti polveilevalle kululle, mutta asiaa ei voi auttaa. Ollakseen tosi kuvaus Shikastasta juttuni pitäisi uppoutua muinaisiin kirjoituksiin, käväistä vieraissa tähdissä, kuvailla jättiläisiä, kerrata maapallon kansojen suhteita ja sotia, pohtia sisarten ja veljien ryhmädynamiikkaa, miettiä identiteetin olemusta, eritellä epistemologiaakin...

Unohtakaa siis juoni. Kerron sen sijaan lukukokemuksesta. Ensimmäiset viitisenkymmentä sivua luin jokseenkin tuskaisena, kun en millään meinannut päästä kehyskertomukseen sisälle. Ja Lessinghän ei tunnetusti harrasta esimerkiksi lukuja, tai muutenkaan rytmitä tekstiään lukijaystävällisesti. Myös alun kertojan hurskasteleva pyhimysmäisyys ärsytti.

Vähitellen kirja kuitenkin vei mennessään. Parinsadan sivun paikkeilla Shikastaa oli vaikea laskea käsistään, sillä palasista alkoi kehkeytyä aidosti kiehtova kudelma. Ei kaunis, eikä edes perinteisessä mielessä johdonmukainen, mutta muuttuvainen ja värikäs kuin kaleidoskooppi. Nyt näet kuvion - nyt et - nyt se on taas vähän toisenlainen.

Samalla on sanottava, että Shikasta oli minulle niin raskasta luettavaa, että jouduin välillä laittamaan sen pois ihan vain lepuuttaakseni itseäni. Näkökulmat ja tekstityylit vaihtelevat kirjan mittaan. Koko ajan joutuu tekemään työtä pysyäkseen kirjailijan rytmissä ja tunnelmassa. Lessingin ajatus hyvästä, pahasta ja niiden välisestä kamppailusta kulkee Shikastassa keskeisenä teemana, mutta välillä kirjassa tapahtuu asioita, joiden merkitystä en yksinkertaisesti tajua. Jään ärtyneenä ja väsyneenä ihmettelemään missäs nyt mennään? Ketä pitäisi uskoa? Mitä tuo luolamies tuossa tekee? Kenen puolella tässä nyt pitäisi olla?

Yritän sanoa, että vaikka Shikasta tahmean alun jälkeen onnistui hypnotisoimaan minut täysin mukaansa, otsa pysyi rypyssä ja tunnelmaa voisi kuvata sanoin kuka-mitä-häh. Nyt tiedän miltä tuntuu legendan käärmeestä, joka nousee huojuen korista huilunsoiton kutsumana: olen lumoutunut mutta sekavassa tilassa.

Mitähän sanoisi tyylistä? Monenlaisista 'dokumenteista' koostuva kirja on myös tyylien mosaiikki. Shikasta pitää sisällään tunnustuksellisia kirjoituksia, kirjeitä, päiväkirjakatkelmia, raportteja - vähän kaikenlaista.  Tekstin sävy ja tyylilaji vaihtuvat dokumentista toiseen. Tässä katkelma Rachel-tytön päiväkirjasta:
Olen muutaman kerran yrittänyt kiertoteitä kysellä äidiltä, mutta olen huomannut, että hän ei mielellään puhu koko aiheesta. Minusta tuntuu, että hän on tiennyt koko ajan, mutta on vasta myöhemmin joutunut selvittämään itselleen, mitä asiasta ajattelee, ihan niin kuin minäkin. Mutta se kaikki on niin vaikeaa. Raskasta. Koska jos nyt ajattelemme toisella tavalla kuin silloin, voimme olla varmoja, että vuoden kuluttua ajattelemme taas toisella lailla. Tai vaikka kuukauden kuluttua, sitä vauhtia kuin minun ajatukseni nyt muuttuvat. Omiin ajatuksiinsa voi viimeksi luottaa. (s. 264)
Mutta tätä kirjaa ei voi kattaa yhdellä tekstinäytteellä, joten tässä pari lisäesimerkkiä:
Sinä inha ja viheliäinen, päivin ja öin sinä ravitset meitä aseittesi kalskeella, sotureittesi huudoilla, sotakoneittesi jylinällä. (s. 409 yläreuna) 
Anon sairaslomaa. Liikkeellä on jotain helvetin virusta. Jätkää kaatuu kaiken aikaa. (s. 409 alareuna). 
Shikasta oli hämmentävä, raskas ja rikas lukukokemus. Se jää varmaan alitajuntaan lillumaan kuin sinne upotettu syvyyspommi, säteilemään tuhon ja toivon väreitä. Luen luullakseni myös saman sarjan seuraavan osan Avioliitot vyöhykkeiden välillä. Kunhan olen toipunut tästä.

Loppuun vielä genre-huomautus. Shikasta on scifiä sieltä spefimmästä, kulttuurisemmasta ja sosiologisemmasta päästä. Tässä on avaruusaluksia, joten totta kai tämä periaatteessa on tieteiskirjallisuutta! *evil grin*

Mutta Lessing tekee genrellä juuri sitä mikä scifissä on kaikkein hauskinta: käyttää realismista irroittautuneen kirjailijan vapautta toteuttaa visiotaan, tällä kertaa etiikan kysymysten parissa.

Doris Lessing (1982). Kolonisoitu planeetta 5: Shikasta (ja niin edelleen). Otava. Suomentanut Erikki Jukarainen. ISBN 951-1-06539-4.

Arvioita:
Harry Forsblom Hesarissa
Kirjavinkeissä
Kisun kirjablogissa

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista lukea sun kokemus Shikastasta :) Mä tykkäsin siitä tosi paljon, vaikka on toki jonninverran vaativaa luettavaa.

    Hyppää vaan huoletta Avioliittojen kimppuun, se on ihan erilainen ja mun mielestä ainakin paljon kevyempi, tyyliltäänkin enemmän fantasiaa kuin scifiä.
    Mutta Planeetta 8 sitten taas.......... X-)

    VastaaPoista
  2. Huu! Kuulostaa tosi erikoiselta. Onneksi ei menty kuitenkaan siis ihan hakoteille, kun hyväksyttiin tämä mukaan listalle ilman, että kukaan oli sitä lukenut. :D Aion vakaasti lukea tämän myös. Joskus. ;)

    VastaaPoista
  3. anuh, taidan olla aika kevytmielinen lukija :-) Pakko myöntää että tämä oli minun makuuni työläs, mutta loppujen lopuksi se jotenkin onnistui lumoamaan kumminkin!

    Kun vertaan vaikkaJelinekiin, toiseen minulle raskaaseen kirjoittajaan, Lessingillä on niiiin paljon lämpimämpi ja inhimillisempi ote. Tuntuu että lukemisesta saa tyydytystä eikä ahdistusta, vaikka se vaatiikin tavallista enemmän keskittymistä.

    Avioliitot, täältä tullaan 8-)

    Marjis, erikoinen mutta oikeasti kyllä klassikkostatuksen ansainnut. Joskus veikkaamallakin voi voittaa, näemmä! :-)

    VastaaPoista
  4. olipa jotenkin tosi hyvä postaus. tästä sai kauheasti irti. kiitos!

    itselläkin on Shikasta tietenkin lukulistalla, ja tämän jälkeen odotan sitä hieman innokkaammin JA hieman kauhistuneempana :D

    t. toinen kevytmielinen lukija

    VastaaPoista
  5. Kiitos Liina :-) heh, maltan tuskin odottaa mitä sinä tästä sanot!

    VastaaPoista
  6. Huh, olen vaikuttunut sekä siitä, että on tuollaisia kirjoja ja siitä, että pystyit lukemaan tuollaisen kirjan ja kirjoittamaan siitä noin ymmärrettävästi. Kiitos! :) Scifi-Lessing on kiinnostanut minua, mutta en ole osannut tarttua Lessingin tämäntyyppiseen tuotantoon. Nyt sain kuitenkin hyvän käsityksen tästä kirjasta, joskin vahvistui myös, että EN aio lukea juuri tätä, jos ja kun tutustun joskus Lessingin scifi-puoleen (siltä "normaalilta" puolelta olen lukenut useita teoksia ja arvostan Lessingiä kirjailijana, myös omaelämäkerta on todella mielenkiintoista luettavaa). Tuo Avioliitot on jo ollut hyppysissäni pari kertaa, mutta en olekaan sitten lukenut sitä ainakaan vielä... Toivottavasti sinä luet ja kerrot sitten vaikutelmistasi. ;)

    Kyllä Lessing mielestäni kuuluu spefilistalle, onhan hän kuulu ja arvostettu scifinkirjoittaja, ja vielä juuri tuollainen kulturelli, sosiologinen tai kuten sanot, inhimillinen. Näin olen ainakin ymmärtänyt, kun olen lukenut esim. Lessingistä kertovia lehtijuttuja.

    Joka tapauksessa hieno ja monipuolinen kirjailija!

    VastaaPoista
  7. Jenni, pidä vaan scifi-Lessingit mielessä :-) Luulen että hän kuuluu minun listoillani samaan kategoriaan Atwoodin kanssa (haastava mutta palkitsee), paitsi potenssiin kaksi. Toimin mielelläni esilukijana Avioliittojen kanssa!

    Ja nyt kun mainitsit että häneltä on ilmestynyt omaelämänkerta, täytyy varmaan laittaa sekin joskus-pitäisi-lukea -listalle. Olen enemmän harrastanut poliitikkojen kuin kirjailijoiden elämänkertoja, mutta Lessing voisi olla poikkeus; parin kirjan perusteella olen nyt muodostanut aika kiinnostavan mielikuvan ;-)

    VastaaPoista
  8. Jee, hienoa että lupauduit esilukijaksi!

    Minä olen näemmä kirjoittanut Lessingin omaelämäkerran ekasta osasta näin: http://kokolaillakirjallisesti.blogspot.com/2009/07/kriitikko-lukee-lessingia.html

    Ja Atwoodia minäkin luen ja arvostan, joten ehkä scifi-Lessing sopii minullekin. Ainakin ei-scifi-Lessing sopii erittäin hyvin. :)

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.