Sainko? Miten bloggaaminen vaikutti lukemiseen?
Lukemisen sisältö on muuttunut ihan ilmeisellä tasolla. Tai se on ainakin mutu-tuntuma; koska aiemmilta vuosilta ei ole minkäänlaista lukupäiväkirjaa, ei varmaa faktaa ole käsillä. Väitän kuitenkin, että blogivuonna olen lukenut vähemmän spefiä ja vähemmän dekkareita, enemmän yleistä kirjallisuutta; selvästi vähemmän ulkomaista englanniksi ja enemmän kotimaista suomeksi; olen lukenut enemmän uusia kirjoja - ja monia kirjoja, joita en olisi missään tapauksessa tullut lukeneeksi eB eli aikana ennen blogia.
Lukemisteni sisältö on siis monipuolistunut. Jutustan luetuista kirjoista enemmän toiste; tänään haluan miettiä, miten lukemisen laatu on muuttunut.
Olen aina ollut kauhea kirja-ahmatti. Rouskutan menemään ilman mitään pöytätapoja tai edes pureskelutaukoja. Edellisen kirjan kannet ehtivät tuskin paukahtaa kiinni kun seuraavaa jo revitään auki. Vanhemmiten on alkanut tuntua, että tämä hätäinen hotkiminen ei ole ihan sivistynyttä touhua, että siinä menee ikäänkuin hukkaan osa kirjan potentiaalista. Kevyemmästä kirjasta ei ehdi muodostua edes kunnon muistijälkeä kun seuraava painaa jo päälle.
Teoriani oli, että lukeminen muuttuu jos luetusta kirjoittaa julkiselle foorumille. Luenko siis nyt jotenkin fiksummin tai paremmin tai edes eri tavalla? Kyllä ja ei. Lukukokemus vie edelleen mennessään, jos kirja on hyvä. Ei silloin tule pahemmin pysähdeltyä pureskelemaan. Tavallisesti maltan juuri ja juuri hidastaa sen verran, että kirjan väliin sujahtaa paperilappunen kiinnostavan kohdan merkiksi. Silloin pohtiminen jää loppuun. Viimeisen rivin jälkeen viimeistään laitan silmät kiinni ja kysyn: mitä tästä kertoisin?
Mutta on poikkeuksiakin. Olen opetellut kuuntelemaan omia tuntemuksiani kirjan kanssa. Jos huomaan kovin miettiväni, mitä ihmettä kirjailija on mahtanut tarkoittaa, tai huomaan ärtyväni tai liikuttuvani, en enää kiidä olkia kohauttaen ajatuksen ohi, vaan yritän ajatella sen loppuun (jos maltan). Miksi tuo ärsytti, mikä tässä hätkäytti, miksi en usko tuohon... ja niin edelleen.
 |
| Kaukosäätimen Varsinainen Tarkoitus |
Tekninen termi tällaiselle taustapeiliin vilkuilulle on kai reflektointi. Voisi jopa sanoa, että eB lukeminen oli refleksi. Siitä pitäen kun penskana opin lukemaan, olen aina ollut kirja kädessä. Television kaukosäädintä käytän lähinnä pitämään auki kirjaa pöydällä silloin kun käsien pitää tehdä jotain muuta... Se on aina mukavasti siinä saatavilla ja juuri sopivan kokoinen. Kaikki pyykkien viikkaamisesta omenoiden kuorimiseen voidaan tehdä kirjaa toisella silmällä vilkuillen. Luen, siis olen, Paulaa ja Descartesia mukaillakseni.
Nyt automaattisesta lukemisesta on tullut tietoisempaa toimintaa. Kirjat ovat alkaneet opettaa minulle minusta itsestäni. Opin tuntemaan paitsi omaa makuani myös omaa ajattelutapaani entistä paremmin. Kirjoissa on koko maailma: tutkimalla suhdettaan kirjaan tutkii suhdettaan kaikkeen. Välillä tulee vastaan yllätyksiä. Olenko tuollainen? Ihan totta? Ajattelinko tosiaan noin? Miksi? On järisyttävää huomata, että oman mielen manner on - vielä tässäkin iässä! - monelta kolkaltaan kartatonta maastoa.
Äärettömän arvokkaan lisän reflektioon antaa blogeissa käytävä keskustelu kirjoista.
Useinhan kommentointi on 'vain' sellaista ylläpitoviestintää - samaa mieltä, minustakin hieno, joo mäkin haluan lukea tuon, luin tuon viime vuonna - joka lähinnä sanoo: olen nähnyt juttusi, se kiinnosti minua, olet olemassa. En ollenkaan dissaa ylläpitoviestintää. Se on blogistaniaa koossa pitävä liima. Aurinko paistaa aina pikkuisen kirkkaammin, kun joku näkee sen vaivan, että kommentoi kirjoitustani. Vaikkei mitään ihmeellistä sanottavaa olisikaan, kommentti on kuin hyvän huomenen toivotus työpaikalla. Sosiaalista öljyä rattaille. Ilman niitä menopeli alkaa kitistä ja rahista.
Mutta yllättävän usein keskusteluissa soudetaan syvemmillekin vesille. Olen oppinut paljon kirjallisuudesta ja lukemisesta blogien kommenttibokseissa. Kommentit avaavat kirjoja ja niiden teemoja eri puolilta, tekevät näkyväksi kirjojen tulkinnallisen moninaisuuden. Kirjat elävät eri tavalla kun niistä keskustellaan. Kirjallisuuden luonne on muuttanut muotoa mielessäni blogikeskustelujen ja bloggaajayhteisön kautta: nyt koen lukemisen kulttuurisena(kin) ilmiönä. Samalla yksityinen ja yksinäinenkin harrastus on muuttunut luonteeltaan aivan eri tavalla sosiaaliseksi.
Bloggaaminen on siis vaikuttanut lukemiseen paljon - ja toisaalta ei ollenkaan. Luen edelleen huvittuakseni, karatakseni, viisastuakseni; siksi että se on tehdasasetuksena päällä enkä muutakaan voi.
Huh, pitkä juttu mutta vielä jatkan pätkän. Jos osaat lukea, tai osaat kirjoittaa, tule poliisikouluun lauloi Juice aikoinaan. Se piisi soi päässäni kun aloin tätä kirjoitusta miettiä. Blogia aloittaessani ennakoin nimittäin blogin hyötyjä lähinnä lukemisen kannalta. En pohtinut juuri lainkaan sitä tosiasiaa, että projektini sitoi minut melkoiseen kirjoitusrupeamaan.
(Mietin kyllä selviäisinkö antinörttinä bloggaamisesta teknisesti. Olen ylpeä siitä, että bloggaajan perustaidot ovat nyt auttavasti hanskassa! Kun lähtötaso on heikko, pienestä edistyksestä iloitsee.)
(Mietin kyllä selviäisinkö antinörttinä bloggaamisesta teknisesti. Olen ylpeä siitä, että bloggaajan perustaidot ovat nyt auttavasti hanskassa! Kun lähtötaso on heikko, pienestä edistyksestä iloitsee.)
Tällainen säännöllinen kirjoittaminen - vai pitäisikö sanoa sisällöntuotanto? - on ollut opettavaista sekin. Olen opetellut sietämään kirjoitus- ja kielioppivirheitäni. Niitä jää jokaiseen postaukseen. Jos sitä miettisin, halvaantuisin enkä voisi kirjoittaa enää jutun juttua. Olen myös opetellut hyväksymään kliseistä rapean tyylini tehdä tekstiä. Tällaista minä näemmä vaan kirjoitan, ellei mitään sääntöjä ole. Sen kanssa on elettävä. Vaikka ihailen napakoita, ytimekkäitä ja lakonisen kauniita postauksia, ei sellaisia synny minulta ilman hengistä joogailua. Mietin kyllä taannoin, pitäisikö kirjoittamista pyrkiä tietoisesti kehittämään elegantimpaan suuntaan... mutta onneksi vakiolukijat näyttävät sietävän luritteluja hyvin.
Tekstiä syntyy nykyään helposti. Ensimmäisten kuukausien aikana jouduin välillä puntaroimaan kovastikin mitä sanoisin; nyt pitää lähinnä valita se tärkein sanottava, kun sanottavaa olisi niin paljon. Harvoin kirjasta on todella vaikea kirjoittaa enää.
En silti taitaisi päästä poliisikouluun. Juice hämäsi, vaatimukset ovat oikeasti kovemmat ja se on suosittu hakukohde. *huoh* Onneksi blogistaniaan ei ole pääsykokeita!
Olisi kiinnostavaa kuulla kokevatko muut bloggaamisen vaikuttaneen lukemiseen... ja miten? Onko kirjoittaminen muuttunut... ja miten?
Kiinnostavaa pohdiskelua kirjabloggaamisesta. Olen huomannut että blogihistorian aikana olen alkanut kirjoittaa pidempiä juttuja ja ehkä analysoida kirjoja enemmän. Usein kirjaa lukiessa jo pohtii, että tämän haluan kirjoittaa sitten blogiin. Yleensä en kyllä niitä enää sitten lopulta muista kirjoittaa, mutta ainakin ne asiat tulee ajateltua.
VastaaPoistaBlogin kirjoittamisen myötä olen alkanut lukea enemmän nuortenkirjoja, koska haluan että nekin pääsevät esille, kun lehtien arvosteluissa niitä ei välttämättä käsitellä. Muutenkin ehkä tulee luettua monipuolisemmin. Öh, mikäs se sun kysymys nyt olikaan... Joo, eli kyllä mun mielestä bloggaaminen on muuttanut kirjojen lukemisen tapaa ja lisännyt ainakin minulla myös genrejä.
Ja todellakin muuten vihastuisin, jos lopettaisit bloggaamisen tämän projektisi jälkeen!
Ihan mahtavaa pohdintaa Booksy! Nyökyttelin täällä lukiessani koko ajan, että just noin minäkin ajattelen.
VastaaPoistaLukeminen on kyllä muuttunut paljon blogin aikana. Ensinnäkin luen paaaaljon enemmän. Aiemmin luin lähinnä dekkareita, klassikkoja ja historiakirjoja, nyt ihan mitä vaan. Ja erityisesti uutuuksia olen alkanut laajemmin lukea vasta blogin myötä.
Kirjoittaminen ei ole muuttunut niinkään, ehkä sisällöntuotanto on tullut helpommaksi, eikä itsekritiikki ole niin kovaa (voi olla joskus huonokin asia). Kirjoittaminen on kyllä ihan yhtä läheinen aspekti kuin lukeminenkin: mahtavaa kirjoittaa ajatuksiaan ja vielä vapaana tieteellisistä tai edes kieliopillisista kahleista.
Ja sitten lukijat ja blogiystävät. Se on ehdottomasti tämän homman suola. Lukeminen on saanut niin paljon uutta ulottuvuutta, kun ajatuksia voi jakaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Ja muutenkin, on mukavaa tietää, että olemme olemassa toisillemme.
Kuten muilla, myös minulla bloggaaminen on muuttanut lukemista. Luen enemmän, kirjoitan enemmän, ahmin ja pysähdyn, juuri kuten itsekin kirjoitit.
VastaaPoistaMutta negatiivisena ilmiönä sanoisin, että olen nyt kauhean tietoinen lukemisistani ja kun näen kirjan kannen, muistan että tästä juuri blogeissa puhuttiin. Ei tämä nyt varsinaisesti ole yltiönegatiivinen asia, mutta sitoo joskus sitä vanhaa harhailutunnetta kirjamaailmassa. Samalla tuntuu, että kirjatajunta olisi supistunut. Näen samoja kirjoja, keskityn juuri niihin, en enää tartu outoon kirjaan samalla tavoin, en lue sen takakansitekstiä. Olen tietoinen ja mietin välillä lukiessakin bloggaamista liikaa. Mitä tästä sanoisin blogissani jne.
Kirjoittaminen on muuttunut minulla paljon, koska aiemmin en uskaltanut kirjoittaa mihinkään, vieläkin jännitän kommenttien kirjoittamista ja kuulun juuri näihin "kiitos, kävin lukemassa" -kommentoijiin. Leikittelen nyt enemmän tekstillä ja mietin tekstin visuaalisuutta, kuvien sopivuutta jne.
Lukemisen yhteisö! <3 Eihän tällaista voinut kuvitellakaan ennen kuin mukaan lähti.
Hirmuisen kiinnostava kirjoitus. Tuon alun kirjojen ahmimisesta olisin varmaan voinut kirjoittaa itsekin ja vaikken tässä touhussa olekaan ollut kovin kauan, niin huomaan saman tyylisiä muutoksia lukemisissa. Teksteistä on tullut pidempiä ja yritän ehkä enemmän löytää muutakin sisältöä tekstiin kuin pelkän juonen sisällön. Samoin huomaan ilahtuvani kauheasti kommenteista, aluksi kirjoittelin blogia vain itselleni lukupäiväkirjana. Minulla ei ole montaakaan lukutoukkaa lähipiirissä, joten on ihanaa kun saa oikeasti keskustella rakkaasta harrastuksestaan!
VastaaPoistaMarjis, minulle käy usein juuri noin, että sujauttaessani merkkilappua kirjan väliin ajattelen "tästä kirjoitan" mutta sitten kirjan lopussa en enää muista mikä siinä kohdassa niin mieltä kiehtoi. Toisaalta on kyllä hyväkin, ettei ihan kaikkia haja-ajatuksia muista, jutuista tulisi helposti vielä pidempiä!
VastaaPoistaEhkä se menee niin, että se mikä päällimmäiseksi loppujen lopuksi jää, on lukukokemuksessa keskeisintä :-)
(Enkä tosiaankaan ole lopettamassa :D Mahdoton ajatus! Mutta on kiva pohtia tässä vaiheessa miten se alkuperäinen suunnitelma meni.)
Amma, jännää tuo mitä sanoit, että luet enemmän nyt blogiaikana. Minä taas epäilen, että luen itse asiassa vähemmän! Ihan kylmää matematiikkaa: bloggaamiseen ja blogien lukemiseen menee kumminkin aika tavalla aikaa, ja meikäläisen kohdalla se on enimmäkseen lukemisesta pois. Mutta vaihtokauppa kannattaa, koen lukemisen selvästi mielekkäämmäksi näin. On hyvä, että tulee luettua laajemmalla skaalalla.
Ja blogiystävät ja lukijat tosiaan! Kuten Norkulla, minullakaan ei ole lähipiirissä tätä nykyä kirjatoukkia, ellei Neitejä lasketa, joten on aivan mahtavaa päästä jutustamaan lukukokemuksista kirjoista kiinnostuneille.
Allekirjoitan tuon, on mukavaa tietää, että täällä jossain on samanhenkisiä ihmisiä... ja olemme olemassa toisillemme :-)
Hanna, vau, kiinnostavaa että sinusta tuntuu kuin kirjatajunta olisi supistunut. Pakko myöntää, että minulla on vähän päinvastainen olo. Olen huomannut samoin, että tunnistan nykyään kirjastossa koko ajan kannen ja nimen perusteella kirjoja, joista joku on blogannut, ja minusta se saa ne tuntumaan tutummilta ja houkuttelevimmilta. Kuin olisi vino pino tuttuja odottelemassa.
Ehkä se johtuu siitä, että olin ennen selkeästi vahvemmin kiinni tietyissä genreissä; nyt näköpiiri on laajentunut. Sinulla on ollut laajempi lähtötilanne varmaan!
Tuosta bloggaamisen miettimisestä - ehkä sinulla on enemmän sellaista tietoista osaamisen kehittämistä siinä mukana, ja se siksi tunkee lukemiseenkin? Minulle kirjoittaminen on ollut yllättävän kivaa puuhaa, vapaata normaaleista tekstinormeistä... sellaista leikittelyä, jos lainaan sinun sanaasi.
Norkku, näin on: kommentit ovat aina jotenkin sävähdyttäviä! Kiva kuulla etten ole ainoa, joka niistä innostuu :-)
Alkuun oli suorastaan epätodellinen olo, kun ensimmäisen kerran tajusi, että joku oikeasti luki tuon juttuni... ja joku on lukenut saman kirjan! Joku on siitä jotain mieltä! Vähänkö mahtava homma - oikeasti interaktiivinen lukupäiväkirja. Olen vieläkin ihan viehtynyt tästä jutusta.
Älyttömän hyvä kirjoitus! Kokosit omasta näkökulmastasi paljon sellaista keskustelua, jota kirjablogeissa on vasta käyty.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä :-)!
Bloggaaminen on jotenkin muuttanut minun lukemistani, mutta nyt DeWalt huutaa pihalla enkä ehdi kommentoida enempää, mutta kirjoitan tästä lähiaikoina omaan blogiini.... joten myöhempään!
Sulla on hyvä oma tyyli kirjoittaa, joka oli edukseen taas tässäkin tesktissäsi - siitä pidän kovasti!
Ai niin....
VastaaPoista"Rouskutan menemään ilman mitään pöytätapoja tai edes pureskelutaukoja."
Hahahahaa, loistavaa!
Tiedän, että maailma on kirjoja täynnä, mutta nyt näen kaikista eniten vain tuttuja kirjoja, enkä oikein lähde enää sooloilemaan samalla lailla. Päämäärättömästi hyllyjen välissä. Minun tekstini kuulosti kauhealta marmatukselta, eihän siinä pahaa ole, kaipaan vain välillä itsessäni heittäytymisen hetkiä. :)
VastaaPoistaMinustakin tämä oli hyvin kiinnostava kirjoitus, kiitos! Uskalsin tulla vasta nyt lukemaan sen kunnolla, koska huomasin kirjoituksesi juuri kun itse aloittelin kirjoitusta lukemisen motiiveista. Linkitin tämän postauksesi omaani. :)
VastaaPoistaMinulla lukemisen määrä on pysynyt suht samana jo vuosia enkä koe, että bloggaaminen olisi erityisemmin vaikuttanut lukemiseen (ellei lasketa sitä, että sain toisesta blogista vinkin alkaa keräillä ja lukea kissakirjoja, heh). Ainoa selkeä muutos on se, että ennen saatoin lukea monta kirjaa samasta aihepiiristä tai vaikka jonkun kirjailijan koko tuotannon putkeen, mutta nyt ei tule samalla lailla syvennyttyä rauhassa yhteen aiheeseen/kirjailijaan, sääli kyllä. Yritän päästä tästä syventymättömyydestä eroon ja lukea vaikka puoli vuotta vain saman kirjailijan kirjoja, jos siltä tuntuu, vaikkei se ehkä blogin kannalta kovin mielekästä olisikaan. Muuten tunnen kyllä lukevani itseäni enkä blogiani varten... Tunnistan myös tuon Hannan mainitseman kirjojen "liiallisen tuttuuden", ehkä lukeminen oli jotenkin vapaampaa ennen. Silti en ole koskaan katunut kirjablogin aloittamista enkä kertaakaan ajatellut, että lopettaisin bloggaamisen, päinvastoin! :)
Hyvää keskustelua! Jos vetää sitä yhteen, huomaa, että kaikilla lukeminen on jollain tapaa muuttunut verkkokirjoittelun myötä. Itse olen 1 lukenut paljon enemmän kuin ennen blogiani, mikä oli pyrkimyskin 2 luen analyyttisemmin, teen enemmän merkintöjä, mietin jo lukiessa mitä kirjasta sanoisin jne. Lisäksi olen tavannut ihan pipona uusia ihmisiä enkä ole enää ihan yhtä yksinäinen uushelsinkiläinen. :-)
VastaaPoistaTässäpä aihe, joka laittoi pohtimaan omaa lukemistani. Tai oikeastaan olemistani, sillä minäkin olen ollut pahasti koukussa kirjoihin ja lukemiseen koko ikäni, jo ennen kuin opin lukemaan :)
VastaaPoistaOma blogini on pelkästään henkilökohtainen lukupäiväkija, ei siis avoin, joten en joudu pohtimaan tekstiäni niin kauheasti. Mutta jo toisten blogien lukeminen on muuttanut lukemistottumuksiani. Samoin lukupiiriin liittyminen. Molemmat ovat tuoneet lukemiseen sen yhteisöllisyyden, jota yksinäinen lukutoukka toisinaan kaipaa.
Minäkin koen, että lukemiseni on monipuolistunut. Ennen luin paljon enemmän dekkareita, nyt olen panostanut erityisesti minulle aiemmin melko vieraaseen kotimaiseen kirjallisuuteen. Ja yllätys yllätys (siis yllätys minulle, ei varmasti muille), olen löytänyt todellisia helmiä! Nyt kun tein varauksia syksyn uutuuksiin kirjastosta, huomasin että varasin monen monta kotimaista uutuutta. Enkä vain sivistyksen tähden, vaan siksi että kirjat todella kiinnostavat minua. Upeaa!
Puolisen vuotta blogeja tarkemmin seurattuani osaan jo suhteuttaa omaa lukumakuani tiettyihin bloggaajiin - jos tuo tykkää, niin varmaan minäkin. Tai - emme aina pidä samoista kirjoista, mutta voisin kyllä koittaa tuotakin, kun noin kiinnostavasti kirjoittaa. Tämähän on sitä samaa vertaisverkostoa, jota lapset käyttävät niin taitavasti. Kun yksi luokan lapsista on todella pitänyt jostain kirjasta, hän kertoo siitä muillekin. Kohta kaikki haluavat lainata pulpettikirjaksi juuri sen saman kirjailijan kirjoja.
Olen toki aiemminkin lukenut kirja-arvosteluja, mutta en koe lehden arvostelijaa vertaisekseni, vaan jotenkin ylemmällä kulttuuritasolla olevaksi
auktoriteetiksi. Masennun heti, jos arvostelun ensimmäisessä kappaleessa on kolme sivistyssanaa, ja kirjailijaa kutsutaan skribentiksi...
Hannalle vinkiksi: menin tässä vieraaseen kirjastoon hakemaan kirjaa, joka ei kuulunut omani valikoimiin. Koska en tuntenut paikkoja, ajattelin katsoa löytyisikö samasta hyllystä muuta kiinnostavaa. Ja kappas, löysin kaksi uutta kiinnostavaa kirjailijaa, ja seuraavalla viikolla vielä yhden lisää! Toki tämä toimii tutussa kirjastossakin, jos valitsee kirjaimen etukäteen vaikkapa hatusta vetämällä. Mutta hyllyjen välissä sattumalta haahuilu on vaikeampaa, kun tietää missä mitäkin kirjoja on.
Lukutoukka, totta. :)
VastaaPoistaMie en ole nyt edes käynyt kirjastoissa oikein, kun saan kotiinkuljetuksen varauksille liian helposti, kun kirjastosetä asuu samassa osoitteessa.
Vau mikä teksti.
VastaaPoistaNyt pää on jo sen verran jumissa että keskustelua en ehtinyt lukea, pitää palata myöhemmin tänne, mutta ajatuksiasi oli kiinnostava lukea.
Minulla(kin) bloggaamisen myötä lukemisesta on tullut jotenkin tiedostavampaa. Nyt ehkä osaa jo tarkemmin sanoa miksi piti jostain kirjasta ja miksi ei. Vähän myös tarkkailee sitä että mitä kohtia haluaisi ehkä jakaa tekstissään.
Bloggaamisen myötä olen myös saanut kivasti aktivoitua kirjoitusharrastuksen ja pidän siitä että oma ääni on alkanut löytyä. Siitä tosin taitaa olla lähinnä haittaa nyt kun pitäisi kirjoittaa tieteellistä tekstiä kandiin!
Ja tämä blogien lukijayhteisö on kyllä ihana asia. Nimenomaan se että joku vaivautuu kirjoittamaan edes sen että hei, luin, kiva teksti. Tulee hyvä mieli, en tee tätä ihan turhaan.
Kiitos tästä keskustelun avauksesta, Booksy!
Mielenkiintoinen juttu - taas kerran:)
VastaaPoistaBlogin pitäminen on selkeästi muuttanut lukutottumuksiani, mutta en halua ajatella että huonoon suuntaan. Luen enemmän (olen hylännyt tv:n ohjelmatarjonnan lähes täysin), haastan itseäni enemmän lukemisen suhteen eli luen muutakin kuin mukavuusalueeni kirjoja ja olen ylipäätänsä enemmän kartalla kirjojen maailmasta. Toki tästä on kiittäminen myös kirjakaupantäti -ammattia. Välillä sitä toivoisi, että malttaisi tehdä enemmän spontaaneja kirjavalintoja kirjastossa esimerkiksi, mutta kyllä lukeminen on kovin tiedostavaa nykyään. Tiedän mitä haluan lukea ja jonossa on niin paljon kirjoja ettei päämäärättömään haahuiluun oikein "ole varaa" :D
Paula, kiva tietää että sinulta on tulossa asiasta juttua! Pidän silmät auki :-)
VastaaPoistaHanna, ymmärrän mitä tarkoitat... mutta kun näytän pystyvän sooloilemaan tuttuudesta huolimatta aina silloin tällöin, se ei ole (vielä) alkanut vaivata :-)
Jenni, mielenkiintoinen oli tuo juttusi, piti käydä heti katsomassa. Kirjailija kerrallaan -lukeminen oli muuten minullekin hyvin tyypillistä.
Nykyäänkin tosin tulee näitä "lue kaikki tältä tyypiltä" -kirjailijoita vastaan, mutta näytän silti lukevan kirjoja enemmän vaihdellen. Aina tulee muuta väliin, joten siinä missä ennen saattoi lukea saman kirjailijan kirjoja monta peräkanaa, nyt mennään vähän tipottain. Toisaalta se on hyväkin; ainakin joidenkin kirjailjoiden kanssa käy niin, että useampi putkeen aiheuttaa vähän yliannostusta.
Nora, hyvä yhteenveto! Ja oletpas järjestelmällinen kun teet muistiinpanojakin :-) Yritin sitä itsekin yhdessä vaiheessa, kun joku kanssabloggaaja (anteeksi, en muista kuka) kertoi käyttävänsä post it -lappuja ja tekevänsä niihin merkintöjä... mutta se ei vaan onnistu minulta, ei jos kirjalla on yhtään imua. Tietokirjoja joskus tulee luettua kynä kädessä - kaunokirjallisuuden kanssa en oikein malta... Kuten sanottu, ei mitään pöytätapoja 8D
Lukutoukka, olet sukulaisielu selvästikin :-) Juuri tuollaiset fiilikset minullakin on, etenkin tuon kotimaisen kirjallisuuden kanssa! Ja vertaisverkosto on hyvä sana. Blogeissa pääsee jakamaan lukukokemuksia lukijoiden kesken; lehtien arvostelut ovat erilaisia. (Usein kyllä kiinnostun kirjasta lehtijutunkin perusteella, mutta sellaista kirjaa tutkiskelen todennäköisesti paljon tarkemmin kirjastossa ennen kuin 'sitoudun' - tutun bloggarin suositus riitttää yksinäänkin.)
Hanna, hah! Kirjastosedän kotiinkuljetuspalvelusta voi siis olla haittaakin... ehdottomasti sinun pitää välillä päästä itsekin palloilemaan sinne kirjastoon; eihän sitä voi varauksilla haahuilla :D
Linnea, voi itku, sanoit tuon tosi hyvin ja napakasti: osaa sanoa miksi piti kirjasta ja miksi ei. Juuri tuota asiaa olen tässä vuoden mittaan kovasti opetellut - ja oppinut siitä hommasta paljon.
Heh, omaa ääntä ei tosiaan kannata päästää kandityöhön ;-)
Sonja, samaa haastamista on tapahtunut täälläkin; valitettavasti/onneksi sen kanssa on enimmäkseen käynyt niin, että löydetyt uudet alueet ovat nekin olleet kiinnostavia, ja "pakko lukea" -listalle tulee koko ajan lisää...jonossa olevat kirjat ovat pienoinen ongelma täälläkin. Ja haahuilen jonosta huolimatta - ei minkäänlaista itsekuria :-)
Kirjoitin tuonne toisaalle tästä samasta asiasta, mutta pitää vielä tänne tulla jurnuttamaan.
VastaaPoistaBloggaaminen on muuttanut samaan suuntaan kuin edellä mainintoja kirjoittaneita: luen enemmän ja koska nimenomaisesti kouhkaan kirjoja ristiinrastiin, niin on nyt mukavaa lukea jotain samaa maata, maanosaa tai aihett käsitteleviä kirjoja pari peräkkäin - tämä siis blogin myötä tapahtunutta.
Välillä luen uutuuksia, niitä joita kaikki muutkin, sillä kirjat jäävät kummittelemaan mieleen ja jotenkin käsi löytää kirjat kirjastossa, mukamas uusina, mutta kun pääsen kotiin, niin huomaan, että noin neljä bloggaajaa on tästä kirjoittanut. Pyrin silti haahuilemaan siellä hyllyjen välissä, sillä joskus on irrottautduttava uutuuksista.
Oikeastaan olen aiemminkin lukenut kirjoja niin, että niistä voi jotain kommentoida (opiskelun aikana), tai että niistä voi jotain kertoa tai nostaa jotain teemoja esiin (open työssä) - mutta ehkä nyt, kun ajattelen kirjoittavani itselleni ja ehkä jollekin toiselle lukijalle, joka on samalla aaltopituuksilla, uskallan kirjoittaa vähän vaikeammin kuin 16-vuotiaalle tekisin.
Mitäs vielä. No, ne kirjat jäävät elämään pidemmäksi aikaa mieleen, kun miettii, että mitä tästäkin nyt kirjoittaisi. Tai ehkä ei niinkään, että mitä kirjoittaisi, vaan mitä asiaa nousee esiin -> siitähän sitä kirjoittaa. Välillä kyllä huomaan tekeväni samaa myös unissani ja joskus aamulla herään valmiit lauseet mielessäni. Tämä on kyllä mun tapa monessa muussakin asiassa, esim. aamulla mulla on valmiit tuntisuunnitelmat, kun olen ne jotenkin unissani ajatellut.
Sun tekstiä oli hauska lukea, täytyy myöskin kommentoida mun.
Kiitos, Mari A. :-) Olen huomannut samaa itsellänikin, että kirjat jäävät eri tavalla mieleen, kun vaikutelmiaan niistä on purkanut tekstiksi. Se on tietty luonnollistakin.
VastaaPoistaKiinnostavaa vaikkei yllättävää - bloggaaminen vaikuttaa kaikilla lukemiseen, mutta ei ihan samalla tavalla. Jokseenkin kaikki toteavat lukevansa enemmän ajatuksella (Hyvin postmodernia! Lukemisessa on siis läsnä luetusta kirjoittaminen :D) ja melkein kaikkien kirjavalintoihinkin bloggaaminen vaikuttaa... mutta ei ilmeisesti siten, että kirjoja valitaan blogia ajatellen vaan siten että bloggaajat myös seuraavat muiden blogeja ja niistä herää kiinnostus milloin mihinkin kirjaan.
Muistan blogini alkuaikoina pohtineeni erästä asiaa. Sitä, että minulla on tapana lukea hyviä kirjoja uudestaan. Mietin, että mites sitten käy kun lukuvalikoimiini kuuluu suurimmaksi osaksi niitä kirjoja, jotka olen jo lukenut blogiaikana?
VastaaPoistaOsittain tämä on jo toteutunut, ainakin Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta, Arto Salmisen Kalavale ja Jennifer Weinerin Lainakengissä ovat kirjoja, jotka olen lukenut eka kerran blogiaikana ja jotka olen sittemmin lukenut uudestaankin. Toistaiseksi olen tyytynyt jättämään kommentin vanhaan postaukseen uusintakierroksesta. Ja toisaalta vaikka Saatana saapuu Moskovaan on sellainen kirja, että siitä syntyisi taatusti joka kerta erilainen blogikirjoitus. Jo nyt lukiessani Saatana-kirjoitustani tulee sellainen olo, että hyvänen aika, eikös kirja ollut ihan erilainen?
Esimerkiksi Helvi Hämäläisen Säädyllinen murhenäytelmä oli päräyttävä lukukokemus ja olen blogiinkin kirjoittanut, että sopiva uusintalukemisaika voisi olla muutaman vuoden päästä. Nyt se alkaakin olla käsillä, ja mielessä onkin kutkutellut että pitäisi uppoutua Säädylliseen murhenäytelmään uudestaan, vieläpä kun voisin nyt lukea lyhentämättömän (uudemman) laitoksen. Ehkä jouluna? Silloin ei haittaisi, vaikka blogiin tulisi pitempi tauko uusintalukukierrosten aikana. Samoin Marian Keyesin This Charming Man on sellainen, jonka tiedän jo nyt lukevani jossain vaiheessa uudestaan.
En kyllä haluaisi ruveta ottamaan blogista päivittämispaineita. Ehkä vaan jossain vaiheessa käy niin, että näitä uusintalukukierroksen aiheuttamia taukoja rupeaa tulemaan enemmän.
Toisaalta olen myös miettinyt, että bloggaus todennäköisesti pidentää sitä eka lukemisen ja uusintalukemisen väliin jäävää aikaa. Esimerkiksi nyt kun Sarah Waters on ollut esillä blogeissa, kävin lukemassa omia Waters-juttujani ja niistä palautui mieleen paljon oman lukukokemuksen tunnelmia. Lukupäiväkirjablogi toimii siis kuten etukäteen kuvittelinkin: kirjoista muistiinpanojen kirjoittaminen auttaa muistamaan kirjan ja sen tunnelman paremmin.
Olipa kiinnostavaa lukea pohdintaasi bloggaamisen aloittamisen syistä ja siitä, mihin se on johtanut. Itse jokin aika sitten aloittelin ihan samalla ajatuksella; luen niin nopeasti ja paljon etten ikinä ehdi ajatella mitä luen ja miksi.
VastaaPoistaAinakin alkuun kynnys kirjoittamiseen on tuntunut jotenkin hirveän korkealta, tunnistan itsessäni kyllä muutenkin taipumuksen ikävään perfektionismiin. Mutta kirjoituksesi tuntui lohdulliselta, ehkä tämä vielä tästä helpottaa... Kun nyt ensin selviäisi opiskeluvuoden aloituksesta ja pääsisi takaisin normaalin lukurytmin pariin.
Salla, ehkei siitä kannata ottaa paineita - joskus uudelleenlukemisesta voi tulla kimmoke kirjoittaa uusikin juttu. Kirjoista huomaa erilaisia asioita uudella lukukerralla... eikä itsekään ole enää sama ihminen, ainakin jos lukemisesta on pidempi aika. Ylipäätään juoksujärjestyksen täytyy olla niin päin, että bloggaaminen palvelee lukemista eikä toisin päin. Ei pieni taukoilu oli mikään ongelma.
VastaaPoistaHassua että harkitse Säädyllisen murhenäytelmän uudelleen lukemista juuri nyt :-) Lainasin sen nimittäin juuri kirjastosta, tulee siis lukuun kuukauden sisään (toivottavasti). Vastustan kiusausta käydä katsomassa mitä olet siitä kirjoittanut - siis kunnes olen itse lukenut sen ;-)
Annie Mee, ikävä taipumus perfektionismiin on täälläkin tuttu :D Mutta yritän ajatella kirjoittamista lukupäiväkirjaan mahdollisimman rennosti... ja virheitä oppii sietämään paremmin ajan kuluessa. Pakko, sillä kirjoista kirjoittaminen tosiaan tekee lukemisesta merkityksellisempp, eikä aina (ikinä!) voi kirjoittaa täydellistä tekstiä.
Hih, nyt sait minut oivaltamaan, että oman epätäydellisyyden hyväksyminen tässä suhteessa on itse asiassa taas yksi lisähyöty bloggaamisesta.
(Yksi kaverini tapaa sanoa: täydellinen on hyvän vihollinen. Totta. Paljon hyvää jää tekemättä kun tavoittelee täydellistä.)
Telepatiaa! Minäkin olen suunnitellut lukevani Säädyllisen murhenäytelmän tänä syksynä (ekaa kertaa). Luetaan kaikki yhdessä! :)
VastaaPoistaJa mä olen kyllä kirjoittanut moneen kertaan kirjoista, jos olen lukenut ne uudestaan ja on tuntunut siltä, että haluan niistä kirjoittaa. Ei niitä monta ole, mutta silti. Kukaan ei ole valittanut ja ainakin minusta olisi kiinnostavaakin, kun voisi kuulla uudesta ja vanhasta lukukokemuksesta.
Täällä on ollut tosi hyvää ja innostavaa keskustelua. Nyt vasta ehdin sanoa jotain, joskaan en tiedä, onko minulla mitään järkevää lisättävää. :)
VastaaPoistaBloggaaminen on muuttanut myös minun lukemistani. Luen varmaan saman verran kuin ennenkin, mutta koska nykyisin kirjoitan lukemastani (aikaisemmin en pitänyt minkäänlaista lukupäiväkirjaa, en kirjoittanut edes kirjojen nimiä muistiin), en katso enää televisiota enkä piirrä - aikaisemmin katsoin telkkaria päivittäin ja nykyisin piirtämisen tilalle on tullut valokuvien kanssa leikkiminen.
Luen osin erilaisia kirjoja kuin aikaisemmin. Luen enemmän uutuuskirjoja, mutta koti- ja ulkomaisten suhde on sama kuin ennenkin. Bloggaaminen on muodostanut myös pientä "painetta" lukea oman mukavuusalueeni ulkopuolisia kirjoja ehkä siksi, että hyvin herkkänä ihmisenä reagoin siellä täällä kuuluneille huudoille siitä, että bloggaajat kehuvat liikaa kirjoja. Koetan aina ajoittain etsiä kirjoja, joista en niin pitäisi, minkä vuoksi olen koettanut lukea jopa dekkareita (ja pidin niistäkin muutamasta :)). Poden siis huonoa omatuntoa siitä, että pidän melkein kaikista lukemistani kirjoista vähintään kolmen ja puolen tähden verran. Eläydyn lukiessani, joten ehkä se selittää tuota tykkäämistä?
Bloggaaminen onkin tehnyt ainakin minut tietoisemmaksi lukemistani kirjoista. Olen silti, siitä mukavuusalueasiasta huolimatta, uskollinen itselleni lukijana. Luen edelleen pääsiassa juuri niitä kirjoja, joista lähtökohtaisesti pidän.
Kirjoittaminen taas... Työni on aika pitkälle kirjoittamista, minkä vuoksi tekstin aikaansaaminen on helppoa. Blogikirjoittaminen on tuonut kuitenkin mukaan enemmän luovuutta (kuiva tieteentekijä ainakin toivoo niin :)) ja sanojen maistelua.
Bloggaaminen on vaikuttanut minun lukemiseen useammalla tavalla. Luen nykyään monipuolisemmin, olen löytänyt blogien kautta sellaisia kirjoja joita en olisi varmaankaan muuten huomannut/huomioinut. Muutenkin "kirjatietoisuuteni" on kasvanut, esimerkiksi ennen en hirveästi seurannut kustantamoiden uutuusluetteloja, nyt ne kiinnostavat kovasti. Niin ja kirjanmerkin lisäksi kirjan välissä on oltava paperi, johon saan kirjata huomioita ja ajatuksia heti tuoreeltaan jotta muistan ne vielä blogatessa :)
VastaaPoistaOpiskelujen päättymisen ja blogin aloittamisen välillä kirjoittaminen oli aikalailla kauppalappuasteella, nyt huomaan yhtäkkiä tuottavani epäsäännöllisen säännöllisesti tekstiä ja nauttivani kirjoittamisesta. Sanavalinnat, kielioppi ja muut kirjoittamiseen liittyvät asiat pyörivät mielessä.
Myös lukupäiväkirjan pito on hieman muuttunut. Yleisten tietojen (kirjailija, kirjan nimi, päivämäärä jolloin sain kirjan luettua) lisäksi kirjoitan ylös tarkemmat tiedot kirjasta sekä ensimmäisen lauseen ja jonkin lukunäytteen.
Minä puolestani pidän kirjan auki yleensä puhelimen avulla, kaukosäädin kun on usein lasten tai miehen ulottuvilla :)
Jenni, Murhenäytelmää on ilmassa enemmänkin: mahtavaa! ;-)
VastaaPoistaItse odotan oikein kiinnostuksella kun tulee aika lukea uudestaan jotain blogiaikana luettua; vertailu voisi olla mielenkiintoista. Mutta tällä lukulistalla menee kyllä vielä jonkun aikaa... Ellei sitten Austeniin pidä taas keväällä palata.
Katja / Lumiomena, joku toinenkin on siis ollut täysin lukupäiväkirjaton ennen blogia :-) Hyvä, aloin jo epäillä että olen poikkeuksellisen hutilo lukutoukka. Tuo telkkarinkatsomisen vähentyminen, hmm, voi olla että sekin on vielä entisestään vähentynyt vuoden aikana... Tosin tason oli alunperinkin niin matala, että muutos saattaa mennä mittausvirheen piikkiin :D
Kiinnostavaa, että koet paineita ottaa lisää 'riskiä' lukukokemusta kanssa - mutta hyvä ettei se sentään liiaksi vaikuta. Mukavuusalueen ulkopuolelle menemisestä voi kuitenkin olla hyötyä/iloa muulla tavoin; jos ei muuta niin huomaa ehkä viihtyvänsä siellä reunamillakin, tai löytää uusia mukavuusalueita.
Kirjablogissa on kieltämättä enemmän vapausasteita kuin tieteellisessä kirjoittamisessa - Luojan kiitos!
Villasukka, sama täällä, blogi on johtanut sellaisiin kirjoihin, joita en mitenkään olisi ennen ottanut luettavaksi! Oi, ja toinen järjestelmällinen Noran lisäksi. Epäilemättä tuollaisista muistiinpanoista on apua. :-) Yleensä minulla kyllä jää tekemättä - mutta koitan aina kirjoittaa pari riviä kirjasta ennen kuin aloitan seuraavaa... varsinaista juttua ei aina ehdi tehdä heti, joskus ei ollenkaan.
Hihii, pitääkin muistaa puhelin jos kaukosäädin on varattuna. (Yleensä meillä tuo keittiön telkkari tosin on kiinni ja kaukosäädin siis oikeassa päätyössään eli kirjanpainona... Telkkumies viihtyy paremmin olohuoneessa ison ruudun kanssa :P)
Liityn joukkoon: minullakaan ei ollut ikinä minkäänlaista lukupäiväkirjaa ennen blogia.
VastaaPoistaHeh, ehkä se on yleisempää kuin olen kuvitellut :-)
VastaaPoistaKyllähän bloggaaminen on vaikuttanut sekä lukemiseen että kirjoittamiseenkin. Lukemiseen suurempi vaikutus taitaa olla muiden blogeilla, mutta oma blogi on vaikuttanut mm. sitä kautta, että lukemisesta on tullut säännöllisempää eikä taukoja meinaa malttaa pitää lainkaan.
VastaaPoistaMinä olen syyllistynyt myös tuohon tauottomaan rouskutukseen; arvostelu nopsasti blogiin ja seuraavan kimppuun. Usein arvostelu voisi näyttää erilaiselta jos nukkuisin edes yhden yön ennen kirjoittamista, mutta nyt on ehtinyt jo muodostua tavaksi kirjoittaa saman tien kun kirjan saan päätökseen, ja senkin teen sitten kerralla valmiiksi.
Tuossa olisi myös omalla kohdallani aivan selvä kehittämiskohta. Olen hyvin harvoin muutenkaan kirjoittanut mitään muutoin kuin kerralla loppuun asti (joitain pitkiä viestejä lukuunottamatta, joissa kuitenkin käsitellään useita aivan irrallisia aiheita). En vain ole yhtään varma siitä, haluanko käyttää blogiani kirjoitustaidon kehittämiseen. Ehkä en, sillä tällaisena kirjoituskynnys pysyy mukavan matalana eikä ainakaan siksi tarvitse ryhtyä toppuuttelemaan lukemista, ettei joutuisi arvostelemaan :)
Hih, Jori, juuri noin minulle meinasi käydä keväällä: huomasin ajattelevani, että nyt ei voi lukea enempää kun en ehdi kirjoittaa kaikesta mitä lukee :-)
VastaaPoistaSilloin päätin aloittaa koostejutut kerran kuussa. Mieluummin bloggaan lukemisen ehdoilla kuin toisin päin...
Tuosta nopeudesta vielä - olet varmasti oikeassa siinä, että kirja usein näyttäisi erilaiselta jonkin ajan kuluttua. MInulla menee joskus muutama päivä ennen kuin ehdin postausta tehdä, mutta silloinkin on yleensä raakaversio jo alla, aina ei vain kerkiä kirjoittaa kokonaisia lauseita ja hakea kuvia ja linkittää jne... Silti se sanottava pitää saada jonkinlaiseksi tekstiksi ennen kuin seuraava kirja tulee ja täyttää pään.
Hmm... voisi kyllä olla ideaa, että jos huomaa jotain kiinnostavaa jälkeenpäin, tai näkeekin kirjan eri näkökulmasta, kävisi lisäämässä vaikka kommentin omaan juttuunsa kuten Salla kertoi tekevänsä luettuaan kirjan uudestaan. Sehän antaisikin erilaista ulottuvuutta! :D