lauantai 6. marraskuuta 2010

Kohtalokas kapsäkki

Grafiikalla on väliä: Kohtalokas kapsäkki lähti kirjastosta kotiin puhtaasti kannen perusteella. Takakansi tuntui lupailevan jotain veijariromaanin tyylistä, ehkä á la Westlake. Mies saa matkaansa vahingossa miljoona euroa ja - no mitä itse tekisit? Mieti asiaa...
Valitettavasti tarina ei ihan lunastanut lupaustaan. Taustahahmot jäivät karikatyyrimäisiksi ja päähenkilötkin kolisivat onttouttaan. Duunarit ovat juoppoja, mainosmiehet elävät yli varojensa, ja appiukot halveksivat vävyjään. Kertojaminä näyttää karanneen jostain 60-luvun televisiosarjasta. Kaikkiaan tuli tunne, että kyseessä oli piirun verran liian laimeaksi jäänyt parodia. Ehkä en vain ollut riittävän nokkela nauttiakseni sen hienoudesta. 
Itse juonenkäänteisiin sisältyi sekä tragedian että komedian potentiaalia, mutta potentiaaliksi enimmäkseen jäi. Loppuratkaisu oli nokkela, mutta ei niin nokkela että pahvisen tyylin antaisi anteeksi.
- Eikö meidän olisi parasta antaa sen olla?
- Ellei poliisi halunnut tutkia sitä tänä iltana, niin mikä meitä estää tekemästä sitä heidän puolestaan.
- Mitä minä siinä tapauksessa sanon heille huomenna?
- Sanot meidän tutkineen laukun ennen kuin sinä soitit heille. Ja sehän on sitä paitsi melkein totta.
Tunsin vaimoni sen verran hyvin, että jos hän oli jotain saanut päähänsä, oli turha väittää vastaan. Istahdin siis lannistuneena hän viereensä ja silitin hänen pehmeää hyväntuoksuista tukkaansa.
- Sinä olet varsinainen söpöliini.
- Älä yritäkään imarrella jotta lopettaisin tämän. Katso itse, tässä on jotakin kummallista.
[s. 44-45]
No jaa, luultavasti on tullut luettua huonompiakin. Mutta tyylikäs kansi oli kyllä valheellista mainontaa jos minulta kysytään.
Staffan Bruun (2010). Kohtalokas kapsäkki. Helsinki: Schildts. Suomentanut Seppo Hyrkäs.
Jukka Koskelaiselle Hesarista tämä oli enemmän mieleen (arvostelu tässä).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.