Huhtikuun kuittaus ja kuusi-nolla-nolla

Huhtikuu humahti ohi työkiireiden ja erilaisen reissaamisen merkeissä. Rivendelliin asti en ole päässyt, vaikka kuvasta voisi niinkin päätellä! Vaan viehko kohde oli tämäkin.

Myös luettua on tullut, mutta olen enimmäkseen seurustellut rakkaiden vanhojen kirjojen kanssa. Tuntuu siltä, että mitä väsyneempi olen, sitä todennäköisemmin luen jotain jo vanhastaan tuttua. Tuttu kirja on kuin turvariepu...

Luettu ja blogattu:

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Asta Honkamaa: Naisen maisema
Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Luettu muttei blogattu:

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen (2014). Puuseppä. Pyytämätön arvostelukappale. Tämä lyhykäinen ja viehättävällä tavalla viisas kirja tuli luettua vaikken varmaan kohderyhmään kuulukaan. Rauhallinen mutta sydämeenkäyvä satu avaa sarjan Puiden tarinoita. Lumiomena sai lukea tämän ääneen...

Joan Castellar-Gassol (2012, alkuperäinen 1984). Gaudí - The Life of a Visionary. Itse ostin. Lyhyt (ja hieman sekava) elämäkerta Antoni Gaudísta, joka suunnitteli mm. kuvassani komeilevan katedraalin. Tulin ostaneeksi tämän kun Totuus loppui kesken reissun. Lyhykäinen elämäkerta tarjoilee jokseenkin kattavan kuvauksen Gaudín elämästä, mutta oli myös varsin kummallinen yksilö lajissaan. Kirjailija tarjoilee jokseenkin hämmentäviä huomioita. Vai mitäs sanotte tästä sitaatista?

[--] The laws of heredity, combined with genealogical research, personal observation, popular wisdom and even common sense, reveal that the heritage of the maternal branch of the family can be equally or even more determining in an individual than the paternal influence. (s. 16)

Hmm....

Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan-kirjoja, kaikki omasta hyllystä ja useimmat pariin kolmeen kertaan luettuja. Joten ei niistä oikein osaa mitään kirjoittaa. Laitanpa tähän listan kumminkin.

(1990) The Vor Game. Miles Vorkosigan yrittää pelastaa karkumatkalle karanneen keisarin.
(1989) Brothers in Arms. Miles tapaa... klooninsa? Poikansa? Veljensä.
(1989) Borders of Infinity. Kolme erillistä seikkailua yksissä kansissa. Murhatutkimus takamailla, neidonpelastusretki ja massapako sotavankileiriltä.
(1995) Mirror Dance. Miles tapaa klooninsa jälleen ja katoaa itse. Joksikin aikaa.
(1996) Memory. Kolmekymppisenä Miles kohtaa kovimman kiusauksensa ja saa uuden duunin.
(1998). Komarr. Miles löytää vihdoinkin lupaavan ehdokkaan tehtävään, josta admiraali Quinn sitkeästi kieltäytyi.
(1999). Civil Campaign. Miles rekrytoi em. ehdokasta tarmolla. Keisarin häitä vietetään.
(2002). Diplomatic Immunity. Miles yrittää vapauttaa Falling Free -kirjasta tuttujen quaddien takavarikoimaksi päätyneen barrayaralaisen laivueen.
(2010). Cryoburn. Miles perehtyy kryoniikkaan ja pelastaa puoliorpoja.

***

Tähän loppuun tarjoilen vielä kattauksen herkkuja juhlan kunniaksi. Tämän jutun myötä tuli nimittäin 600 bloggausta täyteen! Lämpimät kiitokset jokaikiselle lukijalle. Ottakaa namit. Korkkaan illalla pullon cavaa ja skoolaan teille.

Näkymättömät kädet

Kun tämä ilmestyy, olen jo junassa ja matkalla kohti Helsinkiä. Siellä toivottavasti tapaan ainakin osan tänään palkituista bloggaajakamuista. Lämpimät onnittelut minunkin puolestani Sallalle, Morre-Hannalle, Hanna-Hannalle, Penjaminille ja Jessicalle! Tänään on poikkeuksellisen kiva olla kirjabloggaaja.

Siksi onkin noloa heittää eetteriin loistavasta kirjasta tylpän lyhyt juttu. Hätäinen puuskaus ei tee oikeutta tälle fantastiselle sarjakuvaromaanille, mutta pelkään että messujen jälkeen olen liian naatti ja jää vielä hehkuttamatta. Se ei käy, on päästävä minunkin sanomaan tämä: Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet on sarjakuvan kovinta ydintä.

Minusta tämä menee kirkkaasti kärkeen, visionsa intohimossa jopa ohi Delislen ja Satrapin albumien... jotka toki ovat tyylillisesti ihan erilaisia. Ehkä vertailu ei ole kohtuullista, mutta Näkymättömissä käsissäkin on poliittinen ja inhimillinen viesti, siksi nuo nousevat mieleen. Käsissä katsotaan miten ja miksi laittomat siirtolaiset ajautuvat Eurooppaan, ja miten ja miksi heille siellä voi käydä. Ilmeisesti tragediaan ei tarvita diktaattoreita tai vallankumouksia.

Kädet on kaunis ja karhea tarina. Ei mitään kirkasotsaista lässytystä vaan aidosti erilainen näkökulma. Päähenkilö on moniulotteinen ja kehittyy tarinan myötä.

Kuvissa on tomuinen ja paahtava väritys. Kokonaisuus on tehokas kuin teräase. Ehkä pitäisikin kehumisen sijasta varoittaa. "Näkymättömät kädet saattaa vaarantaa mielenrauhasi ja ruokavaliosi." Harvoin olen nimittäin ostanut kolmellakympillä näin paljon hyvää kirjaa - ja saan rahat vielä takaisin talven mittaan, koska nyt taisi loppua espanjalaisten tomaattien ja kurkkujen syöminen. Saamari. Sokeus on autuutta.

Suosittelen kaikille, etenkin teille jotka pidätte punajuurista ja muista kotimaan kasviksista.

Ville Tietäväinen (2011). Näkymättömät kädet. WSOY. ISBN 978-951-0-37928-8.

Arvioita:
Heikki Jokinen Hesarissa
Juha Mäkinen Keskisuomalaisessa
Suomen Kuvalehdessä on ansiokas juttu näytesivuineen
Sallan lukupäiväkirjassa