lauantai 11. joulukuuta 2010

Her fearful symmetry

Audrey Niffeneggerin Her Fearful Symmetry on lojunut kesästä asti odottamassa 'oikeaa' hetkeä. Nyt kun olin Joululaulun jäljiltä aavetunnelmissa, päätin käydä käsiksi. Ostin kirjan aikoinaan Amazonista siksi, että Niffeneggerin esikoinen The Time Traveller's wife oli ollut niin positiivinen yllätys; sen kirjan ostaessani puolittain odotin pettyväni, mutta pidinkin siitä todella paljon. 
Her Fearful Symmetry'n ydinidea on sekä erilainen että samanlainen: tarkastellaan rakkautta ja sidoksia jonkin fantastisen kautta. Yhdessä kirjassa se fantastinen on aika, toisessa kuolema. Kummituksista huolimatta Her Fearful Symmetry ei ole kauhua sen enempää kuin The Time Traveller's Wife oli scifiä. *plaraa genrepakasta puuttuvaa korttia* 
Symmetry kertoo elävistä, kuolleista ja karanneista rakastetuista. Tarinassa amerikkalaiset peilikuvakaksoset muuttavat Lontooseen perittyään äitinsä kaksoissisaren asunnon - ja asunnon mukana myös tätinsä aaveen. Kirja näyttää ensin purkavan tädin menneisyyttä ja sisarten tulevaisuutta, mutta hiljalleen tasot sekoittuvat.
Juonikuvioista osa on arvattavia, mutta osa yllättää. Niffenegger levittää lukijan eteen houkuttelevan kudelman erilaisia mahdollisuuksia, potentiaalisia tarinan suuntia. Osa jääkin sitten sivuun, kun taas jokin alkuaan mitättömältä vaikuttanut langanpätkä osoittautuu avaimeksi. Uskottavaksi juonta ei voi väittää, mutta mitäpä siitä. Eipä ole Harjukaupungin salakäytävätkään millään objektiivisella mittarilla 'uskottava' ja silti nautin siitä kovasti. Symmetryn kokonaisuus on ihan koukuttava, jos ei ole suorastaan allerginen tarinoille, joissa on kummituksia. *rautakahleiden kalistelua*
Muistelen että The Time Traveller's Wife'ssa pidin Niffeneggerin herkästä tavasta kuvata tunteita, etenkin ihmisen sisäistä ristiriitaisuutta omien tunteidensa kanssa. Viha ja rakkaus eivät ole kovinkaan kaukana toisistaan. Symmetry on tässä mielessä hyvin samanlainen. Vaikea on arvailla mitä kirjailija on mahtanut ydinviestiksen tarkoittaa, mutta itse luin tämän kirjan keskusteluksi oman identiteetin säilyttämisestä tai menettämisestä rakkaudessa toiseen. Vastauksia Her Fearful Symmetry ei suoraan tarjoa. Joidenkin kompromissit ovat liian suuria kestettäviksi, toisilta ei rakkaus vaadi enempää kuin heidän on mahdollista antaa sieluaan menettämättä.
Tekstillisesti Symmetry ei ole mitenkään ylirunollista, mutta teksti suorastaan huokuu houkutusta kuvatessaan Lontoota ja etenkin Highgaten hautausmaata. Highgate'sta tulee melkein yksi henkilö lisää tarinaan, niin syvälle sen tunnelmiin uppoudutaan. Niffenegger tuntuu kirjoittavan Lontoosta siihen rakastuneen riemulla. Tällä kertaa vahva paikallisväri oli vahvuus, ehkä siksi että horisontissa näkyy jo kevään Lontoon matka... *huoh* Sitä odotellessa tätä oli mukava lukea. 
Niffeneggerin tyyli on petollisen yksinkertaista. Jos lukee  turhan nopeasti - ja niin voi käydä, koska minä ainakin halusin heti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu - joutuu joskus palaamaan taaksepäin. Tässä eivät puhu vain sanat vaan myös sanomatta jättämiset.  
So, I was put to bed upstairs. I remember lying there with the blanket pulled up to my chin, my mother kissing me good-night, and there I was in the dark, not knowing what terrible thing might be ready to slink out from the wardrobe and smother me...'
Jessica smiled. Robert thought it might be a smile for the morbidly fantastical imaginations of children.
'So what happened?'
'I fell asleep. But later that night I woke up. There was moonlight coming in through the window, and the shadows of tree branches fell onto the bed, waving gently in the breeze.'
'And then you saw the ghost?'
James laughed. 'Dear chap, the branches
were the ghost. There weren't any trees within a hundred yards of that house. They'd all been cut down years before. I saw the ghost of a tree.' (s. 75-76)
Rakenne on melko suoraviivainen ja tarina etenee enimmäkseen hyvin. Pidin lukujen nimistä, niitä ei niin usein enää nykyään näe, ja ne antoivat jotenkin ryhtiä kerronnalle. Kirjan suurin heikkous oli keskuskaksosten ja vähän muidenkin hahmojen arkkityyppisyys. Persoonallisuuksia on liioiteltu uskottavuuden tuolle puolen. Myös Robertin pohdiskeluihin käytettiin ehkä liikaa aikaa. 
Silti pidin tästä kirjasta. En tiedä olisinko pitänyt vielä viisi vuotta sitten - kummituselementti olisi ärsyttänyt liikaa - mutta nyt se sopi hyvin.  Her Fearful Symmetry on kuin sitä kaikkein tumminta suklaata. Se on katkeranmakea mutta palkitseva kirja, eikä kuitenkaan varmasti sovi kaikille.
Audrey Niffenegger (2010). Her Fearful Symmetry. London: Vintage. 
Lyhyellä nettiselauksella selviää, että kirja on myös suomennettu nimellä Hänen varjonsa tarina. Hmm, osoittautuu että tätä on luettu blogistaniassa ennen kuin itse anoin kansalaisuutta. Jenni K-blogista on lukenut tämän, samoin Kirjamielen Marjis, kumpikaan ei tainnut pitää yhtä paljon kuin minä. Lumiomenassa suomennoksesta nautittiin enemmän. The Guardianin arviossa alkuperäinen saa perinpohjaisesti pyyhkeitä, The Telegraph kehuu - varo kuitenkin jälkimmäisen arvion spoilereita, jos et ole vielä lukenut kirjaa.   

6 kommenttia:

  1. Tervetuloa! Miten muuten sait tekstisi siirrettyä tänne?

    VastaaPoista
  2. Kiitos vain!

    Siirto onnistui raa'alla raadannalla... eli copy-pastella :-)

    Olisi varmaan jäänyt tekemättä (ja muuttamatta), mutta tällä uudella Macilla on niin helppo liikkua, ja oli kaikki blogitekstit yhdessä dokumentissa jo valmiiksi.

    Alkoi olla muutolla kiire, kun siirrettävien tekstien määrä kasvoi koko ajan. Ensimmäisen kerran vuosiin kävi mielessä että luen varmaan liikaa *valehtelee*

    VastaaPoista
  3. Hei kiva kun tulit blogini lukijaksi, linkitin myös blogisi blogiluettelooni!

    Ja sitten tämä Hänen varjonsa tarina.. Kiinnostaa ihan hirveästi! Aikamatkustajan vaimo on yksi suosikeistani, mutta tätä en ole vielä päässyt lukemaan. Kun kirja julkaistiin suomeksi ja arvosteluja alkoi ilmestyä nettiin, niin vähän pelästyin kun moni ei tykästynyt. Arvostelustasi sain kuitenkin tavallaan luottamusta lukea tämän vielä joskus eli kun sen kirjastosta saan :--) Kiitti!

    VastaaPoista
  4. Kiitos linkityksestä, ja toivottavasti tykkäät kirjasta. Minulla oli vähän ristiriitaiset fiilikset itselläni, piti oikein miettiä että mistä tässä pidin - kun juoni ja henkilöt ovat aika epäuskottavia, ja silti huomaa pitävänsä kirjasta, se panee kieltämättä pohtimaan. Jotain siinä oli... Katson sitten sinun blogistasi minkälaisia ajatuksia herätti :-)

    VastaaPoista
  5. Minä luin tämän suomennoksena ja tykkäsin todella paljon! Olin alkuun epäluuloinen, koska pidin myös paljon Aikamatkustajan vaimosta, että onnistuuko Niffenegger nytkin, mutta kyllä teki ;)

    VastaaPoista
  6. Oli mukava löytää tänne. :) Minä odotin Hänen varjonsa tarinaa heti siitä saakka, kun sen ilmestymisestä kuulin ja kävin jopa Akateemisessa kuuntelemassa Niffeneggeriä tämän markkinoidessa kirjaansa (sympaattinen kirjailija). Minäkin pidin tästä kirjasta, oikein kovasti, mutta Aikamatkustajan vaimon veroinen tämä ei ole. Jotenkin tarina ei ihan kokonaisuudessaan jaksa kantaa, mutta tunnelma, kiehtovat asetelmat ja Highgaten ihmeellinen hautausmaa pelastavat paljon!

    Kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.