maanantai 7. marraskuuta 2011

The Uncertain Places

Kuva/kansi: Tachyon/Ann Monn
Jos olisin tietokone, pyytäisin nyt käyttäjää hankkimaan uuden kovalevyn tai ainakin asentamaan lisämuistia. Olin ihan varma, että Lisa Goldsteinin The Uncertain Places on tullut lukulistalleni Raijan Taikakirjamista, mutta enpäs vain löydä sitä Raijan luettujen listasta ollenkaan. Eikä se ole Marjiksenkaan arkistoissa, eikä löytynyt Liinalta. Mistä ihmeestä olen tämän pongannut?

Kirjan polkua ensin ostoslistalleni ja sitten luettavaksi sopii vähän ihmetellä, sillä tämä ei ole luonnostaan ominta lukemistoani. The Uncertain Places ei ole perus-scifiä ensinkään. Se on eräänlaista modernia fantasiaa, mutta ei kuitenkaan urbaanifantasiaa tai maagista realismia tai uuskummaa. Kai. (Olen vähän hukassa näiden genren alagenrejen kanssa, joten helpommalla pääsen kun puhun vain spefistä.)

Tätä romaania voisi kuvailla moderniksi sovellukseksi sellaisista perinteisistä vanhan ajan saduista, joista englanniksi käytetään nimeä fairy tales, vaikkei niissä läheskään aina keijuja näy. Goldsteinilla on ollut Grimmin veljesten satuaarteisto mielessään. Places jopa viittaa suoraan herrojen Jacob ja Wilhelm kokoelmiin. Tämän kirjan satu on nimittäin tarkoituksella editoitu Grimmien kokoelmasta pois; satumaan asukit eivät halua totuuden tulevan yleiseen tietoon.

Tarinan on ydin on tuttu faustilainen sopimus: ihmiset tekevät diilin jonkin yliluonnollisen kanssa. Kirjassa kalifornialaisen Feierabendin perheen esi-isät ovat tehneet sopimuksensa jo sukupolvia sitten. Palkinnoksi suku on kukoistanut. Loputtomaan hyvään tuuriin ja rikkumattomaan menestykseen tottunut suku on tullut hemmotelluksi. Ravintolaankaan ei tarvitse varata pöytää, sillä tokihan heidän tullessaan sopiva tila on juuri vapautunut. Ja miten suuri etu onkaan ollut 1970-luvun Berkleyssä ehtymätön mäihä parkkipaikkojen löytämisessä!

Mutta tarinahan olisi tylsä jos se vain kertoisi taianomaisen mukavasta elämästä. Feierabendien helppo arki ei tule ilmaiseksi. Maksun kyseenalaistaa lopulta perheen tyttäreen Livvyyn rakastunut nuori mies. Vaikka perhe mieluummin antaisi asioiden olla tolallaan, Will Taylor (eikös muuten ole mainion suoraselkäinen sankarin nimi?) on päättänyt vapauttaa tyttöystävänsä lumotusta unesta. Mutta kuten kaikki satuja lukeneet tietävät, yliluonnollisten olentojen kanssa tehtyjä sopimuksia ei niin vain pureta. Will päätyy itsekin satujen maailmaan ennen kuin tilanne ratkeaa. Ja kun siitä maailmasta pääsee pois, ei ehkä pääse aivan kokonaan.
And every so often I would see people out of the corner of my eye, then turn and find that no one was there. I caught glimpses of the little furry men, for example, dressed in green tuxedos with green bow ties, and once I saw, or thought I saw, a woman with a lion's head. Another time I stared idly at an old bald man before I realized he had wings. I tried to look for more of these creatures but they seemed to hide themselves, to slip away as I focused on them. (s. 121)
Goldstein on alallaan arvostettu kirjoittaja. Vaikka tämä ei aiheen puolesta loppujen lopuksi ollut minun kirjani, Places on helppolukuinen ja hyvin etenevä kokonaisuus. Pidän myös arvossa Goldsteinin taidokasta ja luontevaa tapaa kutoa yliluonnollinen ja tavallinen yhteen; Places on täynnä ovelia pieniä yksityiskohtia, kauniita ja kuvaavia. Esimerkiksi kirjan nimen uncertain places viittaa kirjaimellisesti epävarmoihin paikkoihin, niihin joissa yksi muuttuu toiseksi. Meren ja rannan rajalla, kahden tien risteyksessä, vuoren ja niityn välissä - siellä ovat kulkutiet keijujen maahan. Ei ihme, että paholaisen kanssa tehdään treffit nimenomaan tienristeykseen.

Mutta nimessä voi lukea muutakin. Elämä itsessään on epävarma tila, koko maailma epävarma paikka. Nuori, itsevarma ja suoraselkäinen Will ilman muuta pitää Feierabendien sopimusta epäreiluna, mutta löytyy kirjasta myös ymmärrystä näillä nykypäivän fausteille. Minkä hinnan itse maksaisit taatusta hyvästä tuurista, varmasti helposta elämästä, tiedosta että sinä ja rakkaasi elätte pitkään ja terveinä?

Antaisitko pikkusormesi? Tai jonkun muun pikkusormen?

Suositellaan satujen, magian ja ihanteiden ystäväville.

Lisa Goldstein (2011). The Uncertain Places. Tachyon. ISBN 9781616960148.

Arvioita:
io9 - we come from the future

8 kommenttia:

  1. Juups, ei löydy minun luetuistani. Enkä muista lukeneeni Goldsteinilta muutakaan.
    Perusidea kuulostaa tutulta, mutta yhtä kaikki kiehtovalta. Ei tainnut olla nuorille suunnattu kirja kuitenkaan?

    VastaaPoista
  2. Ei tämä minusta ihan nuortenkirja ole vaikka alkuvaiheessa päähenkilöt ovatkin opiskelijoita. Mutta kannattaa olla perinteisten satujen ystävä ehkä. Ei huono kirja, ei vaan ihan täysosumakaan minulle.

    Mulla on positiivisempi mielikuva siitä toisesta lukemastani Goldsteinista, jonka nimi on A Mask for the General. Se oli ensimmäisiä lukemiani scifikirjoja, joissa fantastiset elementit ujuttautuvat tavalla vaivihkaisesti kuvaan.... Se jäi jotenkin mieleen erikoisena ja vähän hämmentävänä ja vaikuttavanakin. Mutta sen luin joskus 90-luvun alussa, ei mitään hajua miltä nyt maistuisi =)

    VastaaPoista
  3. Jos sinulla on genrejen alagenret hukassa, niin minulla on ihan ne perusgenretkin hakusessa ;) En ole AEB (aikaa ennen blogia) juurikaan miettinyt genrejä, mutta nyt blogin ja tunnisteiden myötä niitä on täytynyt pohtia... Miten voikin joskus olla niin vaikeaa määritellä kirja tiettyyn lokeroon!

    VastaaPoista
  4. Sano muuta, Villasukka! Päähän sattuu välillä... ja luokittelut kyllä näyttävätkin siltä :-) Hihii, ehkä pitäisi perustaa luokka "sekalaiset" - ainoa vain, että pian joka toinen lukemani kirja kuuluisi siihen.

    VastaaPoista
  5. yritin kommentoida jo mobiililaitteella, mutta Blogger on sen kanssa edelleen vähän epäyhteensopiva.

    piti siis vain sanoa, että tämä kuulostaa sen verran kiinnostavalta, että selvästi oli kohtalo, että luemme sen kaikki :D

    VastaaPoista
  6. Hahaa, tuota selitystä en tullut ajatelleeksikaan! :-) KOHTALO osti mulle one-click -toiminnolla...

    (Tästä tulee paras ja käytetyin kirjanostoselitykseni jatkossa! "Kultsi, en voinut mitään: se oli kohtalo.")

    Tai, kun itse tarinaa mietin, ehkä Places vain ryömi tänne jonain iltana kun ovi oli jäänyt lukitsematta... tai ne keskiyön ihmiset jättivät sen hyllyyni... *väristyksiä*

    VastaaPoista
  7. Sun selitys kuulostaa järkevämmältä. Kirja, joka haluaa tulla luetuksi. Miksei mulle käy noin? Tai ehkä sittenkin ihan hyvä...

    Take us to your readers.

    VastaaPoista
  8. "Take us to your readers"...

    Reps! Hihittelen täällä ääneen tuolle :D

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.