keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Wives and Daughters

Kirjablogi kehuu tällä kertaa myös vanhaa minisarjaa....
Ihan ei viime vuodelle ehtinyt hieno romaani Wives and Daughters. Arvostukseni tätä Dickensin aikalaista kohtaan nousee romaani romaanilta.

Wives kertoo maalaiskaupungin lääkäristä, joka on leskenä kasvattanut yksin tytärtään Mollya. Neidon ehdittyä nyt herkkään ikään tuntee tohtori Gibson tarvitsevansa naisen apua ja kas, läheisestä kartanosta löytyy kiitollinen ex-kotiopettajatar, leski hänkin. Tohtorille vaimo, Mollylle sisar - ja millainen sisar! Viehätysvoimaa joka huokosesta uhkuva Cynthia lehahtaa uuteen kotiinsa hurmaavana ja vähän mystisenäkin. Syntyy sisarellinen ystävyys.

Sitä ennen raikas ja suora Molly on jo ehtinyt tutustua tilanomistaja Hamleyn perheeseen. Pelkän lääkärin tytär ei kelpaisi rouvaksi konservatiivisen Hamleyn sukuun, mutta Mollysta pidetään perheessä ja hän viihtyy itsekin, ja antaa nuoremman pojan lohduttaa itseään veljellisesti. Enempää en ehkä viitsi sanoa, siltä varalta, että joku haluaa jännittää loppuratkaisua. Hah.

Tai hetkinen - jos kirjaa ei ole lukenut, niin kyllä siinä vähän jännittämistä onkin. Edes sarjan näkeminen ei täysin käy spoilerista, sillä Gaskellin kirjassa loppu on vähän toista kuin BBC dramatisoinnissa. Nautiskelin nimittäin sarjan DVD:ltä Neiti A:n kanssa välipäivinä ennen kuin luin kirjan loppuun. Ehtaa BBC-epookkia, täydet pisteet... mutta sarjan jäljiltä alkuperäisteoksen gaskellimpi lopetus vähän hymyilytti.

Toisaalta, voihan olla, että Gaskell vain lopetti vähän ajateltua äkillisemmin, kun oikea määrä osia tuli täyteen. Tämä ja moni muu Dickensin aikalaiskirjailija kirjoitti suuret romaaninsa eräänlaisina jatkokertomuksina aikakausilehtiin. Epäilemättä joku viisas tieteilijä jossain on formaatin vaikutuksia analysoinut.

Wives and Daughters on vähemmän yhteiskunnallinen romaani kuin North and South, mutta sen psykologinen oivaltavuus on huikea. Sanon pokkana: Gaskell on Austenin luokassa mitä terävään ihmisilmään tulee, vaikka Austenin sulavaan sanankäyttöön hän ei yllä. (Okei. Minusta kukaan ei yllä. Enkä enää voi tatskan jälkeen muuttaa mieltänikään!)

Mutta ei Gaskell mikään kömpelys ole hänkään:
[--] he had got into that kind of exaggerated susceptibility with regard to his wife's faults, which may be best typified by the state of bodily irruption that is produced by the constant recurrence of any particular noise: those who are brought within hearing of it, are apt to be always on the watch for the repetition, if they are once made to notice it, and are in an irritable state of nerves. (loc. 6314/10062)
Gaskell ei myöskään ole yhtä romanttinen kuin Austen, nyt kun vertailemaan ryhdyn. Ehkä avioelämä antaa erilaisen perspektiivin rakkauteen! Austenin väitetään sanoneen, että hän halusi antaa sankarittarilleen onnellisia loppuja. Ehkä Gaskell, jonka tarkkaa silmää eivät 1800-luvun loppupuolella enää konventiot samalla tavalla pidätelleet, ja joka siksi kuvaa eripuraakin varsin suoraan, kirjoitti vähän erilaisin tavoittein kuin Austen.

Sekä sarjaa että kirjaa suosittelen lämpimästi kaikille hempeiden helmojen ystäville! Molly Gibson on mainion inhimillinen sankaritar eikä Gibsonien uusperheen kuvioista voi olla nauttimatta. Wives and Daughters oli tähän mennessä minulle paras Gaskell.

Elizabeth Gaskell (1865). Wives and Daughters: An Everyday Story. Project Gutenberg eBook.


9 kommenttia:

  1. Ihana että luit ja katsoit tämän, ja ihanasti kirjoitit! Olen katsonut vain sarjan (mistä muuten ostit tuon boksin?), en lue niin sujuvasti vanhaa englantia kuin sinä mutta kirja odottaa hyllyssä oikeaa hetkeä.

    Minusta ainakin tv-sarja oli hieman jännittävä romanttisen loppuratkaisun suhteen (oletko lukenut Linnanneidon lokikirjaa? Siinä on vähän samantapaisia käänteitä), kutkuttavaa kuulla, että kirja loppuu hieman eri tavalla!

    VastaaPoista
  2. Tämä on minunkin suosikkini Gaskellin kirjoista. Harmi että kirja jäi häneltä hieman kesken. Minuakin viehättää se, ettei Gaskell ole liian hempeä. Ei se uusperheen elämä ole ennenkään herkkua ollut. Myös tuo TV-sarja on yksi ehdottomia suosikkejani BBC:n pukudraamojen joukossa.

    VastaaPoista
  3. Minä en muistaakseni ole lukenut Gaskellia koskaan, vaikka nimenä hän on tuttu. Mutta blogisi perusteella voisi kyllä tähän tutustua sitten kun kaipaa uskottavaa historiallista britti-ihmissuhdeluettavaa. :)

    VastaaPoista
  4. Maria, Amazoniltahan se tuli, vaikka jälkikäteen huomasin, että olisi ilmeisesti löytynyt suomalaisestakin verkkokaupasta. Oh well... (Samasta paikasta tilattu North and South on vielä katsomatta.

    Kirjan loppu on vähemmän dramaattinen; ensin olin vähän pettynyt, mutta toisaalta tietty lakonisuus kyllä istuu sekin kirjaan.

    Lukutoukka, tosiaan - nyt kun katsoin wikipediasta, huomaan että loppu tosiaan jäi Gaskelliltä itseltään kirjoittamatta! Ehkä BBC:n versio ei sitten ole niin tavattoman kaukana siitä mihin kirjailijatar olisi päätynyt.

    Ja olet aivan oikeassa minusta; Gaskell ei ole hempeä, vaikka helmat hulmahtelevatkin... hänen henkilönsä ovat hämmästyttävän syviä.

    Salla, hih, erinomainen luonnehdinta Gaskellista tuo "uskottavaa historiallista britti-ihmissuhdeluettavaa"! Sitä nämä kirjat nimenomaan ovat.

    VastaaPoista
  5. Olen ajatellut jo jonkin aikaa, että Gaskellia pitäisi lukea. Olen nähnyt monet hänen kirjansa juuri tv-sarjoina, niin tämänkin (oli hyvä!). Mulla on kuitenkin ollut jo kauan kadoksissa into lukea "uskottavaa historiallista britti-ihmissuhdeluettavaa", heh, vaikka ahmin Austenia ja vastaavia nuorempana tosi kiihkeästi. Kunhan into taas jostain löytyy, lupaan löytää Gaskellinkin!

    VastaaPoista
  6. Onpa hienoa et bloggaat gutenberg kirjasta! (olet varmasti tehnyt monesti aiemminkin, mutta joka tapauksessa.) ja täytyy myöntää etten ole kuulutkaan Gaskellista, että sellainen sivistystaso täällä.... Mutta kiinnostuin! Ja mä en voi uskoa tätä sun lukutahtia, se on ihan uskomaton :O wau!

    VastaaPoista
  7. Karoliina, kun into löytyy, kannattaa ilman muuta käydä käsiksi Gaskelliin. Toistaiseksi North and south on ollut ainoa, josta pidin enemmän tv-sarjana kuin kirjana, johtuen lähinnä siitä että pohjoisen murteen lukeminen englanniksi oli vähän työlästä... näemmä kuuntelen telkkarista sujuvammin kuin luen. :-)

    anni.M, Gaskell on minullekin aika uusi löytö, joten samoilla sivistystasoilla liikutaan. ;-)

    VastaaPoista
  8. Minkä version luit? En ennen sinisen linnan Marian kommenttia tiennytkään että tästä on sellainen versio mikä on kirjoitettu loppuun. Mutta vaikka harmittelinkin äkkinäistä lopetusta niin enpä oikeastaan haluakaan lukea jonkun toisen kirjoittamaa lopetusta. :)

    Minä tykästyin tämän kirjan myötä kovasti Gaskelliin ja laittaisin hänet realistisuutensa vuoksi Austenin edelle. Mutta George Eliotin Middlemarch on vieläkin ykkönen 1800-luvun kirjallisuudessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Réa, luin Gutenbergistä löytyvän version, ja uskoisin että se on alkuperäinen julkaistu tarina. TV-sarjaan on varmaan tarvittu jotain originaalia dramaattisempaa. Gaskell on tosiaan realistisempi kuin Austen - ja ehdottomasti realistisempi kuin pukudraamayleisö odottaa! :D

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.