En nyt malta olla naputtelematta pikaisia hajatelmiani näistä kirjoista täältä junasta käsin, vaikka harmikseni huomaan Bloggerin syöneen valitsemani sitaatit... Ilmeisesti ei kannattaisi siirtyä kesken jutun koneelta iPadille. Ainakaan tallentamatta luonnosta. Mobiilibloggauksen saloja, osa 1a.
Uusin Stephen King on minulle must. Kunnon addiktina koen käsientärinää ja mahanväänteitä jos odotettu opus ei putkahdakaan postiluukusta ennustettuna päivänä... ja kaikki muut kirjat saavat kiltisti väistää tieltä. Viime viikolla saapui vihdoin Doctor Sleep. Se piti lukea h-e-t-i. Ja tietenkin perään Hohto uudestaan.
Varsin koukuttava oli tämä uusinkin King! Doctor Sleep palaa vanhan suosikkini Hohdon hahmoihin ja tapahtumiin, mutta on kuitenkin täysin itsenäinen ja minusta myös tyylillisesti erilainen kirja. Hohdon pieni Danny on nyt kasvanut aikuiseksi, mutta traumaattiset kokemukset Overlook-hotellissa ovat jättäneet jälkensä. Kirjan alussa Dan ryömii alkoholistina kohti oman henkilökohtaisen ojansa pohjaa. Samaan aikaan syntyy Abra-vauva, lapsi, joka hohtaa kirkkaana kuin majakka. Kumpaakin odottaa kohtaaminen oudon ikinomadien heimon kanssa. True-yhteisön väki on sekin vähän yliluonnollista porukkaa, yliluonnollista sillä ikävämmällä tavalla.
Doctorissa meno on vaihtelevasti rytmittynyttä ja paikoin väsynyttä, mutta tarina kantaa hyvin ja Danin kamppailu omien paholaistensa kanssa toimii. Perinnöllisyyden ja verenperinnöstä irti kamppailemisen tematiikka on aika vahvasti esillä, kuten toki myös Kingin tuotannon keskeinen teema, hyvän ja pahan välillä valitseminen. Jotkut saavat tilaisuuden valita tekonsa ja niiden kautta kohtalonsa - toisille ei sitä mahdollisuutta edes suoda. Ja mihin rajan vetää? Selvää on, että verenhimoisten ihmispetojen kidutusmurhan uhriksi joutuva lapsi ei ole vikapää kuolemaansa... Mutta missä määrin on pienenä särjetty sielu syyllinen myöhempiin pahoihin tekoihin?
Minusta Kingin viesti on, että sisimpänsä pahalle voi panna kampoihin. Tai ainakin on syytä yrittää. Vastuuta ei voi vierittää taaksepäin määräänsä enempää.
Vaikka nautin Doctorista täysin siemauksin, joudun suupielet lurputtaen myöntämään, että Hohto oli ja on edelleen se vahvempi lukukokemus. Hohdossa erityisen vaikuttavaa on Jack Torrancen, Dannyn isän, pään sisään pääseminen. Etenkin nyt kirjaa uudelleen lukiessani olin aika vaikuttunut siitä miten vahvasti ja tehokkaasti King kuvaa Jackin ajautumista harhoihin, hänen todellisuudentajunsa asteittaista haalistumista. Doctor Sleepissä ei 'pahisten' tunne-elämä tullut samalla tavalla iholle; emotionaalinen pääpaino on Danin sovituksessa ja Abran kasvukertomuksessa. Edes Danin työ saattokodissa, jossa hän auttaa kuolevia löytämään tien rajan yli, ei onnistunut värisyttämään suuntaan eikä toiseen. Kuoleman läheisyyden tunnistava kissa oli kiinnostava yksityiskohta, joskin jo ennestään mediasta tuttu.
Muistelin näitä lukiessani miten nuokuin opiskeluvuosina aamuluennoilla puoliunessa luettuani yötä myöten jotain Kingin tiiliskiveä. Onneksi olen jo oppinut uskomaan, että kirjat eivät haihdu yön aikana, vaikka vähän jäisikin kesken. Yleensä. (Pieni riski tietysti on.)
Doctor Sleep ei unettanut ensinkään, mutta minusta Hohto on kirkkaasti parempi. Henkilöt ovat jotenkin... väkevämpiä. Jos on pakko lukea vain toinen, valitse vanhempi.
Stephen King (2013). Doctor Sleep. Hodder & Stoughton.
Stephen king (1985, alkuperäinen1977). Hohto. WSOY. Suomentanut Pentti Ylimursu.
Arvioita:
Ei kykene. Nope. Yritän nyt ensimmäistä kertaa julkaista jotain käyttämällä iPadin blogger-sovellusta. Eikä se ilmeisesti usko linkkeihin. Saa nähdä onko kuvakaan oikeasti kuva vai sellainen kysymysmerkkisyherö, jolla puuttuvat kuvat korvataan.... Huoh.
Mutta ei se mitään. Olen päättänyt suhtautua tähän tekniseen sähläykseeni nyt rennosti. Niinhän se on aina uutta kieltä opetellessa: kannattaa vaan puhua vaikka kaikkia nyansseja ei hallitsekaan.
Kiinnostaa kyllä lukea tämä Hohdon jatko ehdottomasti! King kirjoitteli aikoinaan kirjojaan aikamoisissa "höyryissä" ja ehkäpä tuo todellisuudentajun haaleneminen oli tuolloin autenttista enemmän. :)
VastaaPoistaSara, joo, voi hyvin olla että Hohdossa on enemmän autenttisuutta siinä suhteessa... :)
PoistaKyllä tämä kannattaa ilman muuta lukea! Tuohon vaikutelmaani saattaa vaikuttaa sekin, että tässä pahikset ovat selvemmin pahoja, "toisia"; pahuus ei tule niin viehkosti rakkauteen kiedottuna.
Harmi ettei Doctor Sleep ollut hyvää kummoisempi, mutta onneksi Kingin hyvä on silti mainio :) Tuntuiko lukiessa, että olisi pitänyt muistaa Hohdosta jotakin? Eli kannattaisiko Hohto kerrata ennen tämän lukemista? Minä muistan elokuvan hyvin, kirjaa en.
VastaaPoistaMaija, näin se on! Kingin hyvä on toisen mainio! :) Minusta Hohdon ei tarvitse olla tuoreena mielessä, tässä kerrataan kumminkin vähän niitä tapahtumia, Danin muistojen kautta. Vaikka voi olla että sinulle käy niin kuin minullekin, tulee himo lukea se edellinenkin. :D
PoistaMahtavuutta! Minä parka se joudun odottelemaan tammikuulle, että suomennosta pukkaa (ilouutinen varmistui jo Tammelta, jee!), en vaan jaksa keskittyä lukemaan englanniksi, vaikka kieli on hyvä ja vahva minulle, mutta luen mieluummin suomeksi aina, totta kai, tukee myös kirjoittajan (olemattomia) taitojani. =D
VastaaPoistaMinä en ole Hohtoa lukenut! OMG! Nähnyt vain leffan - sen kuuluisamman Kingin inhoaman - , mutta olen suunnitellut, että luen Hohdon ennen tuota Tohtori Unta. Tosin sen käsiin saaminen saattaa tuottaa pienoisia vaikeuksia; paikkakuntani isompi kirjasto on rempan alla ja evakossa pienissä tiloissa, ja osa kirjoista jossain varaston varaston varaston varaston varastossa, tai mahdollisesti jopa sen takana tai alla, ja himputti soikoon, ainoa Hohto on juuri siellä. Not good. Ei auta kuin mennä maanittelemaan jossain vaiheessa, että kaivavat sen esille. =D
Irene, lue lue lue Hohto! Kannattaa maanitella. Voi että olen vähän kade kun pääset lukemaan sen ensimmäistä kertaa. Ja suomennos on minusta mainio. :)
PoistaJopas sattui. Itselläni on myös samainen King työnalla. Ja kirja osui kohdalle täysin sattumalta muutama viikko sitten Arlandan lentokentällä kun normaali matkakirja unohtui kotiin.. Viimeisimmästä Kingistä on varmaan 20 vuotta sitten ja ensimmäisen 150 sivun perusteella täytyy kanssa todeta että herra King kyllä osaa kirjoittaa edelleen hellvetin hyvin.
VastaaPoistaArtsi, tämä jätkä on minusta parhaita mitä tulee lukijan "kiinnittämiseen"... sekä kirjaan että henkilöihin. Jälkimmäiset tosin sitten usein syö jokin otus pimeästä. :-)
PoistaSilmäilin ihan vain varovaisesti arviotasi, vaikka tiedänkin ettei sinun tontillasi tarvitse pelätä varsinaisia juonipaljastuksia :) Harmi, että Doctor Sleep ei ollut Hohdon veroinen. Silti vähemmän hyvä King on mielestäni parempi kuin monen muun kirjailijan hyvä kirja, joten odotukseni ovat korkealla :)
VastaaPoistaHohto on mahtava kirjana ja elokuvana (siitäkin huolimatta ettei King Kubrickin näkemykselle lämmennyt) ja odotan innolla jatko-osan suomennosta, jonka ostan h-e-t-i kun se on mahdollista. Aion silti lukea kirjan vasta myöhemmin, kunhan se King-lukuprojektiini sopii. Harjoitan siis uskomatonta itsehillintää :) (Silti minun täytyy aina silitellä ja ihastella uusia Kingejä hetki jos toinenkin ennen kuin raskin ne laittaa kirjahyllyyn odottamaan lukemistaan.)
Villasukka, olet aivan käsittämättömän cool kun pystyt lykkäämään tuolla tavoin! Minun oli pakko nyt mennä hakemaan se Kubrickin versiokin kirjastosta, niin pahasti jäi tämä päälle... Odotan kyllä kiinnostuksella minkälainen suomennoksesta tulee, sekin pitää ehkä lukea. Jäin nimittäin miettimään, mahtoiko englanniksi lukeminen sittenkin, jotenkin, vaikuttaa. Vaikka noin yleensä lähden oletuksesta, että luen englanniksi täsmälleen yhtä eläytyen kuin suomeksi, tällä tavoin rinnakkain tarkasteltuna toki mietityttää onko siinä jokin pieni ero. Toivottavasti Doctorin suomennos tulee olemaan yhtä hyvä kuin Hohdon!
Poista