Äänikirjan kantta ei Tammelta löytynyt, joten tässä normikansi. |
Samoilla silmillä jatkaa Tumman veden päällä -kirjan (omaelämäkerrallista?) tarinaa. Pete on nyt teini ja hapuilee kohti aikuisuutta. Peten näkökulman lisäksi rinnalla kulkevat hänen äitinsä ja vielä Pertin, tuon edellisen kirjan väkivaltaisen kasvatti-isän, näkökulmat. Pete käy salaa työväentalolla nyrkkeilemässä ja vetää puolivahingossa ensimmäiset känninsä, ja tytöt ovat kovasti jo mielessä. Pikkusisko Suvi kasvaa häkellyttävää vauhtia. Peten ja Suvin äiti puolestaan elää eräänlaista uusittua nuoruutta; hän opiskelee toisessa kaupungissa ja pääsee vain viikonloppuisin lasten luo. Samalla yksinäisyys on vapautta... ja pian on kuvioissa uusi mies. Pertti puolestaan käy epätoivon äärirajoilla; onko miehellä enää edes voimia kamppailla kiivautensa kanssa, kun arjessa ei ole ketään? Työkaverit eivät riitä elämän sisällöksi.
Niin kuin juonikuvauksesta voi päätellä, tämä on ihmissuhderomaani ja kasvutarina - ei siis mitenkään ilmiselvästi minun heiniäni. Juonikaan ei varsinaisesti vallankumouksellisia elementtejä tarjoa. Silti pidin kirjasta kovasti: tämä on aikamatkaa parhaimmillaan, vaikka Peten kasvuympäristö onkin monin tavoin toinen kuin omani. Myös henkilöissä on massiivista viehätystä, etenkin Petessä ja hänen isoisässään, johon ihastuin jo edellisen kirjan kanssa. Samoilla silmillä on Tummaan veteen verrattuna hyvin leppoisa ja Peten osalta jopa jännitteetön; nyt kahlataan kirjaimellisesti auringon lämmittämässä rantavedessä ja sukelletaan jäisiin virtoihin vain satunnaisesti.
Silti pidin kirjasta kovasti. Kieli oli mieleeni. Repliikit ovat aidonoloista ja rohevaa murretta. Tässä yhteydessä sopiikin tunnustaa, että kirjassa käytetään joitain minulle vieraita sanoja... Otanpa esimerkin: isoisä sanoo saunassa Petelle eräästä miehestä se tuli ihan pörröksi. Käsi ylös kaikki jotka ymmärtävät! Itse en olisi tajunnut ollenkaan, ellei kirjablogikamu Hanna olisi opettanut taannoin tämän sanan merkitystä. Kiitos Hanna. Jatkathan näitä satunnaisia oppitunteja, jookos?
On tosin myönnettävä, että kerronnan vuorottelu tarinalinjojen välillä hämmensi äänikirjassa ensimmäisen puolen tunnin ajan, varsinkin kun Pertin osalta liikutaan eri kertojamuodossa kuin äidin ja Peten. Mutta kun rytmistä sai kiinni, alkoi rakenne tuntua hyvin luontevalta. Kaikkiaan mainio äänikirja! Ja kuten toivoa sopikin, Peter Franzén lukee oman tekstinsä äärimmäisen hyvin: tasaisesti, liiaksi elehtimättä, lämpimällä äänellä. Nam.
Peter Franzén (2014). Samoilla silmillä. Äänikirja. Tammi. Lukija Peter Franzén. 9789513175115.
Arvioita:
Suvi Ahola Hesarissa kiteyttää hyvin - tumma vesi on nyt turvallista ja lämmintä.
Kirjanainen kehuu sympaattiseksi.
Mari A:ta tämä miellytti enemmän kuin ensimmäinen.
Hahhaa. Ihana, että voin olla avuksi. Myös Linnea kiitteli samaa (ja samaa sanaa) Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu -kirjan luettuaan. :)
VastaaPoistaHanna, teit tärkeää kulttuurienvälisen viestinnän edistämistyötä! :D Koko kohtaus olisi kuulostanut ihan järjettömältä ellen olisi saanut tällaista ennakko-opastusta...
PoistaTämä kirja ihastutti todellakin, ja myös se eka leffana, jossa oli niin suloista katsella aivan samoja tavaroita keittiöstä kuin meillä oli kotona.
VastaaPoistaMari a, ihastelin ensimmäisen osan kanssa juuri niitä emalimukeja ja muita tuttuja kapineita... leffa on (vieläkin) näkemättä, mutta aion sen kyllä katsoa. Nostalgiatrippiä parhaimmillaan. :-)
PoistaMinäkin pidin tästä tosi paljon! Franzenin molemmat kirjat ja ekaan perustuva leffakin on miellyttänyt kovasti ;).
VastaaPoistaSanna, vaikka kirjat olivat erilaisia luonteeltaan, tykkäsin molemmista... leffankin aion vielä nähdä!
PoistaKiinnostavaa. Pidin myös tuosta Tumman veden päällä romaanista. Alkoi vielä erikseen kiinnostaa tuo pörrö... liittyy varmaan karvoitukseen? :)
VastaaPoistaLeena, niinhän sitä luulisi! Minäkin olisin ilman muuta ajatellut että kyseessä on pahanlaatuinen kampaus... mutta itse asiassa se tarkoittaa osapuilleen samaa kuin pöpi. Hullu, kahjo, tms.
PoistaKyllä suomi on hieno kieli, kaikkine variaatioineen... :D
Voi että, minulla on tämä jatko-osa edelleen lukematta vaikka pidin valtavasti Tumman veden päällä -kirjasta... Tässä on yksi harvoista kirjoista, jotka lukisin tai siis kuuntelisin mielelläni äänikirjana, Franzénilla on hurjan miellyttävä ääni! Edellistä osaahan aloitin äänikirjana (löytyi Ylen sivuilta), mutta sössin tallennuksen ja kun osia puuttui siirryin suosiolla painettuun versioon.
VastaaPoistaVillasukka, suosittelen kyllä äänikirjaformaattia tämän kanssa! Franzénin ääni on tosiaan hyvä, ja hän osaa myös lukea sortumatta ylenpalttiseen tulkitsemiseen. :-)
Poista