tiistai 18. marraskuuta 2014

Risto Isomäki: Kurganin varjot

Kuva/kansi: Tammi/J.Patrikainen
Risto Isomäki on vanha lempparini, joten hänen kirjansa todennäköisesti tulevat aina luettua. Jossain vaiheessa. Tällä kertaa piti oikein kiirehtiä, sillä Kurganin varjoja esiteltiin kirjamessuilla niin houkuttelevasti, että kävin saman tien ostamassa oman kappaleeni.

Tällä kertaa Isomäki liikkuu Mustanmeren rantamilla ja arkeologisilla kaivauksilla. Meribiologi Irina (kuvankaunis, totta kai) ja hänen sympaattinen miehensä Alex (tutkii kurganeja) kohtaavat pitkän eron jälkeen. Irina joutuu kuitenkin lähtemään, sillä hänen merentutkijakollegansa Juri on havainnut jotain hälyttävää... ja siitä alkaakin sitten vallan mainion (ja äärimmäisen pelottavan) ekokatastrofin selvittely.

Täytyy sanoa, että ihailen Isomäen kykyä punoa faktaa ja fiktiota yhteen, ja hänen taitoaan kertoa vetävä tarina. Okei, hahmot ovat vähän kaksiulotteisia, ja rakkauden kuvauksessa on enemmän melodraamaa kuin aitoa tunnetta, mutta tarina vetää kuin vanhanaikainen junan vessa. Kirjaa ei oikein malttaisi laskea kädestään.

Myös kansantalouteen ja poliittiseen päätöksentekoon puututaan välillä piikikkäästi. Tässä Juri ihmettelee, mikseivät merentutkimusalukset olekaan polttoainerahojen loputtua käytössä.
- Kasvua? Mitä kasvua se nyt on, jos emme voi enää käyttää omia aluksiamme siihen tarkoitukseen, jota varten ne on rakennettu?
- BKT:n kannalta ei ole niin väliä sillä, mitä oikeasti tapahtuu, huokaisi Rodženko. - Väliä on vain sillä, mitä kirjataan tilastoihin. Kun valtio laskuttaa meiltä vuokria, se ansaitsee tuloja, ja tämä voidaan kirjata bruttokansantuotteen kasvuksi. [--]
- Mutta valtiohan joutuu maksamaan saman summan avustuksena meille, intti Juri.
- Niin. Siksi valtio on viime vuosina kasvattanut meille maksamiaan avustuksia. Tällöin se voi laskuttaa meiltä suurempia vuokria ja BKT kasvaa enemmän. (s. 56)
Tykkäsin täysillä. Mikään ei voita kunnon katastrofia.

Risto Isomäki (2014). Kurganin varjot. Tammi. 978-951-31-8019-5.

Arvioita:
Pentti Stranius Savon Sanomissa ei oikein uskonut rakkaustarinaan hänkään.
Mikko Kirjavinkeissä piti katastrofia sen verran uskottavana, että herkemmät saattavat pelästyä.
Mummo matkalla -blogissa henkilökuvauksen ohuus pantiin merkille.

6 kommenttia:

  1. Kiva tiivistys. En ole lukenut Isomäkeä, miehelle joululahjaksi ostin Sarasvatin hiekkaa joskus mutta en lukenut itse. Sitaatti on osuva. Tuo pyhä BKT.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Kannattaa kokeilla Isomäkeä... kirjoittaa ihan kansainvälisen tason trillereitä :-)

      Poista
  2. Isomäkiä ollaan täälläkin luettu ja välillä tykättykin.

    BKT:tä nostaa tosiaan, jos luon lumen naapurin pihalta ja laskutan, ja naapuri luo minun pihaltani ja laskuttaa. Jos molemmat luovat omilta pihoiltaan lumen ilmaiseksi ei BKT kasva.

    (tilastokeskuksen sivulta pieni lainaus: "BKT, bruttokansantuote, markkinahintaan on kotimaisten tuotantoyksiköiden tuotantotoiminnan lopputulos")

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, näinhän se menee... jotenkin pitäisi pystyä ottamaan paremmin huomioon kaikenlainen arvonlisäys, ainakin kun politiikkaa pohditaan!

      Poista
  3. Tuo kolmas kappaleesi tiivistää juuri sen, mitä Isomäen kirjoista ajattelen! Tätä en ole ehtinyt vielä lukea, mutta ilman muuta täytyy. Jotenkin tuntee itsensä heti viisaammaksi Isomäkeä luettuaan, koska hän puhuu niin isoista aiheista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, sanos muuta. Ja Isomäen kohdalla oikeasti uskon esitettyihin faktoihin. Samaa ei voi sanoa kaikista jännäreistä...

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.