torstai 19. helmikuuta 2015

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Kuva: Bazar
Itse asiassa on (kuolema siis), ainakin yhden lapsen leikkiä. Bradleyn mainio sankaritar Flavia de Luce on vasta yhdentoista korvilla ja siis määritelmällisesti lapsi, mutta tappavien myrkkyjen käsittely on yksi hänen lempihuvejaan.

Muutenkin kuolema askarruttaa Flaviaa... oma kuolema, äidin kuolema ja tässä kirjassa etenkin erään kylässä vierailevan muukalaisen kuolema.

Tutustuin kemiaa harrastavaan Flaviaan viime kuussa. Kokemus oli sen verran mainio, että seuraavaa alkoi tehdä mieli. Ja kas, kirjastosta löytyi.

Hyvä oli tämäkin: tarinalla on imua ja hymyilyttäviä kohtia riittää. Bradley maalaa mukavasti nostalgisen kuvan 50-luvun brittikylästä... mutta kun kirjoittaja ei elä samaa aikakautta, mahtuu kansien väliin sellaisia hahmoja ja tapahtumia, joita 50-luvun dekkariyleisö ei välttämättä olisi niellyt.

Lopputulos voisi olla keinotekoinen ja ärsyttävä mutta eipäs ole. Bradleyn käsissä yhdistelmä on tyylikäs ja sopivan yllätyksellinen. En tiedä olisiko loppuratkaisu ollut hoksattavissa ennakkoon. Itse nautin matkasta sen verran perusteellisesti, etten edes pähkäillyt mitä seuraavan kulman takana on odotettavissa.

Sitä paitsi Lasten leikin todellinen täky on silti Flavia. Harvoin törmää yhtä viihdyttävään romaanihahmoon. Laitanpa oikein kunnon sitaatin:
...koko homman loppu, allegro, oli yksi niitä paikkoja, joissa Beethoven ei näköjään ollut mitenkään löytänyt katkaisijaa. 
Tam...tam... tam-tam-tam se meni, ja kaikki luulivat että nyt se loppui. 
Mutta ei - 
Tam, ta, tam, ta, tam, ta, tam ta, tam - TA tam
Ihmiset nousivat ja venyttelivät ja huokaisivat tyytyväisinä kuultuaan juuri niin mahtavan sävelteoksen, ja yhtäkkiä: 
TA tum. TA tum. TA tum. Ja niin edespäin. TA tum. 
Se oli kuin sormeen tarttunut pala kärpäspaperia, jota ei saanut ravistettua irti. Kirottu juttu takertui elämään kuin iilimato. (s. 61)

Huomaatteko? 50-lukua - mutta silti ei.

Jos elämästä liikenee kymmenminuuttinen, seuraavaa suomennosta odotellessa voi kuunnella tämän:


Mainio kirja dekkareiden, älykkäiden nuorten naisten ja menneisyyden ystäville.

Alan Bradley. 2014. Kuolema ei ole lasten leikkiä. Suomentanut Laura Beck.
Bazar. Kirjastosta. 978-952-279-170-2.




8 kommenttia:

  1. Suosittelen myös lämpimästi! Leppoisia ja hauskoja, ei turhan vakavalla mielellä luettavia kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Kirsi! On ollut mulle ihan parhaita dekkaristilöytöjä viime vuosilta. :-)

      Poista
  2. Minäkin olen tykännyt näistä paljon. Flavia on hahmona ihanan vinkeä ja lisäksi olen onnistunut kuvittelemaan tapahtuma-ajan ja paikan omituisen steampunkahtavaksi :D

    Toivottavasti suomennoksia tulee tasaiseen tahtiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, tuo steampunkahtavuus taisi nyt tarttua minuun; kun seuraava osa ilmestyy, näen varmaan Gladysissa pari ylimääräistä messinkiosaa ja radiossa höyryputkia... :D

      Poista
  3. Minä olen lainannut ykkösosan kerran äänikirjana ja kerran kirjakirjana, mutta en vain saanut aloitettua. Mikä lie väärä hetki, koska kyllä nämä kiinnostavat ja kehujakin tullut tasaisesti. Mahtaisiko natsata kesällä sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kirjasta kiinni saaminen on tosi vahvasti ajoituskysymys ainakin mulla; voi olla vaikka kuinka hyvä mutta jos ei osu niin ei osu... kyllä se sopiva hetki koittaa vielä.

      Poista
  4. Flavia on todella symppis pikkuvanha myrkynkeittäjä ja rikosten ratkaisija :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niin on! Hmmm... ehkä tuo pikkuvana on tässä yksi avainsana; varmaan samaistun jollain lailla Flaviaan, koska olin itse tuossa iässä noin kuusikymppinen. Tosin otan sen nyt takaisin olemassa tosi lapsellinen nelikymppisenä :D

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.