perjantai 1. huhtikuuta 2011

Osavuosikatsaus 1/2011: ja kesken jäivät...

Luettuja kirjoja on kertynyt ensimmäisen vuosineljänneksen aikana odottamattoman paljon. Jokainen on uskollisesti raportoitu, mutta ajattelin huvitella listaamalla nyt myös ne, jotka jätinkin lukematta.

OTT, ensimmäinen romaani, jonka ikinä jätin kesken, oli Umberto Econ Focaultin heiluri. Siitä on nyt ehkä kaksitoista vuotta? Kolmetoista? Mikä oivallus se olikaan. Kirjaa ei ole pakko lukea loppuun, vaikka sen on aloittanut.

Harjoitus tekee mestarin. Tarjolla on nykyään niin paljon hyvää luettavaa, ettei edes kunnolla hävetä jättää kesken kun siltä tuntuu. Kas tässä lista -

Alaa al-Aswani (2009). Yacoubian-talon tarinat. WSOY.

En tiedä mikä mätti, mutta en päässyt tarinaan sisään. Yritin pariin kertaan, mutta en onnistunut innostumaan ja palautin lukemattomana lainausajan lähestyessä loppuaan. Zephyr tykkäsi tästä kyllä. Olisinkohan saanut enemmän irti sen jälkeen kun Egypti nousi uutisiin? En ihan heti yritä uudestaan, kun niin monta kirjaa on jo jonossa.

Alexandra Salmela (2010). 27 eli kuolema tekee taiteilijan. Teos.

Yritin kovasti. Ihan totta. Tämähän voitti esikoispalkinnon ja kaikki.

Mutta olen niin vanhanaikainen, että tarvitsen possessiivisuffikseja. Unohtakaa aitous ja antakaa kustannustoimittaja...  27:n lukemisesta tuli samanlainen tunne kuin tulee kutittavasta villapaidasta; ahdistunut ja kiemurteleva. En tainnut päästä edes sataan sivuun.

Inakin sai allergisen reaktion, Marjis yllättyi iloisesti. Majander Hesarista tykkäsi - ei varmaan yllätä ketään, koska 27 sai Hesarin palkinnon.

Joanne Harris (2010). Sinisilmä. WSOY.

Olen tykännyt kolmesta Joanne Harrisin kirjasta (Pieni suklaapuoti, Karamellikengät ja Herrasmiehiä ja huijareita, jos muistan nimet oikein), mutta Sinisilmä jäi koko ajan toiseksi jollekin muulle kirjalle. Jäin sivun 75 paikkeille... ja äkkiä huomasin lukeneeni 5-6 muuta kirjaa, Sinisilmän yhä odotellessa. Olkoot.

Susan arvio Järjellä ja tunteella -blogissa sai aikaan kommenttien ryöpyn, ainakin periaatteessa siis kiinnostava kirja ja kirjailija :-)

Santeri Alkio (2010, alkuperäinen 1894). Puukkojunkkarit (e-kirja, Project Gutenberg).

Ainakin toistaiseksi kesken. Kirjan sanasto osoittautui minulle yllättävän vaikeaksi, ja tyyli on takkuisesti vanhahtavaa. Tuskin palaan tähän ihan lähiaikoina. Jori bloggasi tästä äskettäin.

Sir Walter Scott (2004, alkuperäinen 1814). Waverley. (e-kirja, Project Gutenberg).

Uuvuin esittelyteksteihin, jotka jatkuivat ja jatkuivat. Kirjailija kuvaili niin seikkaperäisesti kirjan vaiheita, että olin kyllästynyt ennen kuin itse tarina kunnolla ehti alkaakaan. Kun tarina pääsi alkuun, automatka lopahti... ja siihen lopahti Waverleyn lukeminenkin.

Gregory Maguire (2008, alkuperäinen 1995). Noita. Lännen Ilkeän Noidan elämä ja Teot. Sammakko.

Kirja on tunnettu menestysmusikaali Wicked'n pohjateoksena. Luin tätä aika pian musikaalin nähtyäni ja se saattoi olla virhe. Kirja on sävyltään varsin erilainen. Teksti on koukeroista, fantasiamaailma yksityiskohtainen ja vähän arvaamaton. En jaksanut taistella tietäni sisälle. Tätä voisin yrittää uudelleen kun musikaali on kunnolla haihtunut päästäni.

Vesa Sisättö arvioi ihan positiivisesti Hesarissa.

Eeva Liisa Eronen (1996). Astarten palvelus. Kirjayhtymä.

Ostin tämän kirjaston poistomyynnistä (50 senttiä), koska nimi houkutti. Takakansi lupaa, että tässä "rakentuu sekä erotiikan että naisen syvintä olemusta pohtiva intensiivinen teos, joka purkaa myyttejä" ja osoittaa ettei nainen ole syntinen nainen, eikä huora, eikä pyhimys. Mataen etenin sivuilla kuin aavikolle eksynyt etana. En löytänyt intensiteettiä, pyhyyttä tai huoruutta: vain kirjallisuuden opiskelun kovin kirjallisesti kuvattua arkea ja teologis-myyttisiä mielleyhtymiä. Ehkä tämä todistaa henkisestä lapsekkuudesta, mutta hirveän mielelläni haluaisin kirjaan juonen. Tiedättehän, sellaisen että jotain tapahtuu. Juoni ei toki ole välttämätön jos kirjalla on muita hyviä ominaisuuksia.

Astarten kanssa tulin sivulla 47 kohtaan, jossa kertoja sanoo:
Minun pitäisi tehdä ensin yleiskaavio kirjan rakenteesta, ja sitten selvittäisin aikarakenteet ja niiden suhteet sen sisällä.
Tuosta tuli väistämättä mieleeni, että minähän luen tätä ihan vapaaehtoisesti. *kannet paukahtavat kiinni*

Seuraava osavuosikatsaus julkaistaan pörssiyhtiöiden normaaleja käytäntöjä noudatellen kolmen kuukauden kuluttua (kesällä! kesällä!). Katson saisinko siihen mennessä laadittua jotain järkevää yhteenvetoa lukemisista. Tällä erää näyttäisin lukeneen noin 85 jonkinlaista kirjaa (=postausten määrä - höpinäkategorian postausten määrä + arvio useita kirjoja sisältäneistä jutuista), mutta olisi kiva tutkailla tarkemmin ulko- ja kotimaisen kirjallisuuden, nais- ja mieskirjailijoiden, suomen- ja englanninkielisten kirjojen jakaumaa ja tietysti laskennallista samaan-kirjailijaan-palaamisastetta ja niin edelleen. *huoh* Ehkä säästänkin tämän kiehtovan tilastollisen pohdinnan tilinpäätökseen (vasta joulukuussa, hahaa).

Päätän osavuosikatsauksen järisyttävään ilmoitukseen:

Olen kirjastolakossa.

Lainattujen pinossa vanhimmat kasvavat kohta hometta tai korkoa tai jotain. Vieraan pääoman osuus taseessa on kestämätön. En siis kerta kaikkiaan hae uusia kirjoja ennen kuin kaikki lainatut on joko luettu tai tuomittu lukemattomina palautettavaksi.

Hyvää huhtikuuta!

21 kommenttia:

  1. Olipa jännä lista! Minulla on vielä tuo Salmelan esikoinen lukematta, mutta aion kyllä lukea sen. Divarista ostin vast ikään Walter Scottin Ivanhoen. En ole Scottia aiemmin lukenut, joten ajattelin lähteä siitä liikkeelle....

    VastaaPoista
  2. Hanna M., sikäli kun muistan, Ivanhoe onkin ihan hyvä. Siitä tehty elokuva saattaa kyllä värittää muistikuvia :-)

    Tuohon Waverley'in saatan vielä palata, mutta en kyllä lähiaikoina!

    VastaaPoista
  3. Foucaultin heiluri kannattaa kyllä ilman muuta lukea, jos nyt ei ehkä vielä kolmetoistavuotiaana :D

    Mä pyrin jättämään kirjoja kesken vaan tosi harvoin. Ajattelen aina, että ehkä sivulla 389 tulee joku valaistuminen, joka antaa tälle kaikelle muulle tarkoituksen. Harvoin tulee - mutta joskus sentään.

    Aika usein tunnen kyllä olevani tämän periaatteen suhteen ihan käsittämätön torvi, kun takkuan jotain todella raskasta läpi. Ehkä pitäis opetella löysäämään vähän.

    VastaaPoista
  4. Tämmöisiä hylättyjen kirjojen listaa on yhtä mielenkiintoista lukea kuin luettujen arvioita. Puukkojunkkarit on itselläni pian pakollisena tenttilukemisena, argh!

    VastaaPoista
  5. Jos joku kirja pitäisi tsempata lukemaan, niin kyllä se on tuo Sinisilmä. Se palkitsee lukijansa lopussa:)

    VastaaPoista
  6. Minä vieläkin opettelen kirjojen keskenjättämiseen. Vaikeaa se on, mutta joskus ne vain jäävät. Harvoin teen kertakaikkista päätöstä keskeyttää, mutta alan lukea jotakin muuta siinä rinnalla, ja lopulta on vain todettava, että tuskin tuohon enää palaan.

    Minä olin luullut, että Joanne Harris olisi tyyliseni kirjailija, mutta ainoa jota olen häneltä aloittanut, Five Quarters of the Orange, jäi kyllä kesken. Ostin sen sellaisessa elämänvaiheessa, kun en lukenut kaunokirjallisuutta juuri ollenkaan. Olin poikaystävä (nykyisen aviomiehen) luona Englannissa, olin siellä aina kerralla pitkiä aikoja, ja tein päivisin gradua (vai proseminaarityötä?) hänen ollessaan yliopistolla. Aloin kaivata romaania kaikkien niiden akateemisten tekstien rinnalle ja kävelin lähisupermarketin laihojen kirjavalikoimien ääreen. Ainoa kelvollinen, joka sieltä tuntui löytyvän, oli tuo Harris.

    Minulla oli silloin punainen tukka, ja samalla reissulla joku mies siellä supermarketissa tuli sanomaan, että "I love a girl with ginger hair, everybody's blonde these days." Se oli tosi yllättävää, koska blondiuden ihailu Englannissa on (oli ainakin silloin) ihan järjettömissä mitoissa.

    Hmm, olenpa monisanaisella tuulella tänään: :) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  7. Sinisilmä on hyvä, kannattaa siihen palata. Pidin myös Yacoubian-talosta kovasti, miksiköhän se ei vienyt sinua? Foucaultin heilurin taisin lukea, koska pidän niin kovasti Ruusun nimestä. Sen koommin en ole Econ uutuuksia avannut!

    VastaaPoista
  8. Minäkin vasta Karoliinan tavoin opettelen kirjan keskeyttämistä, sillä eihän siinä ole mitään väärää. Siksi tällaisia listoja on mielenkiintoista lukea! Tämän reilun kahden vuoden aikana mitä olen kirjoja listannut itselleni, ja ylipäätään lukenut tällaisia määriä, on kesken jäänyt yhdellä kädellä laskettavissa oleva määrä kirjoja. Olisi voinut olla useampiakin, mutta se on niin vaikeaa kun minäkin kuvittelen, että saatan rakastua kirjaan yllättäen loppupuolella. :D

    VastaaPoista
  9. Minä en osaa jättää kirjaa kesken. Kai se johtuu enemmän tai vähemmän pikkutarkasta luonteestani. Viime vuonnakin jumitin muutaman kirjan kanssa viikkotolkulla, koska en myöskään osaa lukea useaa kirjaa kerralla. Olen blogin aikana jättänyt kesken kaksi kirjaa. Huh. Pitäisiköhän alkaa opettelemaan, vaikka näin jälkikäteen tuntuu, että lähes kaikki lukemani ovat olleet loppujen lopuksi lukemisen arvoisia.

    VastaaPoista
  10. Minullekin kirjan kesken jättäminen on lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa. En tiedä mikä siinä on, ehkä sitä kuvittelee, että lopulta kärsivällisyys palkitaan huonoissakin kirjoissa (mitä ei kyllä yleensä tapahdu).

    Harmi että et pitänyt Yacoubian-talosta. Minä tosiaan pidin, vaikka nyky-Egyptiä en muuten juuri tunne...

    Minultakin on muuten jäänyt Foucaultin heiluri kesken. :)

    VastaaPoista
  11. Oho, olenko poikkeus kun olen jo vuosia sitten oppinut jättämään kirjoja kesken. Nuorena luin kyllä loppuun vaikka väkisin.

    Tylsän kirjan kanssa on turha painia.

    VastaaPoista
  12. Liina, Eco on kirjoittanut sellaistakin mistä pidän, mutta Heilurin kohdalla tuli se ikimuistoinen valaistuminen: satakunta sivua eikä tässä ole vielä yhtään ihmistä josta piittaisin pätkääkään. Ziljoona sivua edessä. Miksi ihmeessä käytän vähäistä vapaahetkeä tähän? (Ruuhkavuodet pienten lasten kanssa fokusoivat kummasti ajankäyttöä ainakin minulle). Siitä alkoikin komea ura kirjojen keskenjättäjänä, enkä uskalla enää palata Heiluriin: jos se nyt osoittautuisi aivan loistavaksi, jäisin uudestaan jumiin lukemisen pakkoon. Ehkä.

    Hanna, toivottavasti Puukkojunkkarit toimii sinulle paremmin kuin minulle :-) Jorille ei tuottanut tuskaa, joten ei kannata ennakkoon stressata. Ehkä luet sen, ihastut, ja inspiroit minutkin palaamaan sen pariin...

    Sonja ja Kirsi, panen mieleeni puoltoäänenne Sinisilmälle. Ehkä, jonain päivänä... Voisi ajatella englanniksi kokeilemista, Amazon on tyrkytellyt.

    Karoliina, tuota minä taas en osaa ollenkaan. Jos kirja on aloitettu, se ikäänkuin kärkkyy koko ajan. En saa kunnolla rauhaa ennen kuin luen sen tai jätän täysin sikseen. Sinisilmäkin oli vähän väliä mielessä, kunnes onnistuin myöntämään itselleni etten aio lukea sitä. Yleensä on mukavampi vain kertaiskulla lyödä köydet katki ja vapauttaa itsensä norkoilevasta kirjasta.

    Naakku, Teresita ja Zephyr: rohkaisen harjoittelemaan ;-)

    Vaikka on totta, että jotkut kirjat paranevat loppua kohti, on minun oloani ainakin helpottanut kesken jättämisen kyky. Uskallan nyt paljon ennakkoluulottomammin aloittaa kirjoja, kun ihan oikeasti voin myös jättää ne kesken. Monta hyvää kirjaa olisi jäänyt lukematta jos olisin varmistellut ja jättänyt rajatapaukset väliin siinä pelossa, että sitten on pakko lukea loppuun.

    Kaikkien kirjatoukkien emansipaatio! Ei ole pakko lukea! Keskeytykset kunniaan! Kaikille ilmainen oikeus palauttaa kirja etuajassa kirjastoon! Heh, tässäpä vaaliohjelmaa vapaaseen käyttöön ;-)

    Salla, saatat hyvinkin olla poikkeus, iloinen sellainen! Jälkeenpäin olen itse kovasti ihmetellyt mikä siinä kirjan kesken jättämisessä oli ennen niin vaikeaa. Olisiko kyse hengen ja ruumiin ravinnon rinnastamisesta? Lapsena aina käskivät syödä lautasen tyhjäksi: se pitää syödä mitä on otettu, teki mieli tai ei. Ergo, kirja on luettava loppuun jos se on aloitettava, vaikka se olisi tylsäkin. Hyvin luterilaista.

    VastaaPoista
  13. Minäkin olen sitten poikkeus, sillä jätän kirjoja kesken eikä se harmita minua ollenkaan (niiden kohdalla, kun se harmitttaa, ajattelen vain pitäväni lukemisesta tauko, se tauko voi kestää vuosia)! Olen ollut jo monta päivää aikeissa blogatakin kirjojen kesken jättämisestä, mutta bloggausyrityksetkin ovat jääneet kesken.

    Maailmassa on liikaa kirjoja ja liian vähän aikaa huonoille kirjoille.:)

    VastaaPoista
  14. Naurahdin, luin juuri Foucaultin heilurin. Olihan se aikamoista suota välillä, myönnän, ja laitoin sen välillä syrjäänkin. Mutta sain loppuun, huh.

    Minulla oli ongelmia myös tuon sinisilmän kanssa, ehdottomasti epämiellyttävin Harrisin kirja. Harris jossain haastattelussa sanoi, että halusi kirjoittaa kirjan jossa ei ole yhtään pidettävää hahmoa!

    Ja näillä sanoin jämähdin blogisi lukijaksi. :)

    VastaaPoista
  15. Jenni, tuokin on lohdullinen ajatus jos sitä osaa käyttää: "pidän vain taukoa tästä kirjasta..." Heh, täytyy pitää mielessä tiukan paikan tullen.

    Linnea, kivaa! Tervetuloa :-)

    Kiinnostavaa tuo mitä kerroit Harrisin haastattelusta. Jäin oikein miettimään, että näinhän se on, kirjassa pitäisi olla jotain mikä koukuttaa (henkilö tai juoni tai kieli tai asetelma - ihan sama mitä kunhan se jokin on.) Mutta vaikeaa hommaa kirjailijoille, koska välillä vaihtelee päivästä toiseen mitä se jokin on. Sinisilmässä se ei tosiaan ollut henkilöt.

    VastaaPoista
  16. Mutta Heilurihan tempaisee mukaansa vasta sivulta sata, tai jotain :D Siihen asti se on kauheaa takkuamista. Sen jälkeen se oli aikamoista virtaa, mutta olennaista ei ainakaan minusta ollut ymmärtää kaikkea (tai edes pysyä kaikesta kärryillä) vaan nauttia vauhdista - Econ ajatus taustalla oli huikea, ja se kyllä tulee esille :)

    VastaaPoista
  17. Okei, okei... noin intohimoisessa puolustuksessa on pakko olla takana jotain hyvää :-) Laitanpa uudestaan harkintaan Heilurin. Saat kuulostamaan siltä että jätin kesken juuri kun oli alkamassa tapahtua.

    VastaaPoista
  18. Niin ja pitää vielä omaltakin osaltani kommentoida tuota Heiluria että kyllä minä pidin siitä, ja kovasti. Välillä Eco vaan innostui, mielestäni, liikaa eri asioiden listauksesta tms. Mutta sitten kun päästiin eteenpäin ja esitettiin ajatuksia, vau!

    VastaaPoista
  19. Minäkin haluan oppia jättämään kirjoja kesken... Nyt jättäisin kesken Riikka Pulkkisen Totta. Mutta sitä nyt ei varsinkaan voi jättää kesken, kun sen on kirjastosta varannutkin ja siitä euron maksanut...

    Tuommoinen kirjastolakko minunkin pitäisi aloittaa.

    VastaaPoista
  20. Linnea, kiitos rohkaisusta :-) Koitan seuraavalla kerralla päästä yli sadan sivun... Ja voihan tosiaan olla että olen nyt 'kypsä' sille kirjalle vaikken silloin ollutkaan.

    Tessa, ei me kerrota kenellekään jos jätät sen kesken ;-)

    Kirjastolakko kesti melkein kaksi vuorokautta. Sitten Neiti A halusi kyydin kirjastoon ja se siitä. Mutta lainasin vain yhden (!!) kirjan. Ehkä tässä kirjastolakkoasiassakin kehittyy harjoittelemalla :D

    VastaaPoista
  21. Huh, Puukkojunkkarit luettu. Tai noh, taisin mie vähän nopeaan tahtiin tuota lukulaitetta näpytellä ja kaikkia kohtia en jaksanut lukea. Kieli ja tylsyys uuvuttivat minuakin, mutta luin kuitenkin niin paljon, että lasken sen vielä luetuksi. ;)

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.