lauantai 16. huhtikuuta 2011

Pjongjang


Olen iät ja ajat suunnitellut paluuta sarjakuvienkin pariin, vuosien tauon jälkeen, mutta aina vain on lykkääntynyt. Suomalainen Perkele, jota ovat lukeneet Marjis, Erja ja  Salla, oli sitten viimeinen pisara. Se on pakko saada. Päätin aloittaa kirjastonväsytyskampanjan, jolla saadaan aikuisten sarjakuvia meidän kirjastoon. (Tämä ei ole kirjastolakkoni rikkomista - tämähän on kansalaisaktivismia.) Muutoin ihastuttavassa kotikirjastossani on näet aikuisten sarjakuvia noin yksi (1) hyllymetri, jota en edes löytänyt ennen kuin kerran kysyin sen perään. Siitäkin metristä huomattavan osuuden vievät erilaiset kuvitetut raamattuversiot.

Ajattelin kokeilla väsyttämistä. Tästä lähtien pyydän vähintään kaksi kertaa kuussa jotakin aikuisten sarjakuvaa.

Perkelettä en saanut, se täytyy tilata kaukolainaan naapurikunnasta. Mutta tutkin antaumuksella sen yhden metrin, ja lainasin Guy Delislen sarjakuvakirjan Pjongjang. (Edelleen kansalaisaktivisimia. Täytyyhän niitä aikuisten sarjakuvia lainatakin, että innostuisivat hankkimaan!) Pjongjangissa Delisle kuvaa kokemuksiaan Pohjois-Koreassa, johon hän matkusti ranskalaisen animaatiostudion työkeikalle. Absurdit hetket suljetussa maassa on kuvattu terävästi mutta inhimillisesti; kirja ei tee pilaa pohjoiskorealaisista, se paljastaa järjestelmän. Samalla piirtyy esiin kuva siitä mikä diktatuurin mahdollistaa: muun maailman hiljainen hyväksyntä sietämättömälle.

Tässä kohtaa kokemattomuuteni sarjakuvien lukijana ja niistä keskustelijana alkaa paistaa läpi. En tiedä mitä sanoa kuvatakseni elämystä. Vau? Ei tunnu riittävältä. Olin ihan myyty tästä. Piti nauraa ja purra huulta. Yksinkertainen harmaa väriskaala ja liikkumattomuuden tuntu kuvissa istuvat aiheeseen loistavasti. Silti ruuduissa on elämää ja dynamiikkaa, Delislen kokemuksiin voi eläytyä. Kokonaisuus on mykistävä, osittain siksi että se on tosi.

Upeimpia olivat kohdat, joissa kuvataan liikkumista loputtomissa betonikolosseissa, autiolla moottoritiellä ja Pjongjangin pelottavan määrätietoisilla kaduilla. Käytävät hukkuvat hämärään sähkönsäästön tähden. Pohjois-Koreassa ei synny vammaisia joten heitä ei myöskään näe. Vain suuren johtajan patsaat on valaistu. Metro on palatsi, mutta kukaan ei väitä nähneensä enemmän kuin kaksi asemaa.

En onnistunut omin voimin ottamaan vaikuttavimmista tummanpuhuvista aukeamista siedettäviä kuvia. Hyvä. Teille jää enemmän löydettävää. Koska tämä kannattaa ehdottomasti lukea.

Guy Delisle (2009). Pjongjang. Helsinki: WSOY

Arvioita:
Hannu Sarala Pohjolan Sanomissa
Tero Mielonen Kvaakissa
Kimmo Rantanen Turun Sanomissa
Aamuvirkku yksisarvinen

Tekijän kotisivut löytyvät muuten täältä.

8 kommenttia:

  1. Mikä sattuma, lainasin itsekin tämän ja toisen Delislen sarjakuvan!!

    VastaaPoista
  2. Ympäri mennään yhteen tullaan :-) Sulla on herkku käsissä, nauti!

    VastaaPoista
  3. Hih, luin vasta äsken Delislen sarjakuvan Shenzhenin, ihan vahingossa oikeastaan... Pidin, se tuntui todelta ja oli oivaltava. Kiva kuulla että sarjaa on lisääkin (meidän kirjastossa ei ollut).

    VastaaPoista
  4. Aivan loistotyötä tuollainen sarjisaineiston toivominen! Se koituu varmasti monen eduksi...

    En ole Delisleä lukenut, mutta mielessä on käynyt - muistan häntä kehutun paljon eri yhteyksissä. Tämä kuulostaa kyllä vakuuttavalta!

    VastaaPoista
  5. Tämä vaikuttaa loistavalta nostolta! Luen itse sarjakuvia todella harvoin. Lapsena luin paljon, ja jossakin vaiheessa erehdyin luulemaan, että sarjikset ovat lapsia varten. Minä toivoton! Ehdin vierottua.

    No, olen lukenut sittemmin mm. Sin Cityä ja Sandmaneja ja oppinut läksyni, mutta sarjishyttysen puremaa en ole saanut.

    Minusta Pohjois-Korea on kiinnostava maa. Navigoin blogiisi juuri kirjauksesi otsikon vuoksi. Pohjois-Koreassa on niin paljon sellaista, jota ei käsitä. Jos Pjongjang paljastaa jotakin, se pitää saada luettavaksi!

    Jään seuraamaan.

    VastaaPoista
  6. Heippa ja pahoittelut vastauksen viivästymisestä :-)
    Norkku, Schenzhen minulta vielä puuttuu mutta löysin Lontoossa de Lislen Burma-kokoelman. Sekin oli hyvä, kirjoittelen siitä lähiaikoina.

    Salla, suosittelen lämpimästi! Ainakin minuun teki vaikutuksen, vähän harmittaa kun ei ole omana, kestäisi toisenkin lukukerran.

    Paula, hommaa ihmeessä jos saat käsiisi jostain :-) Minusta se antoi jotenkin vaikuttamman ja todentuntoisemman kuvan kuin moni reportaasi antaa kohteestaan. Uskoni sarjakuviin otti heti tulta!

    VastaaPoista
  7. Täällä taas kurkkimassa. Minulla on nyt se punainen kirja lainassa ja kesken lukemisen muistin, että sie olet lukenut Guy Delisleä, mutta en löytänyt juuri siitä arviota. Etkö sie ostanut sen juuri ennen blogistimiittiä?

    VastaaPoista
  8. Ostin, mutta usko tai älä - se on vielä lukematta! Yritän vähän säännöstellä sarjakuvia, ja tuo Unwritten pääsi kirimään edellen. Ajattelin että säästän sen punakantisen yhden Kiina-kirjan kanssa vähän myöhemmälle.

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.