Nyt Anna-Liisa valikoitui luettavaksi Lukupiirin takia. Siitä ollaan yhtä mieltä, että näytelmä on edelleen ajankohtainen! Itse asiassa Anna-Liisasta on viime päivinä tullut niin monta analyyttista juttua Lukupiiri-blogin kommentoijilta, ja niin hyvää nettikeskustelua, että tuntuu vaikealta lisätä mitään. Pidän kuitenkin härkäpäisesti kiinni omatekoisesta säännöstäni ja kirjoitan edes jotain...
Anna-Liisa on talon tytär, hyvätapaisena pidetty ja monien haluama vaimoehdokas. Hän on menossa naimisiin Johanneksen kanssa, kun monta vuotta aiemmin lähtenyt Mikko palaa. Mikko on ollut renkinä Anna-Liisan kotitalossa, ja sitten hylännyt raskaana olevan 15-vuotiaan Anna-Liisan, joka on paniikissa surmannut salaa synnyttämänsä lapsen. Mikko haluaa Anna-Liisan takaisin ja vaatii äitinsä tukemana tätä purkamaan kihlauksensa Johanneksen kanssa, paljastumisen uhalla. Anna-Liisa ei enää halua Mikkoa ja kieltäytyy. Mikko toteuttaa uhkauksensa ja kertoo totuuden Anna-Liisan perheelle ja Johannakselle. Asia aiotaan ensin salata, mutta Anna-Liisa mieluummin tunnustaa julkisesti tekonsa kuin suostuu salailuun ja avioliittoon Mikon kanssa. Anna-Liisa joutuu vankilaan, mutta kokee onnellisena vapautuksena tunnustuksesta syntyvän mielenrauhan.
Canthin kieli on puhuttelevaa ja yksinkertaista. Se on minusta kestänyt aikaa hyvin verrattuna moniin klassikoihin.
ANNA LIISA. Äitisi kaivoi haudan ja peitti kaikki jäljet. Sekin oli niin kauheata, ettei hän, raukka, tullut edes siunattuun multaan. Kastamatta kuoli ja metsään haudattiin.
MIKKO. Eikö tuo liene yhdentekevä. Moni makaa meren pohjassa, ja voi olla autuas siltä. Ja mitä kastamiseen tulee, niin siitäkään ei mahda olla kovin suurta taikaa, koskapa muutamat lakkolaiset jättävät lapsensa järkiään kastamatta. Pääasia oli, että sinä pelastuit. Ettei tullut mitään ilmi. Se se oli oikein Jumalan onni. Ei niin että epäilystäkään kellään. Pääsit kerrassa rauhaan.
ANNA LIISA. Rauhaan? Pääsinkö minä rauhaan? Voi, mitä puhut!
MIKKO. Niin, niin! Tarkoitan, ettet joutunut kiinni, ettei kukaan sinua hätyyttänyt. Ja se oli kaikki äidin ansiota se.
ANNA LIISA. Parempi kun olisin tullut linnaan yksin tein. Sillä se, mikä sitten seurasi, oli niin kamalata, etten ymmärrä kuinka sitä kestin. Etten tullut hulluksi tykkänään.Kaikkiaan sain tässä näytelmässä paljon paremmin kiinni naisista - etenkin Anna-Liisasta ja Pirkosta - kuin mieshenkilöistä. Tekstin ominaisuuksia? Todennäköisemmin lukijan!
Jos vertaan Anna-Liisaa Työmiehen vaimoon, näytelmänä Anna-Liisa on paljon intensiivisempi ja myös haastavampi. Hahmoissa on jonkin verran yhtenäisiä arkkityyppisiä piirteitä, mutta tässä näytelmässä hyvikset ja pahikset eivät enää olekaan ihan niin yksioikoisia. Mikko ja hänen äitinsä ovat tietysti vastenmielisiä omanvoitonpyynnissään. Vaikea on nähdä Mikon toimissa rakkautta, mutta olisiko kyseessä jonkinlainen tunne kuitenkin... Anna-Liisa on vielä mutkikkaampi hahmo, erilaisten paineiden kautta ihan hajalla. Anna-Liisan tilanne onkin se elementti, johon nuori nainen voi nykyäänkin samaistua.
Vaimossa Canth oikein läiskäisee yleisöä naamalle yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden märällä rätillä... ja Anna-Liisassa ollaan hienovaraisemmin psykologisen jännitteen ja henkisen kasvun poluilla. Anna-Liisa on ensin pelännyt yhteisön tuomiota, mutta joutuessaan silmikkäin sen kanssa huomaakin, että pohjimmiltaan hän on kavahtanut omaa syyllisyyttään. Viesti on siis aivan eri sävellajissa. Pelastus tulee sisäisestä pyrkimyksestä hyveeseen ja yhteydestä Jumalaan, ei asioiden ulkoisen tilan korjaamisesta. Anna-Liisan pitää heittää mielestään muiden odotukset ja tarpeet voidakseen saavuttaa onnen - sisäisesti voi kokea onnen ulkoisista puitteista huolimatta.
Eipä silti, kyllä tässäkin on yhteiskunnallinen piikkinsä. Mikko pääsee kovin silmiinpistävästi pinteestä... ja viattomat kärsivät. Jep, realismiksi sitä kai kutsuttiin.
(Pitäisiköhän joskus kokeilla Juhani Ahoakin, kun nyt näemmä itseopiskelen näitä väliin jääneitä suomalaisia klassikoita?)
Minna Canth (alkuperäinen 1895). Anna-Liisa. Project Gutenger e-book.
Anna-Liisaa Ylen arkistossa täältä
Blogeissa:
Lukutoukkailua
Amman kirjablogi
Susan kirjasto
Kirjahullun mietteitä
Lukuhetket
Kiitos linkistä! Ja kiitos kun nostit Pirkon esille. Ihan harmittaa, kun en muistanut mainita häntä sen paremmin Lukupiirissä kuin omassakaan blogissa. Pirkko oli minusta kuin raskas tuulahdus tarinassa! Vaikka aihe oli muuten painostava ja raskas, Pirkko toi eloisuudellaan siihen valoa. Jotenkin tulkitsin Pirkon myös tulevaisuuden toivona: häneen konkretisoituu kaikki se, mikä Anna-Liisalta jää kokematta.
VastaaPoistaMinä tykkäsin myös Pirkosta kovasti, mutta en tullut tuota symbolista merkitystä ajatelleeksi (hyvä tulkinta!). Lähinnä ajattelin että hän oli uskottava ja, kuten sinäkin sanot, eloisa. Lisäksi tuollainen hahmo on hyvää vastapainoa muuten kovin ykstotiselle ja synkälle väelle näytelmässä.
VastaaPoistaTulee mieleeni myös, että (riippuen tietysti ohjaajasta ja näyttelijöistä), tämän voisi tehdä niinkin että Pirkon annetaan symboloida Anna-Liisan menetettyä viattomuutta: se Anna-Liisan ja Pirkon dialogi vauvoista voisi viitata siihen.
aika siistiä tuollainen itsekouluttautuminen!
VastaaPoistapitäis itekin - aina, kun jonkun klassikon lukee, siitä yleensä pitää, mutta silti niitä lukee vaan kerran vuodessa (ja omalla kohdalla mieluiten edes ei kotimaisia ... vaikka niistäkin varmaan tykkäisi. ehkä. paha sanoa. miten voi olla kotimaiset teokset näin pahasti oman mukavuusalueen ulkopuolella?)
Anna Liisasta muistan lähinnä tv-elokuvan, jossa pääosaa esitti Anna-Leena Härkönen. Meille näytettiin sitä joskus koulussa. Aika nihkeä vastaanotto taisi olla. Ehkä nyt ymmärtäisin paremmin.
VastaaPoistaJuhani Ahoa suosittelen lämpimästi. Kun paransin Rautatie-traumani Papin rouvalla, pääsin Ahon imuun. Muistakin lukemistani Ahoista olen tykännyt. Ja Ahoa löytyy myös ilmaisina äänikirjoina. *vink*
Liina: no vaihtelevalla menestyksellä ;-) nyt on vähän väsynyt olo enkä varmaan ihan heti koske mihinkään mukavuusalueen ulkopuolella.
VastaaPoistaSalla: kiitos varoituksesta, itse asiassa olin kuvitellut lukevani Rautatien seuraavan sivistymispuuskan iskiessä, se näet löytyisi äidin peruina hyllystä, mutta taidankin aloittaa jollain muulla :-D
Juhani Ahoon kannattaa ehdottomasti tutustua, mutta "Rautatie" lienee tylsin. Minäkin suosittelen "Papin rouvaa" tai vaikka "Juhaa".
VastaaPoista