keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Puuma

Kuva: Like
Luin tammikuussa Marja Björkin Posliinin ja se teki hyvän vaikutuksen: vakuuttava ja rankka kirja. Saman tien laitoin lukulistalle myös Björkin uudemman Puuman, mutta niin vain ehdittiin syksyyn asti ennen kuin muistin sen sopivasti kirjastossa ollessani. Ehkä Punahilkka naisen vanhenemisen teemoinen palautti Puumankin mieleen.

Björk on käsitellyt molemmissa kirjoissaan vaikeita seksuaalisuuteen liittyviä teemoja. Posliinissa kosketellaan pedofiliaa, Puumassa ikääntyvän naisen seksinnälkää. Vaihdevuosioireileva Malla elää pitkässä avoliitossa Kaukon kanssa, kahden rupsahtavan kropan ansassa. Audi, bemari ja krokotiilinahkainen laukku lohduttavat mutta eivät suo täyttymystä. Onneksi naapuritaloon, ikkunatirkistelyetäisyydelle, muuttaa mies: ei mikä tahansa tallaaja vaan oikea Mies, mies kuin Mustanaamio, komea ja kireä.

Ei muuta kuin naapuriapua hakemaan.

Äh, kirjoitinpa tuosta alkuasetelmasta mitä tahansa, koomiselta se kuulostaa. Sitä se ei oikeastaan ole, tragikoomista välillä korkeintaan. Nykyhetkessä seurataan Mallan ja hänen avokkinsa rujoa arkea, jossa hätäpäästöillä pilataan kalliit farkut ja hätäilyllä hellyys. Kaveripiirin ikänaiset eivät ole sen kummemmissa tilanteissa.

Välillä vilautetaan myös Mallan lapsuutta, ystävyyskesiä mökillä. Mallan äidillä on omat seikkailunsa. En ole ihan varma kuinka hyödyllisiä nämä lapsuusjaksot olivat kirjan kokonaisuuden kannalta. Tyylillisesti entisen ja nykyisen välillä on kyllä jännä kontrasti. Lapsi-Mallan osuuksissa kaikki on säädyllisesti kätkettyä, verhottua, salaista; aikuinen puuma-Malla suorastaan revittelee ruumiillisuudessa. Niin ruma kuin kauniskin on suoraan siinä, lukijan naamalla suorastaan.

Mietin Posliinin kohdalla kirjan nimen monitulkintaisuutta. Samaa jäin miettimään Puumankin kohdalla. Julkisen sanan puumapuhe on niin erisävyistä kuin Björkin, että nimi alkaa tuntua ironiselta. Puuma tosiaan! Muoti-ilmiöstä Mallan puumanaisellisuudessa ei ole kyse; jotain naistenlehtiglitterille kovin vierasta tässä kaivellaan. Tekemällä nimenomaan vanhenevasta ruumiista kaikkine toimintoineen tarkastelun kohteen Björk osuu johonkin arkaan. Voisi ajatella niinkin, että Björkin tulkinta puumailusta kyseenalaistaa nuoruuden tavoittelun tekemällä siitä lähes absurdia.
He lepäsivät lähekkäin ja hän silitti miehen kasvoja. Hän huomasi tämän poskissa mustapäitä, nipisti ne pois ja hieraisi ihomadot haarojensa välissä olevaan vessapaperiin. 
- Kulmakarvat pitäisi lyhentää, hän sanoi. - Näytät Brežneviltä. 
Kauko pyysi leikkaamaan. Hän istui hajareisin tämän vatsan päälle, leikkasi pahimmat karvat lyhyemmiksi ja nyppi mustia ja harmaita, rasvajuurisia karvoja silmien välistä pois ja asetteli ne pituusjärjestykseen vessapaperille tyynyn päälle. Hän kävi huuhtelemassa paperin alas pöntöstä, otti peilikaapista  Kaukon trimmerin ja ajeli tältä sierain- ja korvakarvat. (s. 77)
Tätä kirjaa on vaikea kuvailla. Ehkä sanoisin tätä rumankauniiksi, mutta ei niin tyylikkäästi kuin Arto Salmisen kirjat tähän mennessä. Väliin naurattava, ei ollenkaan huvittava. Hemmetin paljon pelottavampi kuin vaikkapa Saattaja! No, Vänskällä onkin tietysti kauhukirjallisuuden genrerajoitukset riesanaan; Björk menee suoraan pahimpien ja todellisimpien pelkojen ytimeen.

Me vanhenemme ja kuolemme joka ainut. Revi siitä.

Ja Björk repii, antaumuksella. Joutsenlauluhan tämä taitaakin olla, sovitettuna citybiittiin. En oikeastaan pitänyt tästä kirjasta, siinä mielessä että tätä olisi ollut mukava lukea, mutta toisaalta tämä tuskin unohtuu ihan heti. Vaikuttava.

Marja Björk (2010). Puuma. Like. ISBN 978-952-01-0494-8.

Arvioita:
Paula Koskimäki Savon Sanomissa
Jori Kaiken voi lukea -blogissa
Hanna Kirjainten virrassa -blogissa
Naakku Naakku ja kirjat -blogissa
Leena Lumi blogissaan


5 kommenttia:

  1. Booksy, olet aivan oikeassa, että tässä on jotain syvästi traagista, ei ollenkaan naurettavaa.

    Minä kyllä pidin Björkin tyylistä ja rohkeudesta. Sillä sitähän tämä kirja on: rohkeutta ja itsensä likoon laittamista.

    Tosiaankin: Me kaikki vanhenemme ja revi siitä;-)

    Hieno arvio, johon olet taitavasti tiivistänyt niin paljon.

    VastaaPoista
  2. "Pahimmat ja todellisimmat pelot". Tuossa taitaa kiteytyä se, miksei Saattaja kammottanut minua edes kauhukirjana, vaan lukukokemus jäi jotenkin ulkokohtaiseksi, itse tarinan sijasta huomioni kiinnittyi enemmän teoksen rakenteeseen ja tekstin elementteihin. Minua kauhistuttavat enemmän arkisetkin kertomukset, jos ne kuvaavat jotain uhkaavaa asiaa, joka voisi olla tottakin.

    Ja tuokin on totta, ettei kaikesta vaikuttavastakaan/unohtumattomastakaan teoksesta aina pidä.

    Kiitos taas hyvästä arviosta!

    VastaaPoista
  3. Mä luin Puuman jokin aika sitten, se oli tosiaan kirja joka jäi jollain tavalla häiritsemään ja kaivelemaan :)

    Välillä ne keholliset jutut tosin tuntui vähän liiankin korostetuilta, ja uskottavuutta söi ehkä hitusen se, miten näennäisen helposti Malla pokaili panokavereita. Enkä nyt tarkoita etteikö vaihdevuosi-ikäisellä naisella voisi käydä flaksi, mutta ne tilanteet vaan jotenkin sujahti päälle ikään kuin itsestään.

    VastaaPoista
  4. Mulla kiinnostus lopahti ensisivuille tämän kirjan kanssa, mutta saat nyt pientä kiinnostusta heräämään kirjan suhteen.

    VastaaPoista
  5. Kiitos Leena! Björkillä on tosiaan pokkaa, sitä pitää arvostaa :-)

    Jenni, harvoin minua varsinainen kauhukirjallisuus pelottaa: kun ei usko yliluonnollisuuksiin, kauhukirjat ovat sellaista mielikuvitusleikkiä... Joskus niissäkin lainataan todellisia pelkoja, niin kuin vaikka siinä Kingin kirjassa, jossa lapsi jää auton alle, mutta enimmäkseen kauhukirjat ovat kevytkamalaa.

    Mutta yksinäisyys, raihnaisuus, pidätyskyvyttömyys, neuvostojohtajan kulmakarvat omassa naamassa... iiks.

    anuh, kiinnitin minäkin huomiota siihen, että Malla kaatoi aika helpolla komeakroppaisen nuoren miehen; ensin kuvittelin että Björk vihjaa varakkuuden painavan vaa'assa - mutta ei se ajatus sitten johtanut oikein mihinkään.

    Kävi itse asiassa mielessä, että olen varmaan mielikuvitukseltani vähän rajoittunut, kun en osaa visioida vaikkapa itseäni tuolla tavalla reippaasti flirttaamassa selvästi nuoremman miehen kanssa, ja noin onnistuneesti vielä! Mutta ajattelin että kyse on enemmän oman kokemusmaailmani rajoituksista... kiinnostavaa että se oli sinustakin kumman helppoa ja luontevaa.

    Krhm, pitää ehkä aloittaa kohta harjoittelu, että voi sitten Mallan ikään ehtiessään korjata hedelmät :D

    Mari A., kyllä tämä kiinnostava on... mutta ei miellyttävä. Ehkä odotit tältä jotain erilaista kuin löysit? Minusta tätä markkinoitu vähän kummallisesti sisältöön nähden. Tuo vaaleanpunainen kansikin on jotenkin turhan.. noh, vaaleanpunainen... ainakin minun käsitykseeni kirjasta.

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.