Kauheaa, olen myöhässä kaukolainatun kirjan kanssa! Nyt tuli kiire lukea ja blogata tämä Jean-Christophe Rufinin dystopia, Globalia.
Globalian päätyminen lukulistalle on vähän hassu juttu. En ollut kirjasta koskaan kuullutkaan - ilmeisesti anglosaksiset scifi-romaanit ovat enemmän minun alaani. Mutta kun kirjabloggaajien blogistania päätti järjestää käännöskirjojen "Finlandian", kisan nimeksi tuli Globalia. (Vuoden 2011 hienoimmaksi käännöskirjaksi valittiin muuten Sarah Watersin Vieras kartanossa, suosittelen lämpimästi!) Googlen kautta hoksasin kisojen aikaan sitten myös Rufinin romaanin, ja päätin heti, että tämä on pakko lukea.
Kyllä sattuma on ihmeellinen juttu.
Rufinin romaani ei ollut mikään maatajärisyttävä lukuelämys, mutta se on kyllä juuri sellainen älykäs, juonellinen, kyyninen ja häijy dystopia jollaisista pidän. Rufinin Globalia on maailmanlaajuinen demokratia, jossa kaikilla on täysi vapaus tehdä mitä vain ja olla mitä mieltä vain - kunhan heidän mielipiteensä ei ole niin sairas, että kyseenalaistaisi vallitsevan tilanteen. Maailma on niin perusteellisesti turvallisen kuluttajademokratian kyllästämä, että äänestysprosentti on vajonnut noin kahteen. Päätöksenteko on jokseenkin tarpeetonta, sillä mikään ei voisi koskaan olla paremmin.
Itsensä rakastaminen, kas siinä Globalian kansalaisen keskeisin tehtävä!
Ja ai että, kyllä siinä voi oppia todella hyväksi. Mutta aina on niitä, jotka eivät tyydy eivätkä sopeudu. Baikal ja Kate, kaksi suhteellisen nuorta ja enimmäkseen sopeutumatonta Globalian kansalaista, yrittää päästä pois ja etsiä vaihtoehtoa. Onko sellaista edes olemassa? Maailmassa, jossa ajanlasku alkaa aina alusta 60 vuoden jälkeen, uusien alkujen etsiminen on yhtä aikaa hämmästyttävän helppoa ja hämmästyttävän vaikeaa.
Yksi ongelma on, että historia on häivytetty. Elektroninen viestintä on Globaliassa katoavaista, eikä kirjoja harrasta kuin pieni salamyhkäinen piiri.
- Aina kun kirjat ovat harvinaisia, ne pitävät hyvin puolensa. Äärimmäistapauksissa, siis jos ne kielletään, niistä tulee sanomattoman kallisarvoisia. Kirjojen kieltäminen tekee niistä haluttavia. Sen ovat kokeneet kaikki diktatuurit. Globaliassa meneteltiin päinvastoin, eli kirjojen annettiin lisääntyä loputtomiin. Ne hukutettiin runsauteensa, kunnes ne menettivät kaiken arvonsa ja niistä tuli täysin mitättömiä.
Sitten Wise lisäsi huokaisten:
- Etenkin viimeisinä aikoina... Te ette osaa aavistaakaan millaisia tyhjänpäiväisyyksiä silloin julkaistiin. (s. 289-290)Globalian ikääntyneiden yksilöiden, ikuisten teinien, hallitsema hysteerisen itsekeskeinen kulttuuri on joissain suhteissa kovin omamme kaltainen. Vaikka Rufinin romaanin kirjallisessa toteutuksessa ei ole pienentäkään leiskuntaa, on sen yhteiskuntakritiikka tarkkaa ja osuvaa.
Pidin tästä kirjasta, mutta en kaunokirjallisena teoksena vaan ajatusleikkinä. Globalia on älykäs ja pelottava ja uskottava, mutta ei kovinkaan vetävä tai tunteita kuohuttava.
Suosittelen silti. Juonelta ja henkilökuvaukselta ei kannata suuria odottaa, mutta tulevaisuudenvisiona Globalia on kirpaisevan tehokas.
(Olen jo pitkään epäillyt, että kodinkoneet suunnitellaan hajoamaan nopeasti. Nyt tiedän, että se on totta...)
Jean- Christophe Rufin (2006, alkuperäinen 2004). Globalia. Tammi. Suomentanut Erkki Kirjalainen. ISBN 951-31-3214-5.
Arvioita:
Toni Jerrman Hesarissa
Markku Soikkeli Turun Sanomissa
Mikko Kirjavinkeissä
Risingshadow
Mikko Iltaluvut-blogissa
Minäkin olen lukenut tämän, mutta en nyt jaksa tarkistaa löytyykö siitä merkintää Vinttikamarin ajoilta. Mielenkiintoinen romaani, vaikka ei tosiaan mikään maailmoja avaava. Mutta hyvä esimerkki omassa genressään.
VastaaPoistaAhmu, joo, perusidea oli niin hyvä että oksat pois, mutta kirjallinen ulottuvuus jätti vähän toivomisen varaa. :-)
PoistaJuu, sille kodinkonejutulle on oma termikin... vaan enpä tietenkään muista että mikä. Luin tämän joitakin vuosia sitten, ja etenkin paperisista henkilöhahmoista jäi vähän tympeä maku suuhun täälläkin. Ajatuksellisesti oli kuitenkin kiinnostava.
VastaaPoistaMaukka, enpä pannut termiä merkille minäkään. Ärsyttävä ilmiö joka tapauksessa: maksaisin mielelläni enemmän vehkeistä, jotka oikeasti kestävät... nyt tuntuu että maksan enemmän vehkeistä joiden luulen kestävän. Ja petyn.
Poista(Huoh. No on joitain poikkeuksia sentään.)
Kirjasta taidamme olla aika samaa mieltä. :-)
Juuri viimeksi kirjastossa katselin tätä hyllyssä, mutta en sitten lopultakaan jaksanut kumartua tarkastelemaan lähemmin (koska etsin ohutta kirjaa jonka ehtisin lukea parissa tunnissa puistossa, tämä näytti paksummalta). Mutta kiinnostuksen kyllä herätti.
VastaaPoistaTuohon kodinkoneiden hajoamiseen liittyen, ymmärtääkseni myös sukkahousut alun perin kestivät lähes mitä tahansa. Sitten palkattiin insinöörejä tekemään niistä heikompia, koska kauppa ei ollut kannattavaa...
Anna, auts, siis olivatko sukkahousutkin joskus kestävämpiä? En halua tietää...
PoistaKyllä tämä lukemisen arvoinen on, nimenomaan spekulaation ja kriittisen ajattelun näkökulmasta!
Tämä odottaa minulla lukupinossa, tai on itseasiassa odottanut siellä jo tovin jos toisenkin. Onneksi kesäloma lähestyy niin pääsee purkamaan tiehemmin tuota pinoa :)
VastaaPoistaKatinka, kivaa! Pidäpäs sinä silmät auki jos satut pongaamaan sen tuotteiden tarkoituksellista hajoavuutta tarkoittavan termin, joka minulta ja Maukalta on hukassa. Odotan muutenkin kiinnostuksella mitä tästä tuumit. :-)
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaNo, piti korjata kirjoitusvirhe... piti sanoa siis että tulevaisuuden visiointi on aina kiehtovaa, ja kirjailijat - taiteilijat ylipäänsä - ovat siinä mestareita, ja joskus suorastaan pelottavan osuvia. Pidän itsekin mieluummin tulevan pohtimisesta kuin menneen märehtimisestä, noin kärjistettynä, kun kirjoista puhutaan. Joten kiinnostavalta vaikuttaa, vaikket aivan haltioissasi ollutkaan.
VastaaPoistaArja, tämä oli ehdottomasti niitä kirjoja, joissa idea jätti toteutuksen kauas tomuun... Globalia kiinnosti kovasti, vähemmän! Suosittelen tätä ihan siksikin, että on joiltain osin todella vahvasti uskottava dystopia. Rufin on tahallaan valinnut tulevan fiktioonsa sellaisia elementtejä, joilla on faktaperusta nykyisyydessä. Vaikka henkilöt ovat ontonpuoleisia, maailmasta ajattelee vähän väliä: hui, näin voisi käydä.
Poista