 |
| Kuva: WSOY |
Tällä kertaa lähetys oli tismalleen mitä tarvitsin, joten se hyppäsi jonon kärkeen ja tuli saman tien luettua. Ei yhdeltä istumalta, koska en nykyään näemmä ehdi istua kovin pitkään, mutta melkoisen nopeasti kumminkin.
Jännärin juonesta ei paljon kannata sanoa, mutta jotain ehkä sentään:
Kiltissä tytössä hurmaava Nick pitää baaria pienessä kaupungissa. Hänen kaunis, älykäs ja varakas vaimonsa Amy katoaa viidentenä hääpäivänä.
Odotin poliiseja ensin keittössä, mutta pohjaanpalaneen teekattilan katku pakkautui kurkkuun ja pahensi oksettavaa oloa, joten menin etukuistille, istuin ylimmälle rappuselle ja koetin tyyntyä. Yritin yhä uudestaan soittaa Amyn kännykkään, mutta puhelut menivät vastaajaan, joka heläytti että hän soittaisi pian takaisin. Amy soitti aina pian takaisin. Oli kulunut kolme tuntia ja olin jättänyt viisi viestiä eikä Amy ollut soittanut takaisin. (s. 40)Mutta pariskunnan tiedetään riidelleen, talossa on kamppailun jälkiä, eikä Nick pysy totuudessa kun poliisi häntä puhuttaa. Loput kannattaa lukea itse.
Jälkiviisautena voisin sanoa, että okei, onhan Amyn ja Nickin hahmoissa toki ronski tujaus liioittelua. Mutta rehellisesti: en piittaa pätkääkään. Kiltti tyttö oli niin vetävä lukukokemus, että nielen mielelläni pienen glitterin luonnekuvissa. Kertojien vuorottelun kautta kaikki käy niin luontevasti, että ylilyönnin tapaiset hoksaa vasta taustapeilistä.
Sitä paitsi ihmiset ovat yllättäviä. Yllätän itsekin itseni harva se päivä.
Kannattaa lukea Kiltti tyttö. Paitsi jos on suuri henkivakuutus ja oma puoliso yhtään epäilyttää. Tämän jälkeen epäilyttää luultavasti enemmän.
Gillian Flynn (2013). Kiltti tyttö. WSOY. Suomentanut Terhi Kuusisto. 978-951-0-39683-4.
Arvioita:
Kirjasfäärissä tykättiin
Annika K odotti tätä jo ennakkoon innolla
Sonjalle Lukuhetkistä tämä oli oikea kesäkirja
Pitkäkö P.S. Kiltti tyttö oli muuten tietyltä kantilta ajankohtais-ironinen lukukokemus. Sen molemmat päähenkilöt ovat saaneet lehtityöstä kenkää, koska netin ilmainen sisältö on vienyt elintilaa printtimedioilta. Oivoi ja autsis sentään, nyt osui ja upposi. Kirjabloggaajahan on juuri sellainen pahantekijä, joka vie rehellisiltä toimittajilta leivän suusta. Rouskis rouskis...
Kirjablogien ja kustantamoiden yhteyksistä onkin taas pöhisty oikein urakalla, kiitos toimittaja Antti Bergin aavistuksen provokatiivisen keskustelunavauksen. Bloggaajakamut ovat jo sanoneet kaiken fiksun mitä asiasta voi sanoa. Mm. Amman, Sallan, Taikan, Liinan ja Morren kannanotot kannattaa vilkaista jos aihe kiinnostaa. Vastustan kiusausta puhista puhtaasta elämöitsemisen ilosta; osapuilleen kaikki keskenään ristiriitaiset mielipiteeni on joku muu jo ehtinyt pukea kauniisti sanoiksi.
Sen sijaan päivitin blogilakini. Turha tässä kai on mutuhuttuilijan hienosäätää kun on Hesaria myöten kirjabloggaajana tunnistettu markkinavoimien kätyriksi. Niinpä teen jatkossa arvostelukappaleiden kanssa mitä milloinkin huvittaa... ja merkitsen jok'ikiseen kirjan kohdalla tunnisteeseen mistä sen olen saanut.
Tulossa on siis paljon härskiä kirjastojen mainontaa.
P.P.S. Harmittaa sotkea tämän kirjan kuvaamiseen näitä iiks-kirjabloggaaja-on-kustantamoiden-sylikoira -juttuja... Kun tämä Kiltti tyttö minusta on oikeasti hyvä. Äh. Onneksi Liina tiesi miten voin vakuuttaa epäilijät: "Kustantamo A lähestyi minua arvostelukappaleella kirjasta B. Kirja B oli minusta oikein hyvä! Siitä olisi saanut paremman vain liittämällä skumppapullon kylkiäiseksi!"
(Vinkki kustantajille: jos lähetätte huonoja kirjoja, pankaa skumppaa mukaan. Brut, kiitos.)
Mulle tuli nyt jotenkin vähän ehkä tymä olo kun sää ja Taika molemmat tykkäsitte, ja etenkin Taika oli löytänyt siitä ihan kauheasti kaikenlaisia tasoja.
VastaaPoistaTai no, kyllä minäkin tykkäsin, mutta niitä tasoja en löytänyt. Ehkä sähkökirjassa ei ollut karttaa tasojen luo? Kyllä pitäisi sähkökirjoissakin olla kartat.
Tää on kyllä jokseenkin parasta kirjablogeissa, jos siis pääsee yli siitä, että on tymä olo joskus. Siis että on niin paljon erilaisia ääniä ja näkemyksiä, että jälkikäteenkin voi oppia jotain uutta lukemastaan kirjasta.
Liina, mä en kyllä mitään mielettömiä tasoja löytänyt :D
PoistaMutta ei jännärissä tarvitse olla mitään metasyvyyksiä, methinks. Sen tarvitsee vaan viedä kun vikisen, ja sen tämä teki kyllä. Veikkailin aika pitkään mitä Nickin epäilyttävyyden takana on, ja sain sairasta tyydytystä kun osittain olin oikeassa ja osittain väärässä.
Hienointa tässä kirjassa oli että se onnistui yllättämään monta kertaa, eikä tullut sitä blääh-oloa, joka usein tulee ns. jännärissä...
Mun mielestä yllätysten rytmitys oli tässä erittäin hyvä, ja lopun käänne ikäänkuin sisäänpäin, inhimillisen pohdintaan, suorastaan hyytävä. Vaikka tästä ei olisi sinällään mitään erityisiä tasoja löytänyt, niin musta tuntuu, että temaattinen syvyys tekee kirjasta juuri sellaisen, että tuntuu, että se on enemmän kuin pelkkä romanssihtava jännäri tai aseistettu chickkeri.
PoistaBTW, ärsyttikö teitä tytöttely? Munsta Amy ei ollut TYTTÖ :D
PoistaTaika, minäkin tykkäsin lopusta! Tarinahan oli joiltain kohdin jo vähän epätodellinen lopussa, mutta kummankin osalta juuri tuollainen koukkaus siinä oli minulle täysi yllätys ja erinomaisen osuva lopetus. Hih, romanssihtava jännäri... ei tod. :-)
PoistaLiina, yhdistin sen tyttöilyn siihen Amyn vanhempien kirjasarjaan ja luin sen lähinnä salaa ironiseksi... etenkin kun Amy niin ilmeisesti EI ollut tyttö :D
Minä luin tämän viime kesänä ja koukutuin. Ja nyt hykerryttää kun kirjaa lukevat muutkin ja siitä voi vihdoinkin vähän keskustella. Paitsi että ei voi, koska en halua pilata juonta muilta. Huoh, on tää lukutoukan osa kova.
VastaaPoistaFlynnin muutkaan kirjat eivät muuten ole hullumpia. Luin juuri Sharp Objectsin ja sekin oli ilahduttavan kiero.
Norkku, kiva kuulla Sharp Objectsista! Ja osa on totta vie kova, tästä kirjasta saisi mainion lukupiirikirjan, koska siitä olisi kiva pälättää vaikka kuinka.
PoistaIhan totta, melko kärjistettyjä tyyppejä molemmat, mutta voi kyllä, viihdyin kyydissä!
VastaaPoistaSama juttu pisti silmään... Pahat bloggaajat olivat vieneet Nick-paralta työpaikan :)
Annika K, minullekin tämä oli juuri sopiva kirja sopivalla hetkellä: viihdettä joka vei hetkeksi jonnekin aivan muualle. Mutta en usko että tämä jää painamaan mieltä, niin kuin joskus käy kun luen tällaisia ihmisen persoonan pimeitä puolia luotaavia kirjoja. Siitä saa kiittää juuri tuota lievää liioittelua... Hyvä siis!
PoistaMinäkin luin juuri tämän; minulle tämä oli sellainen ok kokemus, ei maata mullistava, mutta kyllähän tämän parissa viihtyi ihan hyvin. Minä en oikeastaan edes yllättynyt kauheasti kirjaa lukiessa; osaan kyllä toisinaan olla todella vaativa yllättämisen suhteen. =D
VastaaPoistaIrene, olet varmaan parempi lukemaan rivien välistä kuin minä :D Huomasin kyllä monessa kohdassa, että nyt kirjailja vedettää... mutta en osannut juurikaan arvata mihin suuntaan minua pässiä narulla viedään.
Poista(Hmmm... oletko lukenut Shriverin Poikani Kevinin?
(Kyllä olen. =D Siitä pidin todella paljon. Ja jopa minä yllätyin.)
PoistaIrene, jee! Ajattelinkin että jos Kevinkään ei yllättänyt niin olet kyllä melkoinen ennustaja. On yksi minun Kaikkien Aikojen Kirjoistani, sellainen joka ei unohdu! :D)
PoistaHauska kuulla, että sinäkin nautiskelit elosta kirjan parissa:) Tämä kirja onkin näkynyt tiheään blogimaailmassa, odotan innolla löytävätkö tavalliset lukijat tämän. Harvoin kirja tietenkään ihan Houkutus -tason kiinnostusta herättää, mutta kyllä Kiltti tyttö lukijoita ansaitsisi. Ja kuulemani mukaan kirjailijan muutkin kirjat ovat hyviä, ettei ole tähdenlennosta kyse.
VastaaPoistaSonja, tykkäsin kovasti! Sopi juuri mukavasti tähän hetkeen, koska oli niin vetävä. En ollut yhtään sellaisella tuulella, että jaksaisin väkisin mitään kahlata, mutta Tyttö vei mukanaan mukavasti, eikä kumminkaan ollut mitään höttöä.
Poista