lauantai 15. kesäkuuta 2013

Guy Gavriel Kay: Tigana


Tiganan myötä palaan pitkästä aikaa 101 spefin helmen listalle. Tämän spefin lyhyen perusoppimäärän suorittaminen on edelleen kesken mutta edelleen ohjelmassa... äärimmäisen sivistävä projekti, sillä totta vie, etenkin fantasian puolella olen yhä surkean tietämätön.

Tiganan ostin jo kauan sitten, hämärässä asuntolainattomassa menneisyydessä, silloin kun kirjahyllytilaa oli tuhottomasti ja ainoa oikea reaktio haluttavaan kirjaan oli ostaa se heti, varsinkin jos sen sai edullisena englanninkielisenä pokkarina. Hyvä näin. Nythän tämä oli mukavasti käsillä kun tunsin itseni Kiltin tytön jälkeen valmiiksi tarttumaan vaikkapa lähes 800-sivuiseen seikkailuun.

Palm'n Niemimaata hallitsee kaksi velhotyrannia, keisarin kruunusta haaveileva Alberico ja Brandin, Ygrathin kuningas, joka on jäänyt valloittamalleen alueen valvoakseen kirouksensa toteutumista. Magiassa vahva Brandin on näet kostoksi poikansa kuolemasta loitsinut Tiganan pienen ruhtinaskunnan unohduksiin. Maa ja sen ihmiset ovat yhä olemassa, mutta sen historia on tukahdutettu, sen muisto on kielletty, edes sen nimeä ei voi kuulla eikä lausua. Pieni salaliittolaisten ryhmä kamppailee tuodakseen niemimaalle vapauden ja palauttaakseen Tiganalle nimen, mutta onko aika vieläkään kypsä? Vai onko jo liian myöhäistä, kaksikymmentä vuotta valloituksen jälkeen?

Juonta en tietenkäään halua spoilata, mutta sanon sen verran, että sitähän riittää, juonta siis. Kay myös kuljettaa tarinaa mukavan monipuolisesti, liikkuen näkökulmasta toiseen, eikä lukija juuri pääse tylsistymään, vaikka sivuja riittäisi parinkin romaanin tarpeisiin. Paikka paikoin Devinin (nuori tenori, joka liittyy kapinallisiin) ja Dianoran (Brandin-kuninkaan jalkavaimo, salaa tiganalainen) sisäistä maailma pähkäillään minun makuuni hiukka pitkään. En myöskään oikein saanut kiinni muutaman sivuhenkilön merkityksestä.... parissa paikassa Kay tuntuukin sortuvan maailmanrakenteluun tarinansa kustannuksella. Suvantokohdat ovat kuitenkin siunatun harvassa ja kokonaisuus pysyy hyvin kasassa laajuudestaan huolimatta.

Viisas netti tietää kertoa, että Tigana on suomennettukin, kahdessa osassa, mutta itse luin nyt englanninkielisenä pokkarina. Otanpa satunnaisotannalla tekstinäytteen, jossa Dianora pohtii oloaan elettyään valloittajan haaremissa vuosikausia:
What, Dianora thought, [--], is a person who moves through her days as she has always moved, who speaks and walks and labours, eats, makes love, sleeps, sometimes even finds access to laughter, but whose heart has been cut out from her living body? Leaving no scar at all to be seen. No wound by which to remember the sliding blade. (s. 223)
Tigana on eeppistä fantasiaa perinteiseen malliin, ainakin siinä mielessä, että melkein kaikki asiaankuuluvat elementit löytyvät. On kauniita neitoja ja komeita sankareita, magiaa ja miekkatappeluita, rakkautta ja vihaa ja sukuperinteitä. Vain lohikäärme puuttuu.

Mutta Tiganassa on myös jotain vähän enemmän; se on paitsi hieno fantasiaseikkailu myös hieno romaani. Henkilöt ovat melko mustavalkoisia, kuten fantasiassa usein, mutta teemat ovat vahvoja. Tiganassa Kay pohtii voittajien valtaa uudelleenkirjoittaa historiaa mutta myös rakkauden merkitystä sekä yksilöiden oikeutta asettaa henkilökohtaiset pyrkimyksensä ns. yleisen hyvän edelle.

Itse jäin miettimään kirjan jäljiltä muistia, sen merkitystä ja sen manipulointia. Kay itse mainitsee kirjan jälkisanoissa, että häntä inspiroivat diktatuurien väärennetyt valokuvat, joissa eilispäivän suosikit olikin huomispäivän kuvista editoitu pois. Yhtenä päivänä penkillä pönöttää ihminen, toisena ruukkukasvi.

Tuumin itsekseni, ettei tuollaiseen editointiin välttämättä tarvita magiaa tai manifestia tai edes photoshoppia; samaan kykenee itse kukin. Kun eilisen ajatukset käyvät riittävän ikäviksi osaa ihmismieli vääntää asiat mukavammalle tolalle poistamalla vääriksi käyneet palaset muistojensa maisemasta. Jos eilinen minä ei ole yhteensopiva nykyisen kanssa, voi sen vanhentuneen muokata muuksi. Tiganassa mennyttä häivytetään koston vuoksi. Useimmille meistä riittää pelkkä sisäinen ristiriita, kognitiivinen dissonanssi.

Kun oikein ajattelee muistojen häilyväisyyttä, tulee orpo olo. Mitä muuta yksilö on kuin muistonsa? Identiteetin jatkumo? Kuvien kavalkadi, ensimmäisistä askelista tämänpäiväisiin? Tiganan kapinallisten valmius syöstä koko niemimaa sotaan saadakseen kotimaansa nimen takaisin tuntuu hurjalta, mutta ehkä se ei ole niin kohtuutonta kuin miltä kuulostaa.

Menneisyyden varastaminen on väkivaltaa. Tulevastaan ei tiedä kukaan kumminkaan; on vääryys jos ei menneestäänkään enää voi olla varma.

Tigana on ehdottomasti ansainnut sijansa fantasian klassikoiden listalla. En ole George R. R. Martinin ja Joe Abercrombien jäljiltä mitenkään helposti hurmattavissa, mutta Kay vietteli silti. Erinomainen lukukokemus. Ilman lohikäärmeitäkin.

Guy Gavriel Kay (2011, alkuperäinen 1990). Tigana. Harper Voyager. 978-0-00-73204-4.

Arvioita:
Risingshadow'ssa löytyy arvioita suomennetusta ykkösosasta ja kakkososasta.
Jenny Jenny's Books -blogissa tykkäsi lähtökohdista mutta inhosi seksikohtauksia.
Niall Alexander The Speculative Scotsman'ssa luonnehtii romanttiseksi tragediaksi. (khrm.)

11 kommenttia:

  1. Tiganan lukemisestani (suomennettuna) on jo aikaa, mutta muistan sen olleen todella positiivinen yllätys ja monesta tusinafantasiasta poiketen haastavampi ja raikkaampi, sekä rohkeampi. Siksipä taisin ehdottaakin sitä listalle. Joten juu, liityn kehuisisi ja olen iloinen, että sait hyvän lukukokemuksen!

    Minäkään en ole unohtanut spefin helmejä -listaa, pari teosta siltä on ladattuna lukulaitteelle. Ehkä tänä vuonna jo etenen taas. Laskin tuossa, että 25 on lukematta vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 25! Saakeli. Pitää kiristää tahtia.

      Minustakin Tigana oli aikanaan todella hieno. Epäilen kyllä, että nyt saisin siitä enemmän irti kuin silloin ... huoh, kymmenen vuotta sitten. Mutta toisaalta, niin kai sitä kaikesta saisi enemmän irti?

      Poista
    2. Raija ja Liina, muahahhahahaa, mulla on laskujeni mukaan vain 16! Nyt otankin rankan loppukirin...

      Tigana oli tosiaan positiivinen kokemus; toki asennoiduinkin jo ennakkoon hyvää odottaen mutta silti. On jotenkin jännä huomata, että vaikken ole lukenut penskana fantasiaa juuri lainkaan, enkä aikuisenakaan ennen kuin vasta nyt ihan viime vuosina, nautin ihan täysillä näistä vähänkäään paremmista. Selvästikin tiukistelin suotta kaikki ne vuodet kun edellytin jotain etäistä uskottavuutta spefiltäni... ;-)

      Liina, ei ihan kaikesta... Suureksi harmikseni huomaan, että esim. Narnia-sarja on hiljalleen lakannut toimimasta. Tai no. Ehkä se toimisi jos lukisin sen nyt ekaan kertaan. Huoh. Nykyään löydän Narnian paremmin muistoista kuin Narnia-kirjoista.

      Poista
  2. Luin Tiganan ensimmäistä kertaa joskus sen suomennoksen ilmestymisen tienoilla, teini-ikäisenä. Teki ihan valtavan vaikutuksen silloin, jotenkin tämä taisi olla ekoja fantasiakirjoja joissa pahiksetkin tuntui ihmisiltä. Sittemmin olen lukenut muutaman kerran uudelleen, ja tykkään edelleen. Hienoa tässä on juuri se miten kansakunnan nimeä pidetään niin tärkeänä, pidän ajatuksesta kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, joo, perusidea on ovela ja tehokas. Ja olen samaa mieltä siitä, että etenkin Brandiniin on saatu kivasti sävyjä. Ei tämä ehkä ihmiskuvauksen puolesta maailman ihan syvin tarina ole, mutta eivät hahmot myöskään pahvilta rapise. Minusta Alessan on vähän ehkä turhan puhtoinen ja Alberico turhan tahmainen, mutta toisaalta Dianora, Brandin ja Alessanin äiti ovat kiinnostavan ristiriitaisia. :-)

      Hyvä kirja kaikkiaan!

      Poista
    2. Juu Brandin on kyllä onnistunut hahmo, varmaan mun lemppari näistä vaikka pahis onkin :)

      Poista
  3. Minäkin yritän spefi-sivistää itseäni noiden sadan ja yhden helmen avulla. Tunnen fantasiaa jonkin verran (aika vähän), mutta scifiä paljon paljon vähemmän. Tigana vaikuttaa oikein luettavalta. Odotan innolla, että pääsen etenemään listalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tintti, jee! Anna palaa! Olet hauskasti eri suunnasta sitten tätä lähestymässä, sillä minulla on juuri fantasian puolella puutosta, kun taas perinteinen scifi on paremmin tuttua.

      Voipi vielä mennä tovi ennen kuin koko lista on luettu; sen ulkopuoleltakin tunkee koko ajan ajankohtaista spefiä. Olisi esimerkiksi tuo Fraktaaliruhtinas ja Pintakuviot vieläkin lukematta...

      Ihanaa toisaalta, että on paljon sellaisia kirjoja, joiden lukemista voi innolla odottaa ;-)

      Poista
  4. Tämä on ekoja lukemiani englanninkielisiä romaaneja. Nostalgia-oooh. Songs of Arbonne on ihan samaa luokkaa, ehkä jopa ihqumpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika, ooh ja jopa paikoin aah, ilman nostalgiaakin... :-) Kiva kuulla että muutakin hyvää löytyy Kayltä!

      Poista
  5. Tigana on huikea, kiva että pidit vaikket ehkä täysin ihastunutkaan. Itse luin tämän (suomeksi) yläasteella ja olin aivan pihkaantunut. Sitä ennen oli tullut Kaylta Fionavarin kuvakudos, siitäkin pidin ja ensimmäinen osa ei ns. aikuisenakaan luettuna ollut huono. Joku Kay minulla on englanniksi hyllyssä, joskus sen pariin taas.

    ps. Päätin vihdoin liittyä spefin helmien suorittajiin, 20 luettuna näköjään etukäteen eli 81 jäljellä.. :)

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.