torstai 13. kesäkuuta 2013

Kaikki salat julki - esittelen pääsponsorini

Yksi pääsponsoreistani piileksi puun takana.
Kirjablogimaailmassa on kohistu viime päivinä mukavasti. Kysymys kirjabloggaajien kaveruudesta kustantamoiden kanssa nousi keskusteluun Antti Bergin NYT-liitteeseen kirjoittaman jutun jälkeen. Myös kirjablogien yleistä asemointia alkoi joku miettiä. Moni kirjabloggaaja* havahtui tutkimaan sekä omaatuntoaan ja tekeillä olevaa blogimainonnan ohjeistusta, joka vaikuttaakin aika mutkikkaalta. Kiva kesämyrsky kovin kesyssä lasissamme!

Mutta kuten muuan kamu totesi, avoimuus on hyvästä ja pohdiskelu myös. Kovin pitkällisesti en ehdi asiaan puuttua, sillä olen lähdössä iltapäivällä mökkeilemään, mutta haluan esitellä oman (tunnon) tutkiskeluni tulokset.

Ensin kertauksen vuoksi peruslinja: en ole ammattikriitikko missään mielessä. Kunhan luen ja kirjoitan kirjoista, siitä miten ne koen ja mitä niistä ajattelen. Mitä ne saavat minut ajattelemaan. Siinä kaikki.

En myöskään saa bloggauksesta palkkaa missään mielessä. Linkitän kustantamoiden sivuille, jotta kiinnostunut lukija voisi sieltä saada lisätietoa kirjasta. Siinä kaikki.

Saan kyllä joskus arvostelukappaleita. Jos kustantaja pyytämättä lähettää jotain, luen tai olen lukematta. Joskus kirja oikeasti kiinnostaa. Jos olen pyytänyt arvostelukappaletta, olen yrittänyt lukea kirjan nopeasti ja kirjoittaa siitä edes jotain. (Lakkasin pyytämästä niitä, koska lukujono kasvoi.) Joskus on myös tarjottu arvostelukappaletta, eli kysytty haluanko jonkun kirjan. Jos tartun tarjoukseen, yritän senkin kirjan lukea nopeasti.

En koe kirjan lähteen vaikuttavan lukukokemukseen, tai siihen miten kirjasta kirjoitan, mutta voin toki olla väärässäkin.

Rehellisesti sanoen, minun näkövinkkelistäni siis koko kustantamokytköskohu tuntuu liioitellulla, mutta objektiivisesti katsoen ymmärrän kyllä pointin sen takana. Blogeissa on mainontaa ja blogimarkkinoinnin merkitys kasvaa koko ajan. Ei lukija voi aina tietää mikä on mitä. Ollaan siis avoimia.

Tunnustan, että olen ollut kahdesti kustantamon järkkäämässä tilaisuudessa, kirjamessuilla. Yhdessä tilaisuudessa oli skumppaa ja keksejä. Toisessa oli kahvia ja leipäjuttuja. Ja jokin marjaherkkumikälie.

Katsoin nyt kumminkin aiheelliseksi käydä läpi blogini kaikki jutut ja kirjata selkeästi tägeihin näkyviin käsiteltyjen kirjojen alkuperän.** Projektiin meni monta tuntia hyvää lukuaikaa, ja tämänkin porina kirjoittamisen tähden lykkääntyy juttuni hienosta kirjasta nimeltä Tigana... Mutta ei haittaa, homma kannatti!

Ensinnäkin voin nyt selkeästi osoittaa blogini pääsponsorit: ne ovat Kauhavan kirjasto, Seinäjoen kirjasto ja Seinäjoen korkeakoulukirjasto. Suosittelen lämmöllä. Mikä parasta, saman sponssidiilin saa kuka vain kun kävelee tiskille ja hommaa kortin. Rakastan hyvinvointivaltiota. Kauan eläköön kirjastot!

Toiseksi, tulin todistaneeksi itselleni, että olen ostanut kirjoja aivan liikaa. Noloa. Selvästikin olen enemmän sponsoroinut kustantamoita kuin ne minua. No, onneksi on nyt asuntolainaa sen verran, että tällainen tuhlaus loppuu. Ryhdyn kasvattamaan tuota Ostettu käytettynä -kategoriaa.

Kolmanneksi, tällainen Mistä kirja? -listaus olisi ollut kätevä alun alkaenkin ja nythän se tuli tehtyä.

Kirjallista kesää! Nyt menen pakkaamaan mökkikamppeeni. Ohjelmassa on enimmäkseen juoksua ja saunomista ja ruokaa, mutta toki otan evääksi myös kirjan.


*Kirjasfäärin jutun alareunasta löytyy melko kattava lista kohuosallisista.
**Kuukausikoosteisiin en jaksanut vastaavaa askarrella. Sorry.


13 kommenttia:

  1. Oi, Tigana! Guy Gavriel Kay laittoi siinä kyllä ihan parasta parhauttaan. Ja hyvät sponsoridiilit sulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taika, mun diilit on niin hyvät etten välillä usko itsekään! :-) Ja Tigana on hieno... koitan tänään / huomenna ottaa aikaa ja saada ajatukseni siitä ulos. :-)

      Poista
  2. Mahtava juttu! Mitä tuumit jos sovellan ideaasi?

    VastaaPoista
  3. Kyllä se vaan on niin kiehtovaa aina katsoa, miten säännöllisin väliajoin blogistaniassa kohkataan jotain. Tai tarkemmin sanottuna eihän me blogistaniassa vaan tahot sen ulkopuolella. Jotkut harvat lifestyle-bloggaajat saavat kai ihan kunnon palkkaan ja etuja, mutta me mutuhutun kirjoittajat ei taideta kukaan kylpeä missään yltäkylläisyydessä sentään :)

    Minun pääsponsori taitaa muuten olla kirpparit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, kirpparit on hyvä kanssa! Mutta yritän nykyään välttää hamstraamasta kirjoja, ja koitan siis tyytyä kirjastolainoihin... vaikeaa se vain tuntuu olevan. Jokin minussa alkaa kirjakaupassa mutista "minun, minun, minun..." :-)

      Olen vähän kahden vaiheilla näistä meidän kohuista; toisaalta on hyvä välillä katsoa peiliin, toisaalta niiden kanssa mennään helposti yli laidan, puolin ja toisin. Nettikeskustelut kärjistyvät niin helposti.

      Poista
  4. Minäkin alkuviikosta lisäilin hiljaisuudessa blogipostausten alareunaan kohdan mistä minulle ja miksi. Näin ainakin lukijat tietävät mistä kirja on peräisin. Minullakin suurin sponsori taitaa olla kirjasto, sieltä suurimman osan kirjoistani hommaan tai ostan käytettynä. Myrsky on ollut melkoinen, ihmetyttää vähän. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, minä taas en malttanut olla tekemättä tästä oikein juttua, koska urakka oli kirotunmoinen... Myrskyily on varmaan jossain määrin tervettä, kunhan muistamme itse kukin että ihmisiä tässä ollaan, eikä mitään käveleviä periaatteita. Sanon tuon koska itselläni on taipumusta se välillä unohtaa. :-)

      Kirjastot rokkaa. Joskus ajattelen, että me emme muista niitä tarpeeksi kehua ja arvostaa, niin tärkeitä ne ovat sekä yksilön että yhteisön kannalta. Etäisyys kirjastosta oli yksi tärkeä kriteeri kun valitsin asuntoa! Sen pitää olla niin lähellä että pääsee tarvittaessa vaikka kainalosauvoilla käymään. :D

      Poista
  5. Olen tämän vuoden merkkaillut ylös ihan itselleni että mistä lukemani kirjat ovat peräisin - tällä hetkellä listalla on yksi itse ostettu, kaksi äidiltä lainattua ja 27 kirjaston kirjaa. Kirjasto on mielestäni noin suunnilleen maailmankaikkeuden hienoin keksintö!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, niin on! Aina kun meinaa mennä usko ihmiseen, ajattelen kirjastoja. Ja niiden sisältöä. Sitten on taas hyvä olo. :-)

      Poista
  6. Hyvä postaus
    ***
    Minusta "mistä kirja" -selvennös on asiallinen, ainakin jos kirjan saatavuudessa on ongelmia. Itse kirjaan, jos vanha kirja on saatavissa esim. huuto.netistä tai kirjastosta.
    ***
    Minulla on ollut alusta saakka periaatteena, että en ota arvostelukappeleita, ja nyt olen päättänyt, että en edes pyynnöstä arvostele. Arvostelupyyntöjä on alkanut tippua. Se menee henkilökohtaiselle tasolle tai ammattimaisuuden puolelle, minusta päivälehtien ja Suomen Kuvalehden tehtävä on tehdä arvosteluja toimituspäällikön käskystä ennemmin kuin minun jonkin pyynnöstä. Arvostelen kirjoja omista lähtökohdistani, mutta en pyynnöstä enkä mistään korvauksesta.
    ***
    Nyt-lehden juttua en ole lukenut. Pidän keskustelua hyvänä, mutta sävystä olen hieman eri mieltä. Niitä blogeja, mitä seuraan, ei vaivaa sponsorointi, vaan niissä kukkii kiitollisuus ja innostus kirjallisuutta ja kirjoja kohtaan ja tykätään lukemisesta :)
    ***
    Jossain vaiheessa päätin, että en omassa blogissani kommentoi tällaisia juttuja enkä keksi vastaavia. Minusta kirjojen sisällöstä on niin paljon ammennettavaa, eli pääfokus on siinä.
    ***
    Sinun blogisi on ollut yksi minun blogini esikuvia. Blogillasi on raikas ilme, tekstit ovat sujuvia, ja lukunopeutesi on kiitettävää.

    (Tämä ei tarkoita, etteikö muiden blogeilla voi olla samoja ominaisuuksia, alkuaikoina luin paljon Kirsin kirjanurkkaa, Sallan lukupäiväkirjaa, ja monia muita blogeja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, analyyttinen kommentti kuten aina.

      Keskustelu kirjablogeista on kieltämättä saanut vähän hurjia sävyjä, ja surettaa kun osa blogikamuista on jo välillä suorastaan ahdistunut. Mutta pieni tuuletus ei yleensä ole pahasta, ja antaahan se itse kullekin kimmoketta miettiä omaa asemoitumistaan - ja asennoitumistaan!

      Ongelma vain on, että tulee helposti otettua henkilökohtaisesti sellainen kommentointi, joka on tarkoitettu yleiseksi. Minusta - ottaen huomioon mistä lukemani kirjat ylivoimaisella enemmistöllä ovat tähänkin asti tulleet - tuntuu kurjalta tulla leimatuksi minkään tahon kätyriksi tai mainostajaksi, varsinkin kun olen johdonmukaiseti kieltänyt kaikista palkkoperusteisesta yhteistyökuvioista koko ajan.

      Mutta eipähän tätä keskustelua ole minun pikku blogini puuhista käytykään vaan yleisellä tasolla... juttu vain on niin että siihen voi vastata (jos haluaa) oikeutetusti vain yksilön tasolla.

      Heh, niin kuin sanoin, pieni tuuletus ei ole pahasta! Ja tästäkin opin taas jotain.

      Tuo mitä sanot blogistani lämmittää sydäntäni enemmän kuin osaan sanoa, lämmin kiitos!

      Poista
  7. Minulla on alkupään postauksissa merkitsemättä kirjan alkuperä, joten perässä tulen oman merkkausprojektini kanssa ;) Minulla tuo alkuperä on mainittu ainoastaan (loppupään) arvioiden alussa, mutta miksei samantien laittaisi tosiaan tunnisteisiin. Tuossa sinun jaottelussa on paljon toimivia tägejä, saako noita käyttää/jatkojalostaa? Merkkaukset teettävät yllättävän paljon aivotyötä kun kirjoja on tullut kerättyä/saatua/ostettua vaikka mistä :)

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.