 |
| Kuva/pakkaus: WSOY/Kai Toivonen |
Kasvatin ystävyyssinfonian kapellimesterina häärii Noelin amerikanserkku Emily, jonka vastustamaton, ystävällinen ja järkevä tarmo pitää asiat liikkeessä. Kukkalaatikoita, pyhimysten patsaita, uusia ravintoloita, sydänpoliklinikka ja pubeja. Ja paljon, paljon hyvyyttä, jonka avulla selvitään elämän ahdistavista käänteistä.
Okei - luulen että nyt yllätän teidät. Minä nimittäin tykkäsin tästä, ainakin näin äänikirjana. Piti oikein erikseen kirjoittaa tästä, koska näin valoisaa kirjaa en ole vähään aikaan lukenut. Kaikki kuolemantapauksetkin suorastaan kääriytyivät vaaleanpunaisenkukertavaan rihmastoon Kasvatissa ja alkoivat hehkua himmeää valoa. Jokaista pahiksia alkoi ennemmin tai myöhemmin sääliä, koska selvästikin he olivat jollain tavalla onnettomia.
Kieli oli kieltämättä paikoin aika tönkköä, mutta niitä Nora Robertsin äänikirjassa kestämättömiä adjektiivikliseitä tässä ei ollut rasitteeksi asti. Juoni oli vähän pöljä mutta ei tylsä. Tykkäsin levy levyltä henkilöistä enemmän. Syytän Erjan Mantoa, jonka luenta oli erinomainen. Syytän myös olosuhteita: väsyneenä on mukava solahtaa tällaisen hempeän hömpäntapaisen virtaan.
Sitä tämä oli, kyläyhteisöhömppää kaupunkimiljöössä. Vai kuuluuko hömpässä aina olla yksi suuri rakkaustarina? Tässä se suuri rakkaustarina oli kyllä miehen ja hänen vauvansa välinen...
Helppoa ja lämminhenkistä viidettä.
Maeve Binchy (2011). Koko kadun kasvatti. WSOY:n äänikirja. Suomentanut Eva Siikarla. Lukija Erja Manto. ISBN 978-951-0-38290-5.
Arvioita:
Irja Kirjavinkeissä
Norkku Nenä kirjassa -blogissa
Carmelita Kirjava hylly -blogissa
Minä petyin tässä kirjassa siihen, että Frankie jäi niin pieneen rooliin. Olivathan kaikki kadun ihmiset mielenkiintoisia ja kivoja, mutta olisi ollut kivempi lukea enempi vaikkapa Frankien ja isän suhteesta.
VastaaPoistaMaija, täytyy sanoa, että minulla oli odotukset niin matalalla, että ne olisi pitänyt kaapia lattiasta... joten yllätyin iloisesti kun huomasin kiinnostuneeni kaikkien kohtaloista. Osasyy varmaan oli juuri siinä, että ihmisiä oli niin paljon. Ja ihmiset olivat silti niin yksioikoisia muutaman ominaisuuden kimppuja, että heistä pysyi hyvin kärryillä.
PoistaHeh, ei tämä mitään elämää suurempaa psykologista kuvausta ollut kenenkään kohdalla, mutta viihdyin silti tosi hyvin. Ainoa mitä olisin ehkä kaivannut, oli jokin selkeämpi muutos/käänne Moiran suhteen - vaikka hänen hyvin vähäinen muuttumisensa oli varmaan niitä uskottavimpia juttuja tässä! :-)
Erja Manto on mielestäni paras naislukija.
VastaaPoistaMinustakin tämä oli parempi kuin odotin. Toisaalta en odottanutkaan kovin paljon etukäteen. Mutta tämä oli minusta huomattavasti parempi kuin Danielle Steelin Uusi aamu tai Sophie Kinsellan Kevytkenkäinen kummitus. Kaikkea sitä kuunteleekin, kun suomenkielisiä äänikirjoja ilmestyy liian vähän.
Lukutoukka, Manto on tosiaan mainio! Noita mainitsemiasi en ole lukenut, mutta Steelin jotkut kirjat ovat olleet aika kaameita...
VastaaPoista(Äänikirjojen vähyys kieltämättä ohjailee kummallisiin valintoihin. Pitäisi kai alkaa kaukolainata niitä... yhden jopa ostin tässä äskettäin Elisalta, mutta hinta on sähkökirjojen yleiseen tapaan aika törkeä. )
Kieltämättä arviosi pääsi yllättämään :D En ole tainnut Binchyä lukeakaan...
VastaaPoistaVillasukka, tuli vähän puskista minullekin! :-) Mutta kiva yllättyä positiivisesti...
Poista