sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Sumea syyskuu

Syyskuun iloksi tämä Tampereen conista hankittu rintamerkki!
Syyskuu jäi melkoiseksi limboamiseksi näin bloggausmielessä; lukemiset jäivät vähiin ja kirjoittamisenergiakin valui muihin uomiin. Lisäksi vietin ikimuistoisen viikon lentokoneessa ja Vietnamissa ja lentokoneessa. Nyt olen käynyt Kirjallisuuden temppelissä (ei kirjakauppaa!!) ja ajanut skootterin kyydissä Hanoin katuvilinässä. Kyllä jää Särkänniemi kakkoseksi.

Reissun tähden jäivät juhlimatta myös blogin 2-vuotissynttärit, mutta ehkäpä vietän lähempänä vuodenvaihdetta syntymättömyyspäivää jonkun mukavan arvonnan merkeissä.  Vanhempainnetin mukaan muuten kolmannella ikävuodella kehitytään yleensä rauhallisempaan ja mukautuvaisempaan suuntaan. Mutta uhmaikäilmiötkin uhkaavat. Katsotaan miten käy!

Luettu ja blogattu:
Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
Haruki Murakami: Sputnik-rakastettuni
Pekka Hiltunen: Sysipimeä
Edgar Lee Masters: Spoon River antologia
Paul Auster: The Book of Illusions

Luettu muttei blogattu:
Alison Weir (2012): A Dangerous Inheritance. Tudor-huumaa jälleen. Bongasin Norkulta tämän Weirin kuvauksen Lady Katherine Greyn ja Richard III:n äpärätyttären Catin elämänvaiheista. Eri aikoina eläneet nuoret naiset tutkiskelevat molemmat tahollaan ns. Towerin prinssien kohtaloa. Kummallakin on syynsä toivoa, että Richard III ei olisi syypää veljenpoikiensa murhaan. Mutta mikä mahtaa olla totuus pienen Edward-kuninkaan ja hänen veljensä, Yorkin herttuan, kohtalosta? Ei ihan parasta Weiria, jos minulta kysytään, mutta intohimoiselle tudoristille mukava makupala.

Agatha Christie (alkuperäinen 1934). Idän pikajunan arvoitus. Yksi kaikkien aikojen dekkariklassikoista, oikea stilisoitujen arkkityyppien mysteeri tyylikkäässä suljetussa huoneessa. Tämä ääni(tiedosto)kirja on kulkenut mukana elokuun alusta asti lenkeillä ja muissakin puuhissa, ja nyt se on loppu. Näistä tutuista klassisista dekkareista saa uusintakierroksilla irti vähän erilaisia asioita kuin ensimmäisellä lukukerralla. Nyt minua huvitti ja mietitytti Christien kuvaus eri kansallisuuksista. Hyvin brittiläistä! Sallakin kuunteli tämän alkuvuodesta.

Philippa Gregory (2012) The Kingmaker's Daughter. Tudor-pakkomielle jatkuu, vaikka tarkkaan ottaen näitä Ruusujen sotaan liittyviä romaaneja ei ehkä pitäisi laskea mukaan. Mutta onhan tässä ensimmäinen Henry Tudor sentään... Daughter kertoo Anne Nevillen, Richard III:n vaimon, tarinan. Annen isä, Warwick, oli keskeinen peluri tosielämän game of thronesissa, jota Yorkin ja Lancasterin saippuaooppera muistuttaa. Vain lohikäärmeet puuttuvat... Gregoryn tulkinta tapahtumista hovissa on jännästi erilainen tässä kirjassa, kertoja kun on vaihtunut. Aiemmissa kirjoissahan Gregory on jo käsitellyt Elizabeth Woodvillen ( Edward IV:n vaimon), Elizabethin äidin Jacquettan ja Margaret Beaufortin (Henry Tudorin äidin) perspektiiveistä näitä jännittäviä vuosia. Vaikka Gregoryn tyyli alkaa useamman romaanin jälkeen tuntua vähän toisteiselta, hän osaa kieltämättä ottaa kaiken irti erilaisista näkökulmista. Vähän häiritsi, että Weirin kirjan Catia ei näkynyt... Mutta aikakausi on kiehtova edelleen, ehkä aina. Addikti mikä addikti. Norkku, joka on kanssa-fani, on hänkin lukenut tämän.

Charles Burns (2007) Musta aukko. Mistä lie olen sortunut ostamaan tämän amerikkalaisen sarjakuvan klassikon? Nyt se jostain syystä kutsui lukemaan. Aukko kertoo lähes maagisen realismin keinoin nuorten ikuisesta kamppailusta saada hyväksyntää... ja siitä mitä on jäädä ilman sitä, ulkopuolelle. Rakkautta etsitään mutta ehkä ennen kaikkea eheyttä. Tarina on hyvin 70-lukuinen huumehuuruineen, enkä oikein tahtonut pysyä henkilöistä kärryillä. Kasvokuvastossa on jotain minulle hankalaa. Mutta Burnsin mustavalkoisissa ruuduissa on myös jotain jumalattoman tehokasta. Kuvat ovat yksinkertaisia, tummanpuhuvia, suorastaan raakoja. Niissä ihmiset uppoavat visuaalisestikin sielujensa pimeyteen, onneksi sentään välillä nousevat valoon ja aurinkoonkin. (Ihan villinä veikkauksena heittäisin, että Graig Thompson on Burnsinsa lukenut. Tai toisin päin. Habibi oli kieltämättä enemmän minun mieleeni, mutta hyvä hankinta oli tämä Aukkokin.) Tästä on kirjoittanut aikoinaan sarjakuvabloggaaja nimeltä W.

Lucy M. Montgomery (alkuperäinen 1917). Anne's House of Dreams. Tämä Anna-sarjan osa on ollut kesken pitkään. E-kirjana siitä tuli jotenkin vähän heittopussi, tiedättehän, se romaani, johon on helppo palata aina kun on pieni väli aikaa, kännykällä tai iPadilla. Vähän yllättyneenä huomaan nyt jälkeenpäin, että tämä oli tähän mennessä yksi lemppareistani Anna-kirjoissa. Ainakin House oli tähän mennessä paras aikuisesta Annasta kertova kirja. Annan onnen ja surun aiheet tulivat lähelle, ja hänen uusissa ystävissään on jälleen kerran hienoja tyyppejä. Vain Captain Jim tuntui lievästi liioitellulta. Se saa minut heti kieroutuneesti epäilemään, että kenties hän perustuu johonkin todelliseen henkilöön... Annasta omassa kodissaan on kirjoittanut mm. Sonja.

Mustan aukon lisäksi muutkin sarjakuvat ovat pienen tauon jälkeen alkaneet houkuttaa. Palasin lukemaan The Fablesia, mutta aloitin alusta, enkä vielä ehtinyt tässä kuussa minulle uusiin osiin.

Mitä jäi syyskuusta käteen? Kuukauden yllättäjä oli Austerin Book of Illusions, josta olin valmistautunut pitämään korkeintaan haaleasti. Se ylitti kirkkaasti odotukseni. Murakamin Sputnik-rakastettuni taisi silti olla tämän vähäkirjaisen kuukauden ykkönen. Juoksemisesta odottaa jo vuoroaan...

Mutta yritän pitää itseni kurissa. Jos lokakuu on yhtä hätäinen kuin syyskuu, en ehdi niin paljon kuin tavallisesti... ja haluan ennen kirjamessuja lukea ainakin odottamassa olevat esikoiskirjat. Ja totta puhuen spefiäkin on jo ikävä! Tekisi mieleni vihdoin korkata Heroes, tai tarttua noihin Finnconista  löytämiini Lessingin Argossa-sarjan kirjoihin.

Onneksi tässä lajissa ei ole tiukkoja määräaikoja sentään.

Kuukauden hakusana: 
Monta osuvaa hakua on taas tullut. 80-luvun teini täältä kyllä löytyy, ja yhdistelmä aivotyö lepo kirjallisuus kuulostaa sekin sopivalta. Toivon kumminkin hartaasti, että haku diagrammeja skitsofreniasta tuli väärään paikkaan...

Mutta mistä nämä eläintieteelliset haut tulevat? Harhaisimman haun kunniapaikasta kisasi tällä kertaa kaksi tasavertaista ehdokasta. Jätän kakkossijalle kummallisen närhi saaliseläimenä. Tämän kuun voittaja on

valkoinen käärme uunissa

Haettiinko tuossa jotain... ruokaohjetta? Älkää kertoko.


22 kommenttia:

  1. Minua jaksaa aina naurattaa nämä hämärät hakusanat! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nino, eikös vaan ole hassuja... tutkimattomat ovat suuren Googlen tiet! ;-)

      Poista
  2. On varmasti ollut mieleenpainuva reissu, joten saat anteeksi, ette ole ehtinyt enempää blogata.

    Älä kehity rauhallisempaan ja mukautuvampaan suuntaan, tämä on hyvä näin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, parannan tapani lokakuussa... ei ole mitään Helsinkiä eksoottisempaa matkasuunnitelmissa. (Rauhallisuuskin tuntuu aika epätodennäköiseltä!)

      Poista
  3. Valkoinen käärme uunissa... mitä?!

    Sinä se olet nopea lukemaan! Samaa piirrettä toivoisin itsellenikin. Ei se hitaus kaunokirjallisuudessa haittaa, mutta tenttikirjojen kohdalla lukuvauhti voisi olla reippaampi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laura, hih, tenttikirjojen nopea lukeminen on ihan eri asia... valitettavasti niihin saa kyllä palamaan enemmän aikaa kuin kaunokirjallisuuteen.

      (En ymmärrä tuota käärmejuttua ollenkaan...)

      Poista
  4. No hieno kuukausi taas! Juoksemisesta on tosi hyvä, itse tykkäsin siitä kovasti. Ja sen jälkeen tekee mieli juoksemaan.

    Austeria minunkin pitää vielä kokeilla. Sattumuksia Brooklynissä oli muistaakseni aika hyvä, mutta siitä New York -trilogiasta en oikein tykännyt (selvästi ylihehkutettu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, kiitos vinkistä... ehkä otan tuon Brooklynin seuraavaksi enkä haikaile tässä vaiheessa trilogioita. :-) Mutta Murakami ensin, ehdottomasti.

      Poista
  5. No nyt kun mainitsit, niin Catin puuttuminen häiritsi minuakin. (Koska olen tietysti Wikipediasta tarkistanut että hän on oikea historian henkilö, nörtti mikä nörtti...) Se olisi kyllä muuttanut hiukan Annen avioliiton luonnetta.

    Minä alan jo vähän kyllästyä Ruusujen sotaan, toivottavasti The White Princess käsittelee jo vähän myöhäisempiä tapahtumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, niinpä... Rakkausstooriin tulee vähän ryppyjä jos pitää alleviivata aviomiehen äpärälapsia...

      Mietin tuossa kirjoittaessani, että tuleeko toisteisuuden tunne Gregoryn tyylistä.... vai siitä että on lukenut saman tarinan jo kolmeen kertaan? :D Valkoisessa prinsessassa meidän on pakko päästä vähitellen Hnerik VII:n kuninkuusaikoihin. Pakko. Hyvässä lykyssä saadaan Catherine of Aragon näyttämölle. :-)

      Poista
  6. Anna omassa kodissaan on hieno kirja ja minullekin nyt aikuisena yksi vaikuttavimmsta! Booksy, älä lue jatkossa Montgomeryä pätkissä! Olen tehnyt juuri saman virheen yhden kirjan kanssa, että olen pitänyt sen kanssa pitkiä taukoja ja sitten täytyy taas palata takaisin päin kuin ei muista. Mutta kyllä nyt ne henkilöt ja tapahtumat ovat juurtuneet päähäni ja loppua kohden mennään hitaasti, mutta varmasti. Vaikuttava se on, mutta itse pilasin lukukokemustani.

    Hauskat hakusanasi taas piristävät iltaani. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, selvä, uskon sinua! Itse asiassa tämän kirjan kanssa henkilöt ja tilanteet pysyivät hyvin mielessä, mutta olisi silti ollut parempi lukea vähemmän katkonaisesti. :-)

      Poista
  7. Anna omassa kodissaan on minustakin Anna-kirjojen parhaimpia. Tykkäsin siitä jo lapsena, mutta aikuisena vielä paljon enemmän. Esimerkiksi Cornelia-neiti on aivan mainio henkilöhahmo, ja lapsena hänen jutuistaan varmaan osa meni jollain tasolla ohi. Tässä kirjassa Montgomerylla on hempeä, dramaattinen, hauska ja synkkä aika täydellisessä balanssissa.

    Innolla odotan mitä pidät Juoksemisesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, odotan itsekin Juoksemista... ensin pitää vaan selviytyä noista erääntyvistä kirjoista! Olen syyskuun lusmuilun myötä ajautunut pakkorakoon lukujärjestykseni kanssa. :D

      Poista
  8. Anne's House of Dreams on ehkäpä minunkin suosikkini Anna-kirjoista. Anna on siinä vielä jotenkin tyttömäinen, mutta kasvamassa jo perheenäidiksi. House of Dreamsissa on myös mielestäni paljon mielenkiintoisia hahmoja, ja ehkäpä siinä on myös tasapainoisemmin suruakin kuin muissa Anna-kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TT, niin, minuunkin taisi tässä vedota se, että Anna kokee aikuista surua ja onnea, hän on enemmän "läsnä". Pidin myös hänen ystävystymisistään tässä kirjassa.

      Poista
  9. Anna omassa kodissaan on minunkin suosikki-Annani. Se on itselleni jotenkin kaikkein rakkain ja kaikkein lohduttavin.

    Minun piti jo aiemmin kommentoida Austerin Illuusioiden kirjaa, mutta puhelimeni meni silloin jumiin ja tuskastuneena jätin sitten kommentoinnin kesken. Nyt on uusi puhelin ja kaikkea. :) Sitä olin silloin kommentoimassa, että Illuusioiden kirja on mielestäni parasta Austeria ja olin niin iloinen lukiessani tekstiäsi.

    Hieno rintamerkki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, heh, tämähän on sitten ollut laajemminkin suosikki-Anna!

      Illuusioiden kirja oli tosiaan hieno!

      Poista
  10. Näitä erikoisia hakusanoja on aina yhtä ilo lueskella. Valkoinen käärme uunissa... :DDDDDDDDDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aletheia, hih! On sille ilmeinenkin selitys... mutta minusta se oli silti hervottoman hauska! :D

      Poista
  11. No hö, mikä se semmoinen kirjallisuuden temppeli on, jossa ei ole kirjakauppaa... Hieno rintamerkki, kertakaikkiaan :) Minäkään en välttämättä halua tietää jos tuo kuukauden hakusana liittyy ruoanlaittoon ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, sitä minäkin! Matkamuistoja myydään mutta ei kirjoja??

      Toivon hartaasti, että se ei liity ruuanlaittoon! :D

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.