sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pete Suhonen: Hitlerin kylkiluu

Kuva/kannen kuva: WSOY/Markus Pyörälä
Jätän raportoimatta kirjamessut, sillä ahkerammat bloggaajakamut ovat jo tehneet perusteellista työtä messuihmeitä kuvatessaan. Minun osaltani riittäköön, että hillitsin itseni mestarillisesti eli ostin vähemmän kirjoja kuin viime vuonna - ja että oli aivan mahtavaa tavata taas muita kirjanystäviä. Kiitos seurasta, ihanaiset!

Junassa luin mennen tullen Pete Suhosen Hitlerin kylkiluuta. Kirja kertoo Adolf Hitleriä ihannoivan kolmen hengen Veljeskunnan pyrkimyksistä valloittaa maailma. Ruoppaaja Jaakko Muttilaisen kansallissosialistinen projekti alkaa Porvoon kunnallispolitiikasta. Tarkoitus on pyyhkäistä vaaleissa valtuustoon turvallisuusteemalla. Tukevasti johtajan takana seisoo aateveli, poliisikonstaapeli Parviainen, läpeensä sinivalkoinen mies. Älyllistä loistoa Veljeskunnan johtoon säteilee alkoholisoitunut agronomi Hildén, jonka nettitutkimukset paljastavat, ettei Hitlerin kuolemaa ole virallisessa historiantutkimuksessa raportoitu todennmukaisesti.

Kun kolmikko on kotikonnuilla pienessä pinteentapaisessa, tuntuu hyvältä idealta lähteä vetovoimaisen pyhäinjäännöksen perään. Hitlerin luut siivittäisivät takuuvarmasti aatteen uuteen nousuun! Mutta mitä mahtavat tuumia Muttilaisen ja Hildénin vaimot suunnittelmasta? Tai Elisa-huora, jonka kanta-asiakasjärjestelmään Muttilainen on tullut pantilla sitoutuneeksi?

Takakannessa Kylkiluuta luonnehditaan törkeäksi seikkailusatiiriksi ääriliikkeistä ja niiden puoleensa vetämistä ihmisistä. Hmm.... Satiiriksi tämän kyllä tunnustan, mutten ole ihan varma osuuko Suhonen oikeaan maaliin. Suhosen ääriliike on äärimmäisen epäsuosittua populismia, sen harrastajat jonkinlaisia harhaisia hölmöjä, joiden surkeaa retkeä seuraa lähinnä säälinsekaista vastenmielisyyttä tuntien. Piti varmaan nauraa Veljeskunnalle, mutta jotenkin en osannut. Heil Hitler, meil Muttilainen? Öh. Poliittisena satiirina Kylkiluu jäi selkeästi kakkoseksi vaikkapa Jussi Lähteen esikoiselle, jota leimasi jonkinlainen pelottava uskottavuus.

Naiskuvasta en viitsi urputtaa. Olisihan kohtuutonta, jos näiden miesten rinnalla olisi syvällinen ja moniulotteinen naiskaarti. Ylipäänsä henkilöiden hauskuus meni jotenkin minulta ohi.

Ongelma saattaa olla siinä, että en vain ole kohderyhmää. Suhosen valitsema tyylilaji nimittäin hiersi pahasti. Nokkelaahan teksti on, mutta myös (minulle) tylsällä tavalla roisia. Kaikkia sanoja saa toki käyttää - vaikkapa Arto Salmisella olen rajustakin kielestä tykännyt - kunhan sillä on jokin funktio. Kylkiluussa en saanut ideasti kiinni. Ruumiinosien paraati tympi ja tuntui eltaantuneelta.

Kaipa minä olen sievistelijä sitten. Yksi kamu vertasi Kylkiluuta Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaan. En osaa sanoa kun en ole lukenut. Enkä taida lukeakaan, vaikka Diktaattorin verkkokirjakaupassa ystävällisesti luvataan kirjan ostajalle kesäinen kortonki kaupan päälle.

Sopivasti Kylkiluun kieltä ilmentävää sitaattia en viitsi tähän ottaa... poimin mieluummin positiviisen esimerkin siitä hauskemmasta puolesta.
[--] Toissakesän huippuhelteiden aikaan Muttilainen oli sukeltanut eräälle ylilääkärille kuudesta metristä kylmälaukun, jonka sisällä oli kolme tölkkiä olutta, paketti porsaankyljyksiä ja chihuahua. 
- Kuinka helvetissä se on joutunut sinne? 
- Ette halua tietää. (s. 123)
Chihuahuasta pidin, ja Suhosen monesta muustakin hassusta heitosta. Ylipäänsä juonen reipas kohtuuttomuus kaikkine absurdeine elementteineen miellytti jotenkin, vaikka tiivistämisen varaa olisi selkeästi ollut.

Ihan hyvä että joudun välillä poistumaan mukavuusalueeltani minäkin. Tämä on Pienessä esikoiskirjakerhossa kivaa: tulee kokeiltua kaikenlaista.

Heh, nyt en tiedä miten lopettaisin tämän juttuni, sillä en totisesti tiedä kenelle uskaltaisin Hitlerin kylkiluuta lämpimästi suositella! Neuvoisinkin uteliaita painumaan kirjastoon tai kirjakauppaan, ja lukemaan vaikkapa sivut 20 - 24. Näillä koordinaateilla löytyy yksi Kylkiluun terävimmistä kohtauksista ja samalla hyvä pikatesti potentiaaliselle lukijalle. Puoluejohtaja Muttilainen siinä visioi rajatarkastusten parempaa doktriinia... Jos kuvaus ei houkuta esiin vinoa hymyä, kannattaa vielä harkita.

Pete Suhonen (2012). Hitlerin kylkiluu. WSOY. 978-951-0-39308-6.

Arvioita:
Esa Mäkinen Hesarissa tykkää henkilöistä (ja spoilaa)
Henna Hemulin kirjahyllyssä tykkää (ja spoilaa)
Jussi Aurén Satakunnan Kansassa epäröi (ja spoilaa)
(Mikä oli todistettava: juoni ei vissiin ollut keskeistä tässä kirjassa.)

19 kommenttia:

  1. Hups, nyt luin tämän ihan vahingossa, vaikka kirja on omassakin lukupinossa ja omaa arviota vailla. Tosin jo aiemmin mietin, että taitaa jäädä lukematta, koska kuinka ollakaan, en koe yhtään olevani kohderyhmää. Juttusi vahvisti tätä käsitystä, taidan olla myös sievistelijä... Kirjamessujen esikoiskirjapaneelin vetäjähän suositteli tätä "30-40-vuotiaille miehille, jotka eivät lue paljon". Kirjailija ei vaikuttanut tähän suositukseen tyytyväiseltä - en ihmettele, ei se kovin mairittelevalta minustakaan kuulostanut, vähän tyyliin "tää on niin simppeli, että urpompikin lukija pärjää". Suhonen huomautti, että on kirjassa isompiakin teemoja, mutta haastattelijan mielestä silti "tällä voi aloittaa". Siis lukuharrastuksenko? Hieman hämmentävä keskustelu. Mutta siis, nyt en tiedä, aloitanko edes kyseistä kirjaa itse. Kiitos arviosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Arja, lue nyt ihmeessä ainakin se palanen, jota suosittelin! Ei saa aliarvioida 30-40 -vuotiaiden miesten käsityskykyä.... Itse asassa olen samaa mietlä Suhosen kanssa, että on tässä isompiakin teemoja, vaikka tyyli ei minuun iskenytkään.

      Jään odottamaan kiinnostuksella mihin päädyt.. :D

      Poista
  2. Paikalla olleena voin todeta, että haastattelija myös vertasi kirjaa Tervon Rovaniemi-sarjaan. Kenties kannattaa ottaa selvää itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos lisätiedosta! En nähnyt haastatteluta, joten sitä en osaa kommentoida... Rovaniemi-sarjaa en ole tainnut lukea kuin yhden osan, eikä se tullut mieleeni tätä lukiessa; vaikka kielessä saattaa olla yhteneväisyyttä, sävellaji on minusta toinen. Tai siis - Tervoa en ole hahmottanut satiiiriksi. (Hmm... ehkä olisi pitänyt? En oikein päässyt Tervon makuun ennen Myyrän trilogiaa.)

      Poista
  3. Minäkin uskaltauduin lukemaan, vaikka kirja on minulla kesken. Arvasin ettet spoilaa! :)

    Aion myös verrata kirjaa Juha Vuoriseen - olen lukenut yhden Vuorisen kirjan, eli sen verran on kokemusta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, hyvä! Odotan juttuasi, minulla ei olekaan kunnollisia perusteita ottaa Vuorista esille. Vaikka verkkosivujen perusteella tietty ymmärrän, miksi ajatus saattaisi mieleen juolahtaa... :-)

      Poista
  4. Kiitosta Booksy tästä! Minua vähän kiinnostaa tämä, mutta taidan laittaa arviosi perusteella tämän ensin miehelle lukuun. Hän osaa sitten tarkemmin sanoa että tykkäänkö minä. Kiitos myös spoilaamattomudesta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, hyvä idea... ja jos kirja on käsillä, kannattaa tuo neljä sivua panostaa; minusta siinä näkyy se mikä on hyvää ja se mikä on huonoa. Suhonen on fiksu mutta (ja?) teksti on härskiä; sen arvottamisessa mennään vahvasti makuasioiden puolelle... ;-)

      Poista
  5. Minä kiinnostuin tästä kirjasta WSOY:n tapahtumassa pari viikkoa sitten kun Suhonen itse kertoi kirjastaan. Nyt en ehkä enää ole ihan yhtä innoissani tästä sinun arviosi jälkeen, sillä Vuorisen kirjoista minulla ei ole kovinkaan positiivisia kokemuksia. En koe myöskään olevani ihan tätä kohderyhmää, mutta varmasti kuitenkin aloittelen tätä kirjaa jossain vaiheessa. Kiitos hienosta arviosta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, muista etten ole lukenut Vuorista... Kannatta kokeilla ainakin alkua, tai testaa tuolla mainitsemallani osalla! :-)

      Poista
  6. Väärin tulkitun viestin vika on aina lähettäjässä, joten ao. paneelin vetäjänä yritän tässä selventää tuota Arjan kokemusta.

    Kyse oli ehdotuksesta isänpäivän lahjaideaksi erityisesti sellaiselle 30-40-vuotiaalle, joka ei välttämättä lue paljoa. Mielestäni Hitlerin kylkiluun vahvuuksia ja erottautumisjuttuja on hyvin ja vapaasti rullaava teksti elävine tapahtumineen, ja siksi se on omiaan vähemmän lukevallekin. (Huom. On myös paljon fiksuja vähemmän lukevia ihmisiä.) Minusta "helppolukuisuus" ei ole muutenkaan synti. Taisin yrittää sanoa, että jos joku kuulijoista on ostanut tuonikäiselle miehelle lahjaksi kirjan, joka on ns. kirjallisista ansioistaan huolimatta jäänyt kesken, niin tässä on uusi mahdollisuus.

    Kun Pete Suhonen lähti muistuttamaan syvyystason ansioista, pääsin sanomaan että kyllähän MINÄ sen tajuan, mutta että SILTI tässä on sopiva kirja vähän lukevallekin miehelle... ainakin muutama kuuntelija näkyi hoksaavan pointin ja ihan repeilevän nauruunkin.

    Kirjan tunnisteeksi voisi lisätä "äijät"?

    Ja kiitos Booksylle PEKK-maininnasta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos selvennyksestä, Jussi! Ja PEKKiä on mukava mainostaa... kun se on minusta niin hieno juttu. :-)

      Lisään ilman muuta "äijät" tunnisteeksi, sehän on mitä sopivin. Itse osaa heikosti arvioida vähän lukevien nuorten isien sielunelämää, mutten äimistyisi vaikka Kylkiluu kolahtaisi ko. ryhmään kuuluville keskimääräistä kotimaista romaania paremmin.

      Poista
  7. Kiitos Jussi tarkennuksesta, toivoinkin salaa, että kommentti osuisi sopiviin silmiin :-) Aloin epäillä omaa kirjan lukemistani, koska olen jokseenkin tuon ensin mainitun kohderyhmän vastakohta - vanheneva kirjoja ahmiva täti - mutta kuten Booksy sanoi, mukavuusalueelta on hyvä joskus poiketa. Painun siis lukemaan sivuja 20-24.

    VastaaPoista
  8. Latasin Elisasta blogisi perusteella. Halusin nähdä, mistä kohina. Alkulukemalta kirja vaikuttaa teemoiltaan mielenkiintoiselta, eikä tosiaan sisäsiistiltä ;)
    Suohnen kirjoittaa taitavasti, rujon runollisesti. Katsotaan kestääkö ote loppuun.
    Ja kiitos, Booksy, että et spoilannut, arvostan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, mainiota! "Sisäsiisti" ei tosiaankaan sovi Suhosen tekstiin; kyllä siitä on kaikenlainen sievistely kaukan.a Toivottavasti tykkäät joka sivusta. :-)

      Poista
  9. Sulla on kyllä niin mainioita nämä arviot! minulla tämä odottaa tossa, mutta epäilen vahvasti kuuluvani kohderyhmään. Kun kuulin tästä kirjasta, innostuin paljon, mutta jotenkin tuo into on nyt laantunut (luen ilmeisesti mielummin näitä hyviä arvioita tuosta9.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, kiitoksia! Suosittelen sinullekin sitä viiden sivun testiä... hitsi, pitäisi ottaa tavaksi etsiä kirjasta jokin hyvä ja kuvaavan oloinen kohta, jonka perusteella voi arvioida osuvuutta. Hmmm...

      Poista
  10. Booksy, ei addikti voi ottaa vaan vähän, vaan on saatava kaikki mitä tarjolla on :-) eli luin koko kirjan niiden parin sivun sijasta: en tosiaan ole paras kohderyhmäläinen eikä minuun kovasti kolahtanut, mutta lajissaan hyvä tämä on, blogissa lyhyt arvio.

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.