 |
| Kuva: Like |
Alison Bechdelin Hautuukoti on ollut TBR-listalla jo hyvän aikaa. Tämä(kin) on blogeista bongattu sarjakuvavinkki ja löytyy jopa omasta lähikirjastosta. Tunnustan: lainasin tämän jo kerran aikaisemminkin, mutten silloin saanut tartuttua kirjaan kunnolla. Takakannen perusteella Hautuukoti ei tuntunut pakko-lukea-juuri-nyt -jutulta ensinkään. Varoen värejä käyttävä, vähäeleisen herkkä tyylikään ei lyhyellä lehteilyllä vietellyt paneutumaan. Joten niin vain Hautuukoti palautui lukemattomana takaisin.
Hautuukoti on omaelämänkerrallinen sarjakuva, jossa Alison Bechdel peilaa omaa (seksuaalista) identiteettiään isänsä (seksuaaliseen) identiteettiin. Kuulostaa äkkipäätä sanottuna tylsältä kiehnäämiseltä, mutta sitä se ei ole.
Keskeistä teemaa syvennetään spiraalimaisesti edeten. Alison johdattelee lukijan ikään kuin ratkaisemaan arvoitusta arvoituksen perään - ei kumminkaan härnäävästi lukijalle lällätellen vaan taidokkaasti ja ujuttaen. Spiraali syvenee ja siihen uppoaa sivu sivulta enemmän. Tarina avautuu kuin origami: minuuden, ruumiillisuuden ja kirjallisuuden arkit taittuvat toisiaan vasten rapisten vaikuttavaksi sarjakuvaveistokseksi.
Ou ja vau. Suosittelen. Perheen käsittely, oman ja vanhemman identiteetin dynamiikan pohdiskelu sekä tietenkin lukemattomat kirjallisuusviitteet tekivät tästä erittäin kiinnostavan sarjakuvakokemuksen. Ei sillä että puoletkaan mainituista teoksista olisi tullut luettua... mutta ehkä olisi pitänyt. Joka tapauksessa tuo oman elämän pohtiminen kirjallisuuden kautta tuntuu hyvin kotoisalta. Hautuukoti on poikkeuksellisen täynnä merkityksiä ja kerroksia; vaikka puolet vihjeistä jäisi ymmärtämättä, tuntee silti saaneensa paljon.
Mestarin työtä jos minulta kysytään!
Alison Bechdel (2009, alkuperäinen 2006). Hautuukoti - tragikoominen perheeni. Like. Suomentanut Taina Aarne. ISBN 978-952-01-0161-9.
Arvioita:
Heikki Jokinen Hesarissa
Tero Mielonen Kvaakissa
Salla lukupäiväkirjassaan
Zephyr Kirjanurkkauksessa
Hyvä, ettet haudannut tätä pelkkään kuukausikoosteeseen. Minä ainakin kiinnostuin (innostuin hieman jo Zephyrin kirjoituksesta). Pitäisi lukea enemmänkin sarjakuvia. :)
VastaaPoistaIhanaa tosiaan että kirjoitit tästä oman postauksen! Ja että et hylännyt tätä eka kokeilun jälkeen...
VastaaPoistaKatja, tämä on aika kiitollinen sarjakuva lukuharrastajalle, sillä tässä viljellään todella paljon kirjallisuusviittauksia. Ja visuaalisesti tämä on selkeä ja helposti lähestyttävä.
Hienoa että luit tämän...sarjakuvan piirrostyyli on ensisilmäyksellä ehkä vähän valju ja jäykkä joka ei tosiaan välttämättä houkuta satunnaista lukijaa, mutta kun lukemisen alkaa niin se onkin juuri hyvä, selkeä ja kertoo hyvin tarinaa siinä missä tekstikin. Ja tosiaan ei pitäisi olla ongelma myöskään niille jotka eivät normaalisti lue sarjakuvia...
VastaaPoistaNuo lukuisat kirjallisuusviitteet ja tapa että niiden kautta käsitellään ja katsellaan omaa elämää on joillekin näköjään vähän liiallinen mutta ahkerat lukijat luultavasti ymmärtävät paremmin (vaikka tässä mentiinkin jo hyvän matkaa neuroottisuuden ja dysfunktionaalisuuden puolelle).
Mutta joo, missä tahansa taidelajissa teos joka onnistuu olemaan yhtä aikaa näin selkeä ja lähestyttävä ja silti hyvin monitasoinen on huomion arvoinen.
Lisäplussana tulee sitten se että Bechdelin pitkäaikaista strippisarjakuvaa Lepakkoelämää (Dykes to Watch Out For) julkaistaan lisää suomeksi :) Erilainen sarja kuin Hautuukoti mutta kyllä tekijä tuonkin muodon osaa.
Katja, olisi mukava kuulla minkälaisia fiiliksiä tämä sinussa herättää - käy kiinni vain!
VastaaPoistaSalla, joskus sitkeys on oma palkintonsa...
hdcanis, olen samaa mieltä: Bechdelien kirjallisuussuhteessa on jo jotain sairasta... mutta samalla kiehtovaa. Elämän kohtaamista voi paeta moneen piiloon, ja ilman muuta kirjaston suunta on äärimmäisen houkuttava! Ja toki tarina siitä miten paetaan identiteetti- ja perheangstia pulloon olisi luultavasti ollut yksiulotteisempi ja tylsempi...