maanantai 25. kesäkuuta 2012

Näkijän tytär

Kuva/kansi: Tammi/Markko Taina
Kristiina Vuoren Näkijän tytär on saanut huikeasti näkyvyyttä esikoisromaaniksi, enkä sitä oikeastaan ihmettele. Veikkaan että suomalaisessa kirjamaailmassa on pienoinen haku päälle mitä tulee romanttisen historian kirjoittajiin; vaikka Utrio ja Hirvisaari vielä rokkaavat sata lasissa, haluaisivat kustantajat varmaan kernaasti uusia tulokkaita 60- ja 70-luvulla aloittaneiden painoskuningattarien rinnalle.

Ostin Tyttären loman alkamisen kunniaksi ihan puhtaasti Kaari Utrio -rinnastusten vuoksi. Niin helppo nakki olen... Utrio on kestosuosikki! Jos galaktiset imperiumit olivatkin kasarivuosina henkinen kotini, Utrion keskiaika oli vähintään rakas kesämökki. Olen leimaantunut Utrion vereviin naisiin ja väkeviin miehiin, koko siihen äärimmäisen vieraaseen ja samalla inhimillisen tuttuun maailmaan, joka Utrion romaaneissa elää. Olen monesti harmitellut, että minulla ei ole kaikkia Utrion kirjoja itselläni, joten ajattelin varmuuden vuoksi aloittaa Vuoren kanssa jo ensimmäisestä: jos tässä on sitä samaa imua, en halua jäädä yhdestäkään paitsi.

Mitähän juonesta sanoisin? Isätön, äiditön Eira kasvaa isoisänsä Ulf Starkin hallitsemassa Teinperin piispankartanossa. Äitipuoli keskittyy poikansa ja perijänsä etuun. Shamaanin lahjat perinyt punatukkainen Eira on väkisinkin sivullinen omassa kodissaan. Eikä kirkko katso hyvällä noitaparantajaa. Ja rakkaus sitten - sydän vetää yhteen suuntaan mutta sielu toiseen. Unissaan Eira näkee ilvessilmäisen pojan...

On kaksi äitihahmoa, toinen kristinuskon ja toinen pakanain puolelta, ja heidän välissään epäröi Eira kuten epäröi Hämekin, vanhan ja uuden uskon välillä. On myös kaksi sulhastarjokasta ja kahdet kaksoset ja kaksi kartanoa ja Eiralla kaksi lahjaa, käsilläparantaminen ja enneunet. Tarina etenee ripeästi. Välillä tuntuu, että se etenee turhankin ripeästi. Ihan kuin meikäläinen ratissa ilman navigaattoria... kauhea kiirus ja paljon risteyksiä ja niistä kääntyillään ilman kunnollista syytä.

Romantiikkaa ja juonittelua Näkijän tyttäressä riittää, siitä puolesta ei voi valittaa. Ja kerronta on sujuvaa. Vuorella on ammattimainen taito viedä tekstiä eteenpäin; sivuja tulee kääntäneeksi suorastaan huomaamattaan. Piti lukea vain vähän, mutta äkkiä kello oli tuhat.

Keski-aika on mukavasti keskiaikaista. Kartanoiden pihapiirit, metsät ja sodat, miehen kunnia ja naisen siveys, kaikki on näemmä paikallaan. Petikamareissa peuhataan muttei mitenkään yli-innokkaasti pitkälti yli 500-sivuiseksi romaaniksi.
[--] Nahkavyö tikareineen kolahti lattialle ja sitä seurasi mustikansininen villanuttu. 
Margareeta vetäytyi pieluksiaan vasten kuin hakien turvaa niiden pehmeydestä. Ääneti hän seurasi puolisonsa vaatetuksen vähenemistä kunnes nuolaisi kuivuneita huuliaan ja sanoi: 
"Herrani, etkö menisi miestupaan täksi yöksi? Olen aivan tokkurassa ja tarvitsen lepoa. Sallithan, että jatkan untani?" 
Klaus silmäsi peitettä puristavaa naista kyllästyneesti. Minne oli kadonnut kainosti punasteleva neito, joka tirskuen otti vastaan miehensä hyväilyt? Ei Margareeta ollut koskaan ollut mikään kiihkeä vuodekumppani, mutta eihän sitä voinut kunnialliselta naiselta odottaakaan. (s. 19)
Kannattiko pulittaa 29 euroa? Kyllä kai. Tästä tuskin tuli kirjaa, jota haluan lukea uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, mutta olen totta vie maksanut saman verran huonommistakin kirjoista. Sitä paitsi, jos seuraava romaani on jotenkin jatkoa Tyttärelle, haluan palata Teinperin maisemiin ennen sitä. Ja kun nyt olen täällä anoppilassa, voin jättää tämän anopillekin luettavaksi. Heh, tässä suhteessa paperikirja hakkaa sähköisen!

Tuntematon kirjailija on aina vähän riskisijoitus. Mutta Näkijän tytär oli hyvää viihdettä, ja haluan lukea Vuoren seuraavankin romaanin. Ei siis jäänyt paha maku suuhun.

Itse asiassa olisi varmaan jäänyt hyvä maku, ellei kirjaa olisi niin selvästi rinnastettu Utrion kirjoihin. Vertailu johti ainakin minun kohdallani ylimitoitettuihin odotuksiin. Utrion romaaneissa nimittäin on sellaista mehevyyttä ja rehevyyttä, joka Tyttärestä jäi puuttumaan niin kielen kuin henkilöidenkin puolesta. Vuori on saanut hahmoihinsa psykologista kompleksisuutta, mutta hehku jäi himmeäksi. Tuli ikävä hurjaa Ursula Särkilahtea ja viisasta vaatimatonta Vendelaa. Sitä paitsi Näkijän tytär on aavistuksen ryppyotsainen verrattuna useimpiin Utrion kirjoihin. Ehkä se johtuu noista Eiran maagisista voimista. Voiko salaperäisiä voimia omaava ihminen edes nauraa itselleen tai muille?

Mutta odottelen toiveikkaasti seuraavaa Vuoren romaania. Uskon että meno vaan paranee. Miljöö on jo hyvin hanskassa.

Eikä ollut Utriokaan vielä ihan parhaimmillaan ensimmäisissään. Voi niitä täyteläisiä huulia ja polttelevia poskia! Voi valkealta povelta repeytyvän miehustan risahdusta!

Kristiina Vuori (2012). Näkijän tytär. Tammi. ISBN 978-951-31-6771-4.

Norkku Nenä kirjassa -blogissa
Kirsi Kirjanurkassaan





11 kommenttia:

  1. Ah, sinä oletkin kunnon Utrio-fani! Tunnustan omalta osaltani syyllistyneeni vertauksiin, olen itse lukenut niitä keskiaikaisia kirjoja viimeksi teininä, joka oli, öh, ihan liian kauan sitten. :D

    Eira oli tosiaan aika vakava tyttönen, tosin hänellä ei tuntunut olevan kovasti naurun aihettakaan.

    VastaaPoista
  2. Norkku, joo, olen utrionisti... jotenkin se huumori ja pilke silmäkulmissa tekee niistä minun silmissäni kestäviä kirjoja, vaikka eivät kaikki toki olekaan mitään hupaisaa temmellystä. Ruttoa ja raiskauksia ja lasten kuolemia ja synnintuntoa! Mutta sellaista on elämä ollut ja tavallaan on vieläkin... Hih, joko itket ja kuolet tai naurat ja kuolet.

    VastaaPoista
  3. Asiaa vain kevyesti sivuten on pakko ilahtuneena huomauttaa, että jo keskiajalla on näemmä suosittu modernia sutturalookkia. Sinänsä ymmärrettävää. Kampoja ei ehkä ollut tarjolla jokaisessa supermarketissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, joo, ja olen kuullut että supermarkettien väliset taipaleetkin olivat pidempiä.

      Tuo kansi on järkky ja vähän epäreilu; vaikka Vuoren rakentamassa romanssissa on moderneja piirteitä, tekstistä saa vaikutelman, että hän on ajanjaksoon tosissaan perehtynyt... eikä Eira käytä huulipunaa! Hän on luonnonkaunis. Ja kiharapilvi on pidempi.

      Poista
  4. Tämä on tulossa lukemistooni. Vilkuilin vain puolella silmällä tekstiäsi. Utrionisti hauska termi ja minäkin taidan olla sellainen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, jee, sielunsisko! Kiva sitten kuulla mitä tuumit.

      Utriosta vielä, on jotenkin mahtavaa, että olen tykännyt uudemmistakin Utrion kirjoista... Jokunen nimeltämainitsematon nuoruuden kirjailijarakkaus on tuottanut myöhemmillä opuksillaan järisyttävän pettymyksen. Utrio sen kun porskuttaa, aina pieni pilke silmäkulmassa ja naisasia olkapäällä.

      Poista
    2. Booksy luin Utriolta viimeksi Viipurin kaunottaren ja voi vitsit, kun se oli hauska! Utrion huumorin tajuan nyt vanhempana paremmin, kuin silloin lapsuusaikoina. Odotan mielenkiinnolla uudistettuja Sunnevia ja, miltä ne vaikuttavat nyt aikuisen silmin luettuna. Kai mä aikuinen kuitenkin olen jo hih?! Mut naisasia tarttui mukaan jo silloin 12-vuotiaana, ett se viesti meni perille!

      Poista
  5. Tässäkin yksi utrionisti ilmoittautuu. Hyvä huomio, että eihän Vuorio välttämättä ensimmäisellään yllä Utrion tasolle ja mielellään saisi omanlaisensa tyyli ollakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, kivaa! Ja näinhän se on, tyyli saakin olla oma. Itse asiassa on varmaan aika pelottavaa kirjailijalle, kun kovin innolla verrataan... mutta pääasia tietysti, ettei kirjoittaja itse lähde leikkiin mukaan kirjoittaessaan. :-)

      Poista
  6. Kun minä en ole edelleenkään (pyydän anteeksi sinulta, oi arvoisa utrionisti!) tutustunut Utrioon, niin voisin aloittaa tästä Vuoresta. Vaikka kansi vähän häiritseekin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, armollisesti hyväksyn nöyrän anelun... Voi olla että on helpompi lukea ennakkoluulottomasti jos Utrio ei ole tuttu, ja tämä on omillaan ihan koukuttavaa.

      Käytännön vinkki: kansipaperin saa irti! ;-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.