lauantai 28. heinäkuuta 2012

Kolmastoista kertomus

Kuva/Kannen kuva: Tammi/Honi Werner
Pitkästä aikaa jotain muuta, ei siis spefiä tai dekkaria... Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus on numero 80 hiljalleen hautuvalla 101 naisten kirjan listallani.

Menestyskirjailija Vida Winter on armoitettu tarinankertoja. Hän on kertonut elämäntarinansakin, mutta niin monella eri tavalla niin monelle eri ihmisille, että kukaan ei tiedä hänestä mitään. Onko tarujen kaivossa enää totuuden tippaakaaan? Parhaiden tarinoitsijoiden perinteiseen tyyliin Vida purkaa todellisen tarinansa pala kerrallaan ja oikeassa järjestyksessä. Hänen kuulijansa ja elämäkerturinsa on antikvariaatin syrjäänvetäytyvä kasvatti Margaret Lean, jonka elämää varjostaa vanha, salattu trauma. Setterfield noudattaa hyvää tapaa ja molempien naisten mysteerit ratkeavat, kunhan mutkikas polku on kuljettu loppuun asti.

Kertomuksen pokkaripainos osui näkökenttään pientä kuopiolaista kirjakauppaa peratessani. Nappasin sen matkaan ja luin kesäreissuillani paloittain. Liekö paloittelu vaikuttanut vaikutelmiin, mutta vähän kepeäksi jäi käsitys Kertomuksesta. Goottisromanttinen vaeltelu raunioituvassa kartanossa ja pölyisessä antikvariaatissa on tietysti kirjanystävälle übercoolia kamaa noin periaatteessa, ja kaksosten äitiä Kertomuksen mutkikkaan sisarusdynamiikan olisi kuulunut kiinnostaa. Silti peräti kolme eri opusta ajoi ohi Setterfieldistä ennen kuin pääsin sen loppuun. 

Lukuviihdettä, ja ihan hyvää sellaista, mutta ei oikein tempaissut, ei ainakaan tässä ja nyt. Kuin olisi vatkattu yhteen V. C. Andrewsia ja Geraldine Brooksia ja maustettu tulos ripauksella Sarah Watersia.

Kokonaisuus on taidokas, juoni on sinänsä toimiva, ja tekstissä on muutama hieno kohta, kirjallisuusviitteet ovat aina mukavia... mutta lukukokemus jäi silti aika yhdentekeväksi. En onnistunut kiinnostumaan henkilöistä. He tuntuivat arkkityyppisiltä ja jäivät melko, kröhm, lennokkaan juonen varjoon.

Mutta tuli tämä silti luettua loppuun, eikä kokemus mitenkään tuskallinen ollut, joten ehkä kehtaan tätä suositella kesäpalaksi kirjoja rakastaville, etenkin niille, joita brittiläinen gotiikka ja kirjailjaelämä ja kaksosdraamat kiehtovat. Otankin lukunäytteeksi kohdan, josta itse pidin erityisesti:

- Elämä on komposti. 
[--] Se jota toiset kutsuvat mielikuvitukseksi, on minulle kompostikasa. Aina silloin tällöin otan jostain idean,  työnnän sen kompostimultaan ja odotan. Idea saa ravintonsa tummasta massasta, joka on syntynyt aiemmasta elämästä. Se ottaa siitä energiansa. Se itää. Juurtuu. Kasvattaa versot. Ja niin edespäin kunnes jonakin kauniina päivänä minulla on valmis tarina, tai romaani. 
Nyökkäsin, pidin rinnastuksesta. 
- Lukijat, neiti Winter jatkoi, - ovat narrattavissa. He uskovat, että kaikki mitä kirjoitetaan, on omaelämänkerrallista. Niin onkin, mutta toisin kuin he luulevat. Kirjailijan elämän täytyy ehtiä maatua ennen kuin sitä voi käyttää kaunokirjallisen teoksen raaka-aineena. [--] (s. 53)
Diane Setterfield. Kolmastoista kertomus. Tammi. Suomentanut Salme Moksunen. 4. painos (1. suomenkielinen painos 2007). ISBN 978-951-31-5126-3.

Arvioita:
Joni Kirjavinkeissä
Morre Morren maailmassa
Liisa Luetut, lukemattomat -blogissa
Leena Lumi blogissaan

25 kommenttia:

  1. Kun tämä ilmestyi suomeksi, siitä kohistiin kovasti. Odotukset eivät täyttyneet, vaan kokemus jäi nimenomaan yhdentekeväksi. Hyvistä aineksista huolimatta iso floppi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en tainnut edes huomata kohua, mutta törmäsin tähän naisten kirjojen listaa koostaessani, ja pikavilkaisulta näytti kiinnostavalta. Ainekset tosiaan tuntuvat hyviltä - mutta jotenkin, jotakin, jossain, siinä mätti. Ehkä minulle olisi pitänyt olla se romanssi, jonka puuttumisesta Morre omassa jutussaan jakoi lisäpisteitä! :D

      Poista
  2. Minusta tämä oli lukiessa ihan viihdyttävä, mutta aavistelin jo silloin ettei kirjasta mitään suurta muistijälkeä tule jäämään, eikä niin käynytkään. Ihan kiva, mutta jos olisin odottanut suurta elämystä, olisin varmaan pettynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, ei minulla ollut pahemmin odotuksia. Tai ei, odotin kyllä tempautuvani tähän mukaan, ja olin vähän äimistynyt kun koko homma valui niin ohuena minulta ohi. Ihan kiva! :-)

      Poista
  3. Minä pidin tästä valtavasti :) Luin kirjan tiiviiseen tahtiin ja nautin suunnattomasti vaivattomasta kerronnasta ja edes hitusen omaperäisestä tarinasta. Nyt mietin, että uskallankohan lukea tätä toiseen kertaan, ettei muistot pilaannu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, hyvä että tykkäsit! Ehkä minunkin olisi pitänyt lukea yhdellä kerralla tai jotain. Pitää myös muistaa kirjailijaelämäallergiani...

      Poista
  4. Minä pidin tästä todella paljon, toki lukemisesta on vierähtänyt tovi.. Ennakkokäsityksiä ei ollut ehtinyt syntyä lainkaan, joten kirja oli positiivinen yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilie, suosittujan tämä on ollut. Ja elementit ovat hyviä; minulle paketti ei vain kasaantunut oikein. Mukava... muttei mahtava. Joskus käy niin. :-/

      Poista
  5. Minäkin pidin tästä aikanaan todella paljon! Lukemisesta tosin on jo useampi vuosi, kiva olisi nähdäkin, kuinka nyt "maistuisi" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susa, lukemisen ajankohta voi vaikuttaa paljon. Itse jäin tämän kanssa miettimään, että olisiko kolahtanut paremmin sydäntalvella, takkatulen valossa, vaikkapa pimeänä joulukuisena sunnuntaina yhteen putkeen luettuna... Mutta ei voi mitään, kirja(kin) saa vain yhden tilaisuuden tehdä ensivaikutelma. ;-)

      Poista
  6. Jäin kirjan luettuani aivan samoihin jälkitunnelmiin kuin sinäkin :) Kirja oli pienoinen pettymys, vaikka periaatteessa aineksia olikin vaikka mihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Villasukka - en voisi kuvitella lukevani tätä uudestaan. Vaikka kansi on kyllä yksi houkuttelevimpia kirjankansia ikinä!

      Poista
  7. Täysin samoilla linjoilla kuin sinä, mutta en tiedä vieläkään oliko kirja minulle liian laimea todella vai johtuiko kaikki juuri tätä enen lukemistani Haudankaivajan tyttärestä sekä koko elämäni rankimmasta kirjasta Elävältä haudatut. Kaikki on mahdollista. Aihe oli upea ja sillä oli mahdollisuus tavoitella menestysromaanin titteliä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, Leena... se vaikuttaa mihin vertaa. Minulla yksi vaikuttava tekijä saattoi olla tuo kaksosteema ja varsinkin se, mitä siitä sitten tehtiin. Aihe on upea, ja ovat tästä monet tykänneet kovastikin.

      Pitää vielä toistaa - ei tämä minusta huono ollut, eipähän vain ollut mitenkään järisyttävä mihinkään suuntaan. :-)

      Poista
  8. Minäkin muistan pitäneeni tästä kovasti, muistaakseni yllätyin positiivisesti kun kuvittelin kirjan olevan ihan hömppää, mutta se olikin sitten paljon kiinnostavampi. Juonen mutkat olen jo unohtanut, mutta muistan riemastuneeni käänteiden kekseliäisyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, minulla ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia. Olin jo ehtinyt unohtaa, mitä kirjasta listaa kootessani joskus luin, joten kävin käsiksi puhtaaksi kansien perusteella. Heh, kekseliäitä käänteitä tässä kyllä on, ja tapahtumia!

      Poista
  9. Booksy, minuun tämä tarina upposi parisen vuotta sitten ja hehkutin sitä blogissanikin! Muistan myös nuo kohdat, mitä otit esille. Mutta, mutta nyt on lukukokemus jo haalistunut ja miten en ole ihan varma enää kirjan yllätyskäänteestäkään, vaikka sitä silloin jo ennakoin lukiessa... Oliko heitä kolme? En usko, että luen tätä uudestaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, haa - tämä on jakanut lukijoita. Mutta se, ettet muista mitä kirjassa tapahtui, tukee arveluani, ettei tämä varsinaisesti kaivertanut paikkaa minunkaan mieleeni. Taidokas kuin kohokas ja samalla tavalla katoavainen?

      Poista
  10. Minä olen lukenut myös tämän muutama vuosi sitten, muistan vain että mielestäni tämä oli todella hyvä. Paljon muuta en sitten muistakkaan. :D

    VastaaPoista
  11. Oi, pidin tästä hirveästi silloin kun luin sen (eli ilmestymisensä aikoihin). Se oli vielä sitä hauskaa aikaa, kun en yhtään tiennyt mikä on in ja mikä ei, vaan kirjastossa bongailin kirjoja ihan ulkonäön perusteella. En tiedä miten nykyään suhtautuisin tähän, kun olen samantyyppisiä kirjoja lukenut jo vinon pinon, mutta silloin aikoinaan, kun Kolmastoista kertomus oli ensimmäinen "goottinen jännityskertomus", niin ai että tykkäsin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, kansi on aivan törkeän herkullinen: kyllä olisi ollut vaikea jättää tätä kirjakauppaan vaikkei olisi ollut lukulistallakaan...

      Goottilainen jokin tämä kyllä oli, enkä sitä lajia ole mitenkään järjettömästi lukenut (mielestäni), mutta jännitys oli minusta ehkä laimeahkoa. Kai minulta ylittyi jokin vääränlainen uskottavuuskynnys jossain vaiheessa. :-)

      Poista
  12. Minäkin luin kirjan ilmestymisen aikoihin, ja muistan että rakastuin siihen täysillä! En osannut lopettaa lukemista ollenkaan. Nyt en tosin muista enää yhtään, mitä kirjassa tapahtui, joten ei se ehkä niin vavahduttava lukukokemus ollutkaan. Olen ajatellut lukea Kolmannentoista kertomuksen uudestaan heti kun saan kirjastokirjat alta pois (eli ei ikinä), saa nähdä petynkö pahasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riina, voi pliiiiis tule kommentoimaan mitä tuumit jos luet tämän uudestaan! Olisin todella kiinnostunut. Jotenkin, koska tämä nojaa paljolti Vidan arvoituksellisuuteen, kuvittelisin että juonenkäänteiden ehkä palautuessa mieleen lukiessa voi kokemus jäädä valjuksi - mutta eipä olisi ensimmäinen kerta kun erehdyn. :-)

      Poista
    2. Ehdottomasti tulen! Mulla on kyllä niin surkea muisti, että kirja tulee luultavasti olemaan aivan kuin kokonaan uusi lukuelämys :D

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.