Aura

Aura on nyt ensimmäinen puhtaasti blogikirjoittelun takia valitsemani kirja. Kun bloggaa kirjoista, lukee muidenkin blogeja - tai niin on ainakin minulle käynyt. Netissä tulee liikuttua enemmän. Jossain kehuttiin kovasti Anja Snellmanin Parvekejumalia, joten varasin sen kirjastosta. 

Poimin myös mukaani kolme Snellmanin muuta kirjaa. Valkkasin hyllystä 2000-luvun puolella kirjoitettuja. Ajattelin, että pääsen niillä Snellmanin tyylin makuun. En ole lukenut yhtään Snellmanin kirjaa sitten opiskeluaikojen. Silloisen Kaurasen Sonja O. kävi täällä ei innostanut.

(Suomalaiset kirjat eivät muutenkaan innostaneet siihen aikaan - ja vierastin automaattisesti kaikkea, mitä kriitikot kehuivat. Me viestinnän laitoksen lahjakkaat nuoret naiset yliopistossa emme kuollaksemmekaan olleet yhtä mieltä jonkun Jukka Kajavan genreen kuuluvan kanssa. Oi niitä aikoja! Oi Jumalan Teatteria ja Pengerkadun divaria!)

Mitä sitten Aurasta? Kirja on lyhyt, sen anti on tunnelmassa. Aina välillä siihen imeytyy mukaan kuin vahvaan viiniin, hetkeksi. Sitten taas putoaa pois ja ihmettelee: mitä tässä tapahtuu? Kuka tuo on? Huh?? 

Tätä lukiessani muistin taas miksi harvoin nautin runoista. Jotain köyhää ja kaksiulotteista on varmaan mieleni maisemassa, en vain pääse sisään tämän tyyppisiin kirjoihin.  Haluaisin mieluummin draamalle kaaren. Ja ainakin yhden henkilön, jonka tunteisiin tai tilanteeseen pystyn eläytymään.  

Teksti on kaunista.

Jokaisen suomalaisen sydämessä asuu karhu, hän sanoo. Katsopa vaikka meidän albumikuvia, siellä ne näkyvät, joka iikan takana tumma varjo.
Mitä ne karhut ovat?
Unelmia jotka ovat kasvattaneet turkin, hän vastaa. [s. 97-98]

Muuta ei oikein voi sanoakaan.

To do -listalla silti vielä kolme Snellmanin kirjaa...  Petri Tammista luettuani lupasin itselleni etsiä suomalaista naisproosaa, josta tulisi sama oivalluksen tunne. Yritän nyt oikein perusteellisesti ensin Snellmanin kanssa. Oli Aurassa pieniä elämänilonkin häivähdyksiä. Jos ei Snellman tärppää, yritetään muita. 

Anja Snellman (2000). Aura. Helsinki: Otava.   

Mervi Kantokorpi Hesarissa tykkäsi kirjasta, arviointi täältä.