Taas on Blogistanian lukumaratonin aika!
Edellisillä kerroilla on ollut niin hauskaa, että nytkin on pakko päästä mukaan.
Kesäkuun maratonia emännöi Annami
Anna minun lukea enemmän -blogista. Kannattaa käydä tsekkaamassa säännöt ja etenkin huikea osallistujalista
täällä. En nyt rupea tässä kyynelehtimään tai mitään... mutta listaa selatessani mietin taas kerran, että onpa meillä mahtava joukko kirjoista kiinnostuneita ihmisiä täällä Blogistaniassa. Tiedän että vielä useampi olisi halunnut mukaan, mutta aikataulut asettavat itse kullekin omat rajoitteensa.
Minullakin on pieniä käytännön haasteita, sillä maratoonaamiseen näin juhannuksen alla liittyy erinäisiä häiriötekijöitä. Voipi olla että nettiyhteydet kirjaimellisesti pätkivät. Mutta ehkäpä tästä silti selvitään! Lukemiseenhan ei tarvitse kuin kirjan ja valoa. Päivittelen kuulumisia ainakin
Facebookin ja
Twitterin kautta, blogiin tulen jos pääsen.
Lukuaikani alkaa tänään 19.6 klo 11.00 ja päättyy tasan 24 tuntia myöhemmin. Tällä maratonilla en tavoittele mitenkään huikeita sivumääriä; sen sijaan keskityn - niin pitkään kuin suinkin jaksan - yhteen ainoaan opukseen. Äskettäin
Suomessakin vierailleen Thomas Pikettyn
Capital in the 21st Century on herättänyt
hirmuisen paljon ja hirmuisen kutkuttavaa keskustelua. Itse hankin kirjan jo pari kuukautta sitten, mutta töiden keskellä en ole jaksanut siihen syventyä.
Nyt otan järkäleen sylipainiin. 1232 grammaa painavaa asiaa.
Pitäkää peukkuja!
***
Väliraportti klo 14.35
Ykkösosa luettu - 109 sivua. Eteneminen ei sivuilla mitaten päätä huimaa, mutta hitaasti kiiruhtaen on pakko edetä. Piketty ei säästele loppuviitteiden kanssa. Asiakin on ajoittain mutkikasta ja ilmaisu kiemurtaa. Pidän kuitenkin hänen retorisista heitoistaan. Otetaanpa sitaatti:
I will show that this spectacular increase in inequality largely reflects an unprecedented explosion of very elevated incomes from labor, a veritable separation of the top managers of large firms from the rest of the population. One possible explanation of this is that the skills and productivity of these top managers rose suddenly in relation to those of other workers. (s. 24)
Ironia talousteorian seassa. Kiva.
Toinen mukava juttu, ensimmäiset Austen-referenssit on nyt pongattu! Piketty toteaa, että 1800-luvun alussa, johon Austenin romaanit sijoittuvat, keskitulo oli noin 30 puntaa vuodessa. Ei siis ihme, että herra Darcyn
ten thousand a year sai rouva Bennetin sanattomaksi!
Nyt kun olemme keksineet inflaation, ei näitä juttuja juuri kirjoissa näe, tai kuten Piketty sen sanoo: ...
money - at least in the form of specific amounts - virtually dissappeared from literature after the shocks of 1914-1945.
Toistaiseksi olen viihtynyt Pikettyn parissa yllättävän hyvin. Hän argumentoi fiksusti ja lähtökohdat vastaavat hyvin omia ennakkokäsityksiäni.
***
klo 18.15
Kakkososa takana. Huoh. Kieltämättä ajoittain lupsuvat silmäluomet... ja joutuu kahteen tai kolmeenkiin kertaan tavaamaan näitä lauseita. Nyt tiedän huomattavasti enemmän Ranskan ja Iso-Britannian talouden kehityksestä kuin olisin arvannut haluavani tietää. Onneksi Piketty käyttää kohtuullisen paljon esimerkkejä ja huumoria pilkahtelee, olkoonkin että se on lähes brittiläisen kuivaa.
Some readers may find the assertion that the average return on capital today is 3-4 percent quite optimistic in view of the paltry return that they obtain on their meager savings. (s. 208)
Oh yeah.
Jos tähän mennessä luetun yrittäisin tiivistää. Katsoisin nyt kohtuullisen selvästi osoitetun, että talouden ja väestön kasvun ollessa heikkoa kasvaa pääoman painoarvo - toki säästöasteesta riippuen. Ihan järkevää sinänsä. Jos kokonaispotti ei kasva, aiemmin hankitun oman potin merkitys on suurempi. En ole varma missä määrin tämä on asiantuntijoile uutta, koska olen itse kehnonpuoleisesti perillä makrotaloustieteilijöiden väitteilyistä. Kuvittelisin että Piketty on vasta pääsemässä varsinaiseen asiaansa eli epätasarvoon.
Ainakin kolmannen osan nimi on lupaavasti "The Structure of Inequality".
***
Loppuraportti
Erilaiset logistiset välttämättömyydet (kuten ajomatka, saunominen ja grilliruoka) söivät jonkin verran maratoonarin tehoja, ja nukkuakin piti, joten kolmososa jäi vielä kesken. Lopetin eilen illalla joskus yhden ja kahden välillä ja jatkoin aamulla. Uinti virkistää kummasti... Klo 11.00 tulikin sitten maaliviiva vastaan.
Pääsin loppujen lopuksi sivulle 446. Kolmatta osaa on jäljellä vielä parikymmentä sivua ja kirjaa noin 130. Lisäksi tuli kuunneltua vajaan tunnin verran Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijaa.
Konsta Pylkköstä sopiikin siteerata Thomas Piketty yhteydessä: maapallolla on miljoonaa eri viisautta.
Pikettyn kirjasta kirjoitan kunnolla sitten kun saan sen loppuun… mutta mainittakoon tässä vaiheessa, että näin kirjatoukan näkökulmasta Piketty on siitä mainio taloustieteilijä, että hän viittaa toistuvasti kirjallisuuteen. Hän selittää Austenin sankaritarten taloudellisen aseman ja käyttää Balzacin hahmoja esimerkkinä. Telkkarinkatsojillekin on tarjolla omansa, sillä
Mad Men ja
West Wing vilahtavat tekstissä,
Aristokateista puhumattakaan.
Tämä lukumaraton oli selvästi erilainen kuin aiemmat. Rajoittuminen yhteen kohtuullisen haastavaan tietokirjaan pudotti sivumäärää rajusti ja vaikutti myös keskittymiseen. Huomasin etsiväni pieniä breikkejä hyppimällä Twitterissä ja Facebookissa. Enpä usko että olisin saanut
Capitalia loppuun vuorokaudessa vaikka olisin kuinka yrittänyt; silmät harittivat päässä siihen malliin.
Lukumaraton toimi kuitenkin hienona kannustimena! Vaikka päivitykset jäivät maratonin loppupuolella (wifin ulottumattomissa) vähiin, oli Twitterissä kiva seurata muiden edistymistä… ja taatusti
Capital tulee näin luettua huomattavasti nopeammin kuin normioloissa. Teksti on ajoittain varsin raskassoutuista, vaikka Pikettyn asia kiinnostaa eikä tyylikään ole sietämättömän kuiva.
Silti. Nyt otan breikin pääoman oikuista ja luen vaihteeksi jotain muuta. Tähän koleaan keliin sopii hyvin vaikkapa vierailu
Vera Valan Roomassa…
Iloista juhannusta ja kiitokset kanssamaratoonareille!