Hektinen heinäkuu

Kyllä kelpasi hellepäivänä ihan kotimaisella rannalla...

Mihinkään lukutavoitteisiin en heinäkuussa päässyt, sillä monta keskeneräistä kirjaa on edelleen kesken, eikä kirjastosta lainattujen pino suinkaan kutistunut vaan kasvoi. Mutta mitäpä moista suremaan: monta hyvää kirjaa tuli luettua, todella monta lupaavaa odottaa vuoroaan ja viimeiset pari viikkoa olen oikeasti lomaillut - upeaa!

Luetut ja blogatut:

Haruki Murakami: 1Q84
Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija, Konsta Pylkkänen etsii kortteeria
Anna Jansson: Haudan takaa
Elliot Hall: The Children's Crusade
Michael Connelly: Viides todistaja
John Harvey: Easy Meat

Luettu muttei blogattu:

Paul Theroux (2012, alkuperäinen 1969). Murder in Mount Holly. Itse ostin. Tämä ei päässyt mukaan dekkarikoosteeseen, sillä dekkariksi Mount Hollya ei voi pokkana väittää. Theroux on kirjoittanut parodisen tarinan poliittista pankkiryöstöä suunnittelevasta kummallisesta kuusikymppisten kolmikosta. Kirja on sopivan lyhyt aiheeseensa ja teksti sopivan hervotonta, joskin luulen että tällaisesta huumorista pitäminen on vahvasti makuasia. Itse tykkäsin tematiikasta ja tyylistä, vaikka jokin rytmissä tuntui vähän ontuvalta. Kuulun matkakirjoittajan varhaistekstistä nautti myös John Formy-Duval.

Conn Iggulden (2013). Ruusujen sota: Myrskylintu. Kirjastosta. Ruusujen sota on Tudor-dynastian ohella lemppariaikaani Englannin historiassa, joten innostuin tästä heti kun huomasin kirjan Ahmun blogista. Myrskylintu sijoittuu kuningas Henry VI:n valtakauteen, osapuilleen vuosiin 1445-1454. Kirjan parasta antia on kuningatar Margareetan persoonan kuvaus, ja myös tulkinta heikosta kuninkaasta on kiinnostava. Lukuiloa häiritsi käännöksen ajoittain kömpelyys - miksi William pysäytti hitaan käyntinsä kun hän kerran käveli eikä ratsastanut? - ja joidenkin hahmojen yksiulotteisuus. Silti Myrskylintu monipuolisti kuvaa kiinnostavasta ajanjaksosta... Norkun tavoin pidän siitä, että muutkin kuin yläluokan ihmiset näkyvät romaaneissa.

Terry Pratchett (alkuperäinen 1983*). The Colour of Magic. Itse ostin. Oli jo aikakin, voisi sanoa, sillä tämä taisi olla ensimmäinen loppuun lukemani Pratchett, vaikka lähipiirissä hyörii kaksi vannoutunutta fania. Oikeastaan ajattelin lukea Kiekkomaailmasta lähinnä Vartiosto-kirjoja, joista ensimmäiseksi Neiti B suositti kirjaa Guards! Guards!. Mutta se ei suvainnut odottaa minua kirjakaupassa, ja tahdoin reissulukemiseksi nimenomaan pokkarin, joten päädyin ensimmäiseen Kiekkomaailma-kirjaan sen asemesta.

The Color aloittaa Pratchettin kuuluisan Kiekkomaailma-sarjan. Kirjassa seurataan (surkean) velhon (uskomattomia) seikkailuja, kun hän yrittää pitää hengissä seikkailunhaluisen turistin ja välttelee samalla omaa tapaamistaan Kuoleman kanssa. Kuolema (joka hoitelee velhot henkilökohtaisesti) on tästä varsin ärtynyt. Herkullisin hahmo kirjassa on Luggage, turistin matkalaukku; se ei osallistu dialogiin mutta toimintaan kyllä - ja hienosti osallistuukin! Kokonaisuutena ottaen kirja oli viihdyttävä muttei varsinaisesti villinyt. Satukin on tämän lukenut.  Palaan näihin kummallisiin maisemiin kunhan ehdin taas e-kirjojen pariin...

Lisäksi ehdin lukea Marko Hautalan Kuokkamummon, josta kirjoitan kokonaisen jutun kunhan sopiva tovi löytyy. Myös Pikettyn Capital in the Twenty-First Century pääsee toivottavasti pian esille... kirjan saaminen loppuun on takunnut, koska reissukirjaksi se on liian painava ja hellekirjaksi liian rankka: aivot sulavat sisältäpäin kun yrittää sitä tavata auringonpaisteessa.

Eloisaa elokuuta kaikille!

*Miksei pokkareista enää löydy painovuosia?? Höh.