maanantai 31. lokakuuta 2011

Lokakuun lukemisto

Lokakuussa on myös kudottu ahkerasti. Kuoppainen kantapää, toivottavasti myös kestävä!
Lokakuun huipennus oli tietenkin kirjamessuviikonloppu. Jotain voimaannuttavaa on tuollaisessa massakokoontumisessa kirjojen ääreen. Kirjallisuuden surkeasta tilasta on jo vuosia voihkittu, mutta Messukeskuksen tungoksessa puikkelehtiessaan ei tunne osallistuvansa saattohoitoon. Ei silti, markkinakojujen välissä kiertely aiheuttaa kumman kaksijakoisia värinöitä. Haluaisin kaikki ne ihanat kirjat heti tänne mulle kiitos nyt - mutta haluaisin myös juosta karkuun pöriseviltä väkijoukoilta ja piiloutua omaan lukutoukkanurkkaani 'vain' lukemaan.

Hauskinta oli tänä vuonna kirjabloggaajakamujen tapaaminen, vaikka tykkäsin myös niistä muutamasta esityksestä, joita menin seuraamaan. Kävin lähinnä kuuntelemassa kirjailijoita, joiden kirjoja olen lukenut. Ihan täysin tuntemattoman kirjailijan jutuista en yleensä saa paljoakaan irti. Kirjat ovat minusta kiinnostavampia kuin kirjailijat - anteeksi kirjailijat! - ja joskus on melkein parempi, jos ei kirjailijasta liikaa tiedä.

(Heh, hyvin epäloogisesti menin kumminkin moikkaamaan Pekka Hiltusta. Piti vielä erikseen käydä kehaisemassa hänen jännäriään. Minusta se on piristävä poikkeus valtavirtatrillereiden joukossa.)

Shoppailinko messuilla? Kyllä. Pahasti. Auts. En kehtaa listata koko satsia, mutta sanotaan vaikka näin: ostokset painoivat 9.3 kiloa. Enimmäkseen piehtaroin kuitenkin divarikirjoissa ja pokkareissa ja pikkuisen sarjakuvapuolella. Kovakantisten uutuuksien suhteen onnistuin rajoittamaan saldoni vain kolmeen kirjaan. Niistäkin kaksi oli vakaasti etukäteen päätettyjä hankintoja. Hillitsin siis itseni suorastaan erinomaisesti.

Entäs lukemiset? Lokakuussa on tullut luettua 21 kirjaa, 7 sarjakuvaa ja yksi runokokoelma. Jään oikein miettimään mitähän tuokin tarkoittaa. Kun kirjat ja sarjakuvat ja runoteoksetkin ovat kaikki keskenään niin erilaisia, ei laskeminen aina tunnu mielekkäältä. Hämäläisen Säädyllisen murhenäytelmän tai Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen lukeminen tuntuu kuuluvan eri kategoriaan kuin vaikkapa Gagen Kuoleman huokauksen lukeminen, mutta numeroina ne kutistuvat yhdeksi ja samaksi.

Ei voi mitään. Jotenkin näitä on laskettava, jos haluaa pysytellä kärryillä oman yleisen lukutahtinsa ja esimerkiksi sukupuolittuneen lukemisen kanssa. Sukupuolten sodan rintamalla kannattaakin laskea Maameren tarinat vain yhdeksi kirjaksi, sillä näin pääsen ensimmäistä kertaa aikoihin osapuilleen tasapeliin: kaksitoista naisten kirjoittamaa kirjaa ja yhdeksän kirjaa plus yksi runokokoelma miehiltä.

Luettu ja blogattu:


sekä sarjakuvat Hautuukoti ja Näkymättömät kädet

Luettu muttei blogattu:

Raili Mikkanen (2005). Runokirje: Kertomus nuoresta Katri Valasta. Kirjastossa käydessäni muistin, että minun piti lukea Raili Mikkasen kirja Ida Aalbergista. Sitä ei ollut hyllyssä, mutta nappasin tämän. Sopii runoihin tutustumisen teemavuoteeni! Joskus kauan sitten asuin Katri Valan puiston reunalla; on jo aikakin tutustua runoilijaan. Itse kirja on hyvin samantyylinen kuin Mikkasen Aino Kallaksesta kirjoittama. Pidin. Katri Valasta syntyi kiinnostava kuva ja hänen runojaan on runsaasti mukana. Myös Olavi Paavolaiseen oli hauska tutustua lähemmin. Näytelmässä Siniväriset hänestä sai, öh, erikoisen kuvan. Pitäisi kai lukea joskus jotain Paavolaisen kirjoittamaa - mutta se olisi luultavasti sellaista väkisin sivistymistä. Huoh. Ehkä ei.

Hugleikur Dagsson (2010). Saako tälle edes nauraa? Tämä eriskummallinen mutta koukuttava sarjakuva löytyi omasta hyllystä kun etsin jotain ihan muuta. Ei kyllä ole mitään mielikuvaa tämän ostamisesta... olisikohan Neiti A hankkinut ja hylännyt muutossa olohuoneen hyllyyn? Otin puolivahingossa pienen kirjan käteeni ja ennen kuin huomasinkaan, istuin lattialla lukemassa koko opuksen. Sairasta, häiritsevää - ajoittain turkasen osuvaa. Lempparini taisi olla kuva, jossa lottovoittaja kuolee onnellisena. Tai ehkä se jossa lapsi tahtoo joululahjaksi vapauden. Tai ehkä ne älyttömät kengät... No, Googlen kuvahaulla löytyy esimerkkejä. Ei herkille sieluille.

Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido. Blacksad-albumit 1 - 4. Vastustamaton pakettitarjous messuilla. Ostin sarjan lahjaksi Neiti A:lle ja logistisista syistä löhösin sitten koko messulauantain illan anoppilassa näitä lukemassa. Huikean hyviä noir-henkisiä sarjakuvia. Juonet ovat perusdekkarijuonia, mutta sävy on juuri sopivasti vinkeä ja piirrosjälki huikeaa... suosittelen! Vaikka päähenkilö on kissa, nämä eivät ole mitään lastensarjiksia. Kuvia voi käydä bongailemassa täältä.

Juhani Aho (alkuperäinen 1911) Juha. Luin e-kirjana, Lukupiiri-blogin valinta. Kiinnostavaa naiskuvaa, erityisesti ajan ja taustan huomioiden. Keskustelua kirjasta löytyy täältä.

Joel Haahtela (2010). Katoamispiste. Elenasta äänikirjana tykättyäni halusin kokeilla toimisiko Haahtelan tyyli minulle oikein kirjakirjana. Ööö... ei toimi. Ei yhtä hyvin. Kun vähän pähkäilen, näen tässä kaikenlaisia symbolisia ulottuvuuksia kyllä, mutta silti... Liian usvaista ja unteloa, taas kerran kirjailijaelämää, ja loppuratkaisukin oli mielestäni heppoinen. Tiivistetysti voisi sanoa, että tämän lukeminen on esteettinen elämys, mutta muuta siitä ei jää käteen. Lauseiden kaunis pinta on niin liukas, että koko kirja luiskahtaa tiehensä.

Delle Jacobs (2010, alkuperäinen 2001). Loki's Daughters. Tämä on ollut kuukauden kännykkäkirjani, ehkä vähän viime kuunkin. Nyt kun olen keksinyt kännykästä lukemisen, pitää aina olla jokin kirja myös kännykässä pikaisen lukemishetken varalta. E-kirja kännykässä ei kuitenkaan voi olla mikä vain romaani; rakenteellisesti haastavaa tekstiä en pikkuruudulta jaksaisi. Parasta kännykkälukemistoa olisivat varmaan novellit, mutta tämä historiallinen romanssi sopi myös tarkoitukseensa erinomaisesti. Viihdyttävä muttei vaativa. Juoni on simppeli. Kelttien maille muuttavat pohjanmiehet kohtaavat härkäpäisen naisjoukon vastarinnan ja murtavat sen miehekkään hellästi ja päättäväisesti molemminpuoliseksi tyydytykseksi. Povien kohoillessa ja lihasten värähdellessä kulttuurit kohtaavat niin että kanervikko kohisee.

Margaret Atwood (2010, alkuperäinen 2003). Oryx ja Crake. Ostin tämän pokkarina pian Herran tarhurit luettuani. Nyt harmittaa, ettei ole Tarhureitakin omana, sillä tämän luettuani olisi tehnyt mieli lukea Tarhurit uudestaan ja tutkia sitä tarkemmin. Nämä kirjat olisi ehkä pitänyt lukea päinvastaisessa järjestyksessä.

Oryxin ja Craken, kahden äärimmäiseen ratkaisuun päätyvän ekoterroristin tarina, kerrotaan heidän ystävänsä Jimmyn kautta. Se ajoittuu aikaan ennen ja jälkeen virusten aiheuttaman ihmiskunnan tuhon kuten Tarhuritkin, mutta on minusta helpommin lähestyttävä, yksioikoisempi. Tämän jälkeen Tarhurit olisi ollut helpompi. Molemmat ovat hyviä kirjoja, Atwood vain ei ole maailman kepeintä luettavaa. Palkitsevaa - muttei yleensä 'helppoa'. Ai niin - ja tämä on muuten 101 naisten kirjan listalla! Harmi etten ehtinyt kirjoittaa kunnon juttua tästä, mutta joskus käy niin.

Annelies Verbeke (2011, alkuperäinen 2003). Nuku!. Annelies Verbeke kiinnosti, koska hän oli yhtenä puhujana Avaimen järkkäämässä bloggaajatapaamisessa (kurkkaa vaikka Lumiomenan raportti täältä). Nappasin tämän pokkarina ja luin vähän hätäisestikin, tuli nimittäin kummallinen fiilis mennä tapaamaan kahta kirjailijaa, joista kumpaakaan ei ole lukenut yhtään.

Nuku! on tarina unettomuudesta ja sen aiheuttamasta erillisyydestä, ulkopuolisuuteen ajautumisesta. Verbeke kertoi että hänen kohdallaan kustannustoimittaja usein kehottaa lisäämään jotain, sen sijaan että joutuisi karsimaan tekstiä. Juuri sellainen fiilis minulle jäi tästä romaanista; paloja on paremminkin liian vähän kuin liian paljon. Vakuuttavana ja uskottavana kirja, mutta myös vähän arvoituksellinen ja irrallinen.

Kesken jäi:

Steven Johnsonin Mind Wide Open. Osoittautui epäkiinnostavaksi. Liikaa aivojen kemiaa ja fysiologiaa, liian vähän uutta ajateltavaa. Kuuden yrityksen jälkeen luovutin ja palautin korkeakoulukirjastoon. Sääli, tykkäsin edellistä Johnsonilta lukemastani kirjasta. 

Kuukauden hakusana:

Tässä kuussa on ollut kerrassaan mainioita harhaisia hakusanoja. Ennen kuukauden parhaan julkistamista on pakko heittää pari vinkkiä eksyneille:

Mehevää omenapiirakkaa ei kannata etsiä täältä, kokeile esimerkiksi Pirkan reseptihakua. Oma suosikkini on Onnin omenapiirakka, onnistuu gluteenittomistakin jauhoista.

Jos parisuhteesi on niin turhauttava, että googlailet sanoilla kosinta heti, suosittelen että menet mieluummin vaikka olusille parhaan kaverisi kanssa. Voit itkeä oikeaa olkapäätä vasten ja - kuka tietää? - ehkä tavata pubissa jonkun, joka ensinäkemältä pyytää sormusostoksille.

Dekkarin käsittelyvinkkejä etsineelle: käsittele dekkareita samalla kunnioituksella kuin muitakin kirjoja! Tartu kirjaan hellästi ja puhtain käsin, aloita lukeminen ensimmäiseltä sivulta, älä tahri suklaalla. Kyllä se siitä lähtee, rohkeasti kiinni vain.

Mutta harhaisimman hakusanan kyseenalaisen kunnia menee lokakuussa yhdistelmälle

miten pystytään työllistämään.

Hui - toivottavasti tuota tietoa ei etsinyt täältä kukaan johtava poliitikko!

21 kommenttia:

  1. Lapset pitäisi viedä nukkumaan, mutta mainitsen nopeasti että minä tykkään Hugleikur Dagssonin Popular Hits-kirjasesta. :) Korskahtelin en-kovin-naisellisesti mm. Dagssonin Walk this waylle ja Anarchy in the UK:lle :) (Ainakin jälkimmäinen löytyy googlen kuvahaulla, suosittelen!)

    VastaaPoista
  2. Blacksadit ovat kyllä mainioita, piirrokset ovat mahtavia ja tarinoista on jotkut valittaneet mutta kun niitä ajattelee noir-pastisseina niin toimivat :)

    VastaaPoista
  3. Maija, Dagsson on ihan perverssi - ja hyvä niin! Rakastan tuollaisia offthewall-juttuja ja tuli sen kanssa kyllä hirnuttua.

    hdcanis, minä ainakin ihastuin kybällä niihin. Kuvakieli on toimivaa, välillä kunnon dramatiikkaa ja välillä sellaista kujeilevaa. Ja jotenkin Chandleria.

    Ensin piti lukea vain se ensimmäinen, mutta sitten en raaskinutkaan päästää niitä Neidin mukana pois lukematta kaikkia... (Oli taas anopilla tosi kivaa seuraa; molemmat vieraat löhöävät sarjakuva kädessä. Kai se on jo tottunut.)

    VastaaPoista
  4. Kunnioitusta herättävä lista taas kerran! Ja hienoa että tykkäsit Blacksadeista. Tuo "kanervikko kohisee" huvitti, ehkä minunkin pitää tutustua tuohon kirjaan. :)

    VastaaPoista
  5. Kunnioitusta herättävä lista taas kerran! pakko oli kopsata, juuri näin ajattelen.

    Blacksadeista Salla on puhunut mulle, mutta en ole vielä lainannut ja itse kokeillut.

    VastaaPoista
  6. Heh, ai sie olet se, joka kävi Hiltusta moikkaamassa. Luin myöhemmin facebookista että hän oli ilahtunut siitä, että joku lukija oli käynyt kiittämässä. :)

    Mulle nyt Vilpittömästi sinun kesken, olen säästellyt sitä kuin joulukarkkia hetkeen, jolloin ajatukset eivät ole töistä tai muista sekaisin. Nyt messujen jälkeen se on paras herkku lepolahjaksi. :)

    VastaaPoista
  7. No sanonpahan vaan että wau mitä kaikkea.

    Dagsson on pelottavan loistava. Suosittelen googlettamaan myös suicidal bunnies.

    VastaaPoista
  8. Salla, tykkäsi niistä muuten Neiti A:kin, onneksi :-) Kätevää kun voi ostaa lahjaksi toiselle sen minkä haluaa itse lukea, hihii... mutta siksi tuli kiire lukea ne heti, alkoi näyttää ilmeiseltä että en saa niitä 'lainaksi' kotiin.

    Lokin juoni on vähän väkinäinen - mutta tunteet ovat ah niin riipaisevia ja miehet komeita sanan kaikissa merkityksissä ;-)

    Hanna, suosittelen! Nämä eivät ole sillä tavalla haastavia kuin vaikka Hautuukoti mutta visuaalinen toteutus on minusta upea.

    Ja onpa pieni maailma, naamakirjassa vielä pienempi kuin muuten. Mutta surullista ajatella, että Hiltunenkin siellä varmaan tuntitolkulla joutui kipittämään haastattelusta ja tapaamisesta toiseen, ja koko aikana vain yksi lukija kävi kiittämässä? Kun miettii ettei siellä estradilla grillattavana oleminen varmaan ihan helppoa ole... Oikeasti, olen yllättynyt. Luulisi että kirjailijoita enemmän kehuttaisiin!

    (Äh, nyt olen yllättänyt että olen yllättynyt. Kun en itsekään kaikille suosikeille käynyt sanomassa 'hyvä hyvä', miksi kuvittelen että muutkaan? Mutta ehkäpä vakiintuneet kirjailijat sitten saavat niitä positiivisia kommentteja ripakopallisen nimmarijonoista!)

    Tessa, googletin... Aaaaarrrgh!!!! Törkeän hyviä!

    VastaaPoista
  9. Hui, mua pyörryttää sun lukemisesi taas kerran. Onneksi sain hakusanoista lisähappea. :D

    VastaaPoista
  10. 9.3 kiloa, siis WAU :)

    Ja aikamoinen lukusaaliskin lokakuulle! Minullakin oli normaalia lukuisampi lokakuu, pitänee koittaa huomenna vähän summata omaa lokakuuta!

    VastaaPoista
  11. Marjis, *grin* "Dekkarin käsittelyvinkkejä" oli niin söpö, mutta ei se niin pahasti harhainen ollut kun kirjoista kumminkin oli kyse :D

    Syyslomalla ehti mukavasti, nyt marraskuussa en paljon ehdikään lukemaan (huoh) mutta ehkä näistä on varastoitunut jotain... kuin ihrakerrosta karhulle...

    Susa, niitä messuhallissa raahatessa hoitui samalla sekä ruumiin että sielun kunto! Kun mulla ei ole täällä kotikonnulla divareita joissa hengailla, pääsevät paineet kasautumaan ja siellä kirjamessuilla on niiiiiiin paljon hyviä vaihtoehtoja!

    VastaaPoista
  12. Siis jos 9.3 kg on itsensä hillitsemistä erinomaisesti, haluaisin nähdä sinun menettävän itsehillintäsi!

    Taidanpa kiertää veistä haavassa ja kertoa, että ostin juuri Herran tarhurit kirjamessuilta Otavan osaston kolme pokkaria kympillä tarjouksesta...

    Minäkään en ole toistaiseksi päässyt sisään Haahtelaan, tuo usvainen ja untelo kuvaa eriomaisesti omia tuntojani. :)

    VastaaPoista
  13. Lukutoukka, tässä saattoi olla hintsusti rationalisoinnin ja itseivan makua ;-) Jotenkinhan nuo kilot piti itselleen selittää...

    Vai oli se Otavalla pokkaritarjouksena. Grh. No, tartuin jo kahden kustantamon kojulla x pokkaria kympillä -tarjouksiin, joten ehkä en kadu liikaa.

    Kiva etten ole ainoa, joka ei ihan hiffaa Haahtelaa :-)

    VastaaPoista
  14. Tässä myös yksi joka laittaa Haahtelan sarjaan "usvaista ja unteloa". Ei oikein iskenyt.

    Olen lukenut Paavolaiselta "Nykyaikaa etsimässä", ihan mielenkiintoista, jos on kiinnostunut 1920-1939-luvun kulttuurihistoriasta. Valasta ja Elina Vaarasta on on Satu Koskimies kirjoittanut romaanin "Hurmion tyttäret", joka on myös suositeltava.

    Kirjoitin tässä taannoin pienen postauksen Marjatanmäeltä, siis nykyisestä Katri Valan puistosta otsikolla pieni pala Katri Valan ja Elvi Sinervon Helsinkiä. Käy kurkkaamassa, jos kiinnostaa.

    VastaaPoista
  15. Paitsi lokakuun lukumäärälle olen kateellinen niin 9.3 KG!!!!!

    VastaaPoista
  16. Minä en kyllä näe sitä selluliittia tuossa kantapäässä ;D Minulla on yksi sukka kudottuna, pimeää elikkäs mustaa lankaa niin ei muhkuroitakaan niin huomaa... Jos saisi vielä toisenkin tehtyä.

    Hmmm... Maltillisuus on liukuva käsite :D Kiva että oli antoisat messut!

    VastaaPoista
  17. Jaana, kävin lukemassa juttusi uudestaan, muistan kyllä huomanneeni sen silloinkin... en tainnut kommentoida kun vähän nolotti! En Vilhonvuorenkujalla asuessani (1988-89?) ollenkaan tajunnut, että Katri Vala oli asunut siinä ihan vieressä. Luulin vain että puisto oli nimetty hänen mukaansa. Duh.

    Mutta juttusi kuvassa näkyy hyvin tuttu muuri! :D

    (Tuo Hurmion tyttäret voisi olla kiinnostava, ainakin siinä vaiheessa kun vähän enemmän Valaakin lukenut.)

    Naakku, ne vaan seurasivat mua kotiin ;-)

    Ei kuin oikeasti salaisuus on pyörällinen matkalaukku... Ja junassa herrasmiehet, jotka nostavat laukun hattuhyllylle, krhm.

    Mutta totta puhuen ostin aika paljon divaripuolelta ja sellaisia klassikkokirjoja, joita olen halunnut jo jonkun aikaa, mm. mahtavan vanhan painoksen romaanista Saatana saapuu Moskovaan... siinä on kursivoituna kaikki kohdat, jotka alkuperäisessä neukkuversiossa oli sensuroitu.

    Villasukka, minusta tuo on ilmiselvää appelsiini-ihoa! :-) No, ehkä kirkas väri vähän hämää kuvassa. Hmmm... mustaa lankaa... Ensi kerralla en kysykään Neideiltä mitä väriä haluavat vaan laitan mustaa!

    VastaaPoista
  18. Hei Booksy, vedit taas pidemmän korren! No en tarkoittanut lukemisen määrää vaan sitä painomäärää! Grrh! Ei vaineskaan antikvariaattisella puolelta löysin jotain ja SKS:stä tein tosia hyviä löytöjä! Koko viikonlopun saldo veikkaisin 7-8kg. Ja yksi niistä oli varmaan se puolen kilon kirja, joka pomppasi päähäni.

    Minulla on vielä ne Mikkasen kirjat kesken...

    VastaaPoista
  19. Kauheesti kirjoja tässä postauksessa monella tavalla! :D

    Mullekin tuli ihan hyvä messusaldo. *hykertelee käsiään* Ja oli kiva nähdä blogistimiitissä, vaikkakin pikaisesti.

    VastaaPoista
  20. Pakko on minukin tulla huokailemaan, tosiaankin kunnioitusta herättävä lukulista viime kuulta(kin)! Itse sain luettua säälittävät kuusi kirjaa, mutta toisaalta voin ihan katsoa peiliin, jos ymmärtäisin lukea nekin tunnit kun surffaan päämäärättömästi kirjablogeissa tai tuijotan silmä kovana sarjoja dvd:ltä (Nip/Tuck, oih! <3 Dr. Christian Troy, oih! <3), ehtisin lukeakin enemmän. :D

    Sinun luettujen listaltasi minun lukulistallani ovat ainakin Jään ja tulen kevät, Säädyllinen murhenäytelmä ja Maameren tarinat, noihin päivityksiin palailen vielä paremmalla ajalla...

    Ja voi että olisi ollut mukavaa päästä messuille! Olin töissä koko viikonvaihteen joten messuista sain vain haaveilla. Mutta toivottavasti ensi vuonna sitten! Kivaa olisi jo päästä johonkin blogimiittiinkin! :)

    Ja kiitos taas päivän parhaista nauruista, tulen innolla aina lukemaan kuukauden hakusanasi! :D Tällä kertaa hersyvimmät naurut saivat aikaan dekkarin käsittelyvinkkisi! :D Huippua!!

    Mukavaa marraskuun alkua Booksy! :)

    VastaaPoista
  21. Sara, minä en edes uskaltanut poiketa SKS:n ja Terra Cognitan osastoille: siellä on suuri vaara joutua vararikkoon johtavalle tielle kun kaikki näyttää niin kiinnostavalta :-)

    (Hih, vähän mies naureskeli kun puuhasin vaa'an kanssa, mutta en tosiaan voinut enää tähän juttuun tunkea listausta vielä ostetuistakin kirjoista...)

    Karoliina, oli tosiaan mukava nähdä! Vaikka kasvot ovat jo blogistasi tutut, jotenkin seeing-is-believing ja ihminen muuttuu livenä todemmaksi :-)

    Sara, tässä kuussa on tiedossa huomattavasti vähemmän lukumahdollisuuksia, ja harmittaa jo etukäteen. Mutta olisipas mukava kuulla mitä ajatuksia etenkin Maameri ja Murhenäytelmä sinussa herättävät.

    Pidän peukkuja että pääset messuilemaan ensi vuonna, on se ihan kiinnostava kokemus. Melkein luulen että yritän itsekin taas järkkäillä siihen vapaata - jos olen ehtinyt lukea puolet tänä vuonna ostamistani kirjoista siihen mennessä :D

    Mukavaa marraskuuta sinulle ja kaikille muillekin! Kyllä tämä tästä. Eilen näin auringon noustessa kurkiauran vaaleanpunaisella taivaalla...

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.