keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Myrskyn silmään


Paikkailen toukokuun yhtä laiminlyöntiä: unohdin kokonaan, että tämä Will Eisnerin sarjakuvan merkkipaaluihin kuuluva teos tuli luettua toukokuussa. Innostuin hankkimaan tämän käytettynä netistä Sallan jutun jälkeen.

Heh, pidän blogia muistaakseni mitä luen, mutta ilmeisesti seuraavaksi pitää olla lista, että muistaisin kirjoittaa blogiin mitä luen... pitääpä olla vähän tarkempi tässä kuussa luonnosteni kanssa!

Myrskyn silmään on eräänlainen kahden sukupolven sukukronikka. Se jäljittää Eisnerin oman perheen tarinaa. Kehyskertomuksessa amerikkalainen Eisner on matkalla alokasleirille vuonna 1942. Takaumissa palataan hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa, mutta myös hänen isänsä nuoruusvuosiin Wienissä, ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin vuosiin. Wien nähdään Eisnerin isän kertomusten kautta.

Tämä on hieno sarjakuva monella tasolla. Ensinnäkin Eisner rakentaa hienoa psykologista kuvaa perheestään. Etenkin vanhempiensa tutkijana hän on lempeän, suorastaan hellän ironinen mutta myös viiltävästi uskottava. Vertaan mielessäni Spiegelman Mausin isää tähän Eisnerin isään (ja Maus oli minusta briljantti!) ja pakko on myöntää, että Eisner vie isäpisteet. No, Mausin teemat ovat toisin painottuneet, joten vertailu on tässä suhteessa epäreilu.

Toiseksi, juutalaisvastaisuus ja ylipäänsä "kansojen sulatusuunin" etninen aluskarva paljastuvat Eisnerin nuoruuden New Jerseyn ja Bronxin vuosissa tyylikkäästi. Juutalaisuus tai juutalaisuusvastaisuus ovat, ziljoonasta aihepiiriin liittyvästä kirjasta ja elokuvasta huolimatta, jotenkin jääneet vähän vieraiksi minulle.

(Ehkä siksi etten tietääkseni tunne yhtään juutalaista? Vasta Etelä-Pohjanmaalle muutettuani tutustuin kulttuuriin, jossa on oikein ja asiallista kysyä suoraan ja tarpeen vaatiessa toistuvasti mistä joku on kotoisin ja kenen sukua... Eipä minulle olisi vaikkapa opiskeluaikoinani juolahtanut pieneen mieleenkään udella kenenkään kaverin tai tuttavan sukujuuria.

Mutta Eisner onnistui asettamaan juutalaisten sosiaalisen dissauksen minullekin ymmärrettävään kontekstiin. Tunnistan muinaisilta vaihto-oppilasajoilta taipumuksen luokitella ihmisiä eurooppalaisen alkuperämaan perusteella kolmanteen ja neljänteen polveen, sillä se hämmensi minua suomalaisteininä. Miten poikakaverini Mikey voi olla portugalilainen kun hän asuu kadun toisella puolella täällä Adamsvillessa ja on syntynyt USA:ssa? No mutta tietenkin, hänen isänsä ja äitinsä vanhemmat ovat Portugalista lähtöisin! Ja katolilaisia! Kyllä ne tiedetään...)

Eisner on aina juutalainen; tulee aina olemaan. Halusi hän tai ei, se piirre leimaa muiden suhtautumista häneen ja hänen suhtautumistaan muihin, silloinkin kun häntä ei edes juutalaiseksi tiedetä.

Kolmanneksi ansioksi täytyy nostaa albumin kerronnallinen raikkaus ja hieno piirrosjälki. Eisner tekee yksinkertaista ja selkää kuvaa, joka ei väsytä tai vie liiaksi huomiota tarinasta, mutta josta tuntuu löytyvän jotain katsottavaa uudestaankin lukiessa. (Kyllä: tämä oli niitä albumeita, jotka lukee kaksi tai kolme kertaa peräkkäin. Yhdellä kerralla pitää saada tietää mitä tapahtui, toisella kerralla voi keskittyä kuviin paremmin.)

Neljänneksi sanon lyhyesti: huumori on vähäeleistä ja toimivaa.

Teos on nyt reilut parikymmentä vuotta vanha, ja Eisnerin mallia sarjakuvaromaanin saralla on seurannut vuosien mittaan moni. Mutta ainakin tämä teos on kestänyt aikaa erittäin hyvin.

Päätän juttuni kerrankin oikein isoon kuvaan, jotta saan demottua mitä tarkoitan... Tässä alla olevassa kuvassa Eisner on siis matkalla sotaan ja muistelee mennyttä. Tavallaan tässä on vain yksi ruutu, mutta tavallaan viisi; Eisner on kuvassa kahdesti, hänen isänsä kolmesti ja äitinsä neljästi.


Ainoa valituksen aiheeni on oikeastaan, että tarina olisi saanut olla vielä pidempi. Ei ihme että on olemassa "Eisner Award" - jonka on voittanut mm. Fables!

Toivottavasti saan joskus käsiini Eisnerin Contract with God -sarjakuvaromaanin.

Will Eisner (1991). Myrskyn silmään. Jalava. Suomentanut Soile Kaukoranta, tekstannut Jari Rasi.

Arvioita:
Enpäs laitakaan arvioita vaan linkitän tähän Jussi Karjalaisen Hesarissa ilmestyneeseen muistokirjoitukseen.

2 kommenttia:

  1. Olenkohan ollut kauhea hiillostaja, kun muistan ainakin pariin kertaan toivoneeni sinulta Eisner-bloggausta? :) No hyvään tarkoitukseen on selvästi mennyt, koska luin todella mielelläni kokemuksiasi Eisnerista.

    Minullakaan ei ihan lähipiirissä ketään juutalaisia ole, mutta sentään joitakin suomenjuutalaisia tunnen. Minua on pitkään kiehtonut juutalaisessa kulttuurissa se kulttuurin ylläpitämisen taito. Kun muualle muuttavat suomalaiset tuntuvat unohtavan oman kulttuurinsa jo 1-2 sukupolvessa, ovat juutalaiset pystyneet ylläpitämään omaa kulttuuriaan jopa tuhansia vuosia ympäri maailman hajautuneissa yhteisöissään...

    Tuo muistokirjoituksessa mainittu Plot on mennyt minulta ihan ohi. Näköjään olisi kyllä lukemisen arvoinen. Jos aiheena on Siion-kirjoitukset ja antisemitismi 1900-luvulla niin kuulostaa todella kiehtovalta... ja onhan tuo albbu saanut Amazonista keskiarvioksi 4,4. Täytyypä ottaa henkiselle lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, heh, tässä tapauksessa ansaitsinkin pientä hiillostusta, sillä albumi oli autuaasti hautautunut kirjapinoon tuossa k vierellä, ja jotenkin olin unohtanut tehdä siitä lyhennelmän kuukauden koosteeseen - meinasi jäädä kokonaan kyydistä. Ja olihan tässä se hyvä puoli, että tuli luettua vielä kolmannen kerran ja todettua, että todella hieno edelleen. :-)

      Tärkeä pointti tuo mitä sanot perinteen ja kulttuurin ylläpidosta. Kulttuurin iskunkestävyydelle on hyväksi, kun siihen sisältyy vahva edelleensiirtämisen elementti, ja Tooralla lienee silläkin osuutta asiaan... mutta mietin kyllä myös, että ulkopuolisen maailman hyljeksivä reaktio vahvasti yhtä köyttä vetävää kansaa vastaan on varmaan sekin osaltaan vahvistanut kulttuuria. Kun ulkopuoliset kohtelevat huonosti, tulee pysyteltyä omien piirissä.

      Vierastan ajatusta, että johonkin ryhmään täytyy syntyä (tai joutuu syntymään, ei sen puoleen). Mutta se on tietysti idealistista snobbailua. :-)

      MInulla menivät oikeastaan kaikki Eisnerin sarjakuvaromaanit henkiselle lukulistalle... Noista klassikkojen kuvituksista en niin tiedä. Moby Dick oli ok, mutta tähän Myrskyyn verrattuna se oli kerronnallisesti paljon yksioikoisempi. Eisner teki sarjakuvan kirjan ehdoilla ja se jotenkin näkyi siinä. Tykkään myös enemmän tästä pelkistetystä mustavalkoisuudesta tässä.

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.