 |
| Kuva/kansi: Like/Tommi Tukiainen |
Poika kertoo pojasta, joka ei ole poika vaikka onkin. Marion, Makke, tietää itsestäänselvästi olevansa poika, mutta muut eivät aina ymmärrä sitä. Äiti haluaisi Maken luistelevan kaunoilla ja käyttävän hametta, edes joskus, ja ottavan mallia tytöistä, mutta ei siitä mitään tule. Poikana Makke on oma itsensä. Eikä sen tyttöystävänkään kanssa ole mitään lesbosuhdetta, kun toinen kerran on poika. Sanat ja mallit omalle minuudelle puuttuvat.
Tiesin, että tytöille kasvaisi kohta tissit, mutta en osannut ajatella, että ne kasvaisivat myös minulle. Ajattelin, että en ollut niin tyttö, vaan jäisin väliin. Kuitenkin tissit alkoivat olla kipeät, etenkin yöllä tai jos ne sattuivat johonkin tai joku vaikka vahingossa tönäisi tai itse kosketin varomattomasti. Olin kauhuissani kun ne rupesivat nöpöttämään. (s. 53)Björk on tässä kirjoittanut auki oman perheensä kokemuksia. Jotenkin kirjasta tulee sellainen olo, että se on yritys ymmärtää itselle vaikeaa ja tärkeää asiaa, sellaista joka on lähellä ja kaukana yhtä aikaa. Maken kertojaäänessä on taaksepäin katsomisen tuntu; siinä enemmänkin kerrotaan miltä jokin tuntui joskus kuin tunnetaan nyt. Tai en tiedä - ehkä ongelma on vain siinä, että en osaa eläytyä kertojaan. Siinä missä Posliini ja Prole tulivat minulle iholle, Poika jäi vähän etäiseksi. Silti se on potentiaalisesti vahva lukukokemus: helposti lähestyttävä tarina vaikeasti aiheesta. Björk kirjoittaa sellaista yksinkertaista mutta ilmaisuvoimasta tekstiä, joka ei itsessään muodosta muuria henkilöiden ja lukijan väliin.
Perheen tarinana Poika on mukavan vähäeleinen ja toimiva. Äidin kasvu ja persoonallisuus tulevat esille mutta eivät hallitse kumminkaan kuvaa. Plussaa myös siitä, että Poika onnistuu välittämään identiteetin vastaansanomattomuuden hyvin. Kyse ei ole Maken valinnasta. Hän on sellainen kuin on. Tuska tulee ympäristön oletuksista ja odotuksista, ei minuudesta itsestään. Makke on transsukupuolinen. Paitsi että en ole. Minä olen mies.
Minua Poika ei varsinaisesti hurmannut, ei siinä mielessä että olisin sitä vereslihalla lukenut, mutta jätti kumminkin sellaisen fiiliksen, että tämäkin kirja kannatti lukea. Kolahtaa varmaan kovemmin lukijalle, jolle aihepiiri on uusi tai kipeä. Björkiä seuraan jatkossakin.
Marja Björk (2013). Poika. Like. 978-952-01-0898-4.
Arvioita:
Eija Komu Keskisuomalaisessa piti tiivistä ja tehokasta kerrontaa tarkoituksenmukaisena.
Jenni Koko lailla kirjallisesti -blogista piti Poikaa hyvin inhimillisenä tarinana.
Anni Valtonen Hesarissa arvioi yhden asian romaaniksi ja tärkeäksi puheenvuoroksi.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHyvä teksti, Booksy! Lukisin tämän perusteella, ellen olisi jo lukenut. Poika oli minulle ensimmäinen Björkin kirja ja pidin kirjoitustyylin mutkattomuudesta, siinä samaa mieltä. Perhettä oli myös kuvattu hienosti eikä minulla ole tästä oikeastaan muuta moitittavaa kuin se, että transsukupuolisten sterilointipakko sivuutettiin kahdella repliikillä, kuin olankohautuksella. Muuten nostan hattua ja toivon, että tämä toisi vähän tietoisuutta asiaan ja ehkä jopa jelppiä jollekulle.
VastaaPoistaKiitos Linnea! Björk on sikäli harvinainen suomalainen kirjailija, että kerrankin voin sanoa tuntevani (kai?) koko tuotannon; ei ole toistaiseksi tullut mitään pettymyksiä. Aihepiirit ovat aina olleet sen verran kovia, että olen jaksanut kiinnostua joka kerta.
PoistaMinäkin pidän peukkuja, että Poika ja sen kaltaiset kirjat vähän avartaisivat kapeammin suhtautuvien maailmankuvaa ja ennen kaikkea toisivat jonkinlaista en-ole-ainoa -fiilistä vastaavien ongelmien kanssa painiville. Vaikka kyynikkona epäilen, että info tavoittaa lähinnä jo ennestään suvaitsevaisesti suhtautuvat... :D
Minä en ole lukenut Marja Björkiltä vielä mitään, mutta yhden haastattelun nähtyäni kiinnostuin kovasti. Usein petyn kirjailijoiden haastatteluihin, kun he eivät olekaan ihmisinä yhtä hurmaavia, kuin kirjansa, mutta Björk osasi herättää kiinnostuksen. Mitä kirjaa suosittelisit ensimmäiseksi? Tätä vai jotain muuta?
VastaaPoistaReeta, minä suorastaan pelkään välillä katsoa kirjailijoita telkkarista tai edes seurata messuilla kirjailijaohjelmaa... kamalaa kun omasta mielestäni huonoja kirjoja kirjoittanut tyyppi osoittautuu mahtavaksi tyypiksi tai upeita opuksia tuottanut ärsyttäväksi vänkääjäksi tms. Huoh. Kirjat kirjoina, sanon minä!
PoistaMutta näin päin onkin paljon turvallisempaa mennä, siis kun kirjailijan haastattelu herättää kiinnostuksen kirjaan eikä päinvastoin.
Mitäköhän suosittelisin? Riippuu varmaan mikä teema sinua kiinnostaa... Ehkä Prole ja Posliini ovat sellaisia, jotka osuvat varmimmin vaikkei olisikaan henk.koht. kostetuspintaa aiheisiin.