Graeme Simsionin menestysteos on kait jäänyt kirjablogeja selatessa mieleen; Vaimotesti tuli napattua mukaan, kun 1) kirjakaupassa oli sellainen viettelevä nipputarjous pokkareista 2) minulla oli sattumoisin lahjakortti ja 3) halusin jotain hymyilyttävää.
Taisin tykätä, sillä työreissulla tulin vielä ostaneeksi lentokentältä jatko-osan The Rosie Effect.
Kirjojen kertoja on vakavista sosiaalisista rajoitteista kärsivä älykkö, joka kaipaa elämänkumppania. Donille ei ole kuitenkaan ihan helppoa löytää sopivaa naista, sillä kriteerit ovat tiukat eikä selvästi yhteensopimattomien kanssa seurusteluun ole mitään järkeä tuhlata aikaa. Keneltäkään ei varmaan Vaimotesti spoilaannu, jos mainitsen, että alkujaan täysin sopimaton Rosie osoittautuu lopulta täysin sopivaksi... ja että The Rosie Effect kertoo pariskunnan myöhemmistä vaiheista.
Molemmat kirjat olivat helppolukuisia ja viihdyttivät liiaksi pollaa rasittamatta. Pidin siitä, että humoristista romanssia tehtiin tässä vaihteeksi erilaisesta näkökulmasta. Don on kieltämättä vähän epäuskottava hahmo, mutta eihän chicklittiä voi lukea ollenkaan, jos uskottavuutta vaatii? Itse tykkäsin kovasti siitä, miten Don kirjan kuluessa oppii uutta itsestään ja muista.
Vaimotestin ydinjännite on rakkauden ja järjen ristiriidassa. The Rosie Effectissä siirrytään sitten enemmän käsittelemään vanhaa kunnon mikseivät-he-puhu-toisilleen -teemaa. Mutta vaikka jutut ovat tuttuja, tuo epäkonventionaalinen kertoja tarinaan uuden kierteen. Molemmissa kirjoissa on myös kivasti esillä kysymys soveliaasta ja epäsoveliaasta ajattelusta. Kun Don, joka ei hallitse sosiaalisia koodeja eikä osaa lukea ihmisiä, törmää itsestäänselvyyksiin, hän tulee samalla osoittaneeksi, miten ahtaita arkiset normimme usein ovat, ja miten vahvasti päivittäinen viestintämme perustuu erilaisiin sanattomiin sopimuksiin.
"Voi luoja", hän sanoi. "Minä tarvitse drinkin."
En ollut varma, miksi hän kertoi tämän tiedon jollekulle, jonka oli tuntenut vasta neljänkymmenenkuuden minuutin ajan. Aioin itsekin nauttia alkoholia kotiin päästyäni, mutten nähnyt mitään syytä informoida asiasta Julieta. (s. 19)Sitä paitsi, itsekin (vähän Donia lievemmin!) sosiaalisesti rajoittuneena oli hauska lukea hahmosta, jolla on vaikeuksia ymmärtää, miten ihmisten väliset keskustelut toimivat... En nyt ihan samaistunut mutta tiettyä empatiaa väkisinkin heräsi.
Minusta Vaimotestiä ja sen jatko-osaa voi suositella kevyen lukemisen nälkään melkein kenelle vain. Tiedän varmasti yhden miehenkin lukeneen Vaimotestin ja siirtyneen sitten myös jatko-osaan...
Hauska, romanttinen, pikkuisen ajatteluttava kirja, josta ei tarvitse ottaa päänsärkyä. Juonta on tarpeeksi ja sävy on kärjekäs mutta sujuva. Inka Parpolan suomennos toimi.
Graeme Simsion (2014). Vaimotesti. Otava/Seven. Suomentanut Inka Parpola. 978-951-1-28726-1.
Graeme Simsion (2014). The Rosie Effect. Michael Joseph/Penguin. 978-0-718-17948-9.
Arvioita:
Tästä tykkäsivät mm. Minna (Oota mä luen tämän loppuun) sekä Susa (Järjellä ja tunteella).
Vähemmän huvittui Ilselän Minna.
Voi että, mun on varmaan pakko alkaa uskoa täydelliseen huumorintajuttomuuteni, kun jo toinen luotettava lukija pitää tätä hauskana. Minä kun jätin kesken...
VastaaPoistaMutta käyn vielä lukemassa Minnan jutun, ehkä saan Ilselästä jotain henkistä tukea :)
Erja, anteeksi vastauksen viivästyminen! Voin hyvin kuvitella, että tämä jakaa mielipiteitä - ja voi olla että huvittuminen riippuu vähän mielentilastakin. :-)
PoistaMukava kuulla, että toinenkin osa vielä jaksaa naurattaa! Luin Vaimotestin joitain kuukausia sitten kirjastosta lainattuna e-kirjana, enkä kyllä pettynyt. Mukavan kevyttä, kuten sanoitkin.
VastaaPoistalilaemilia, jatko-osa on rehellisesti sanottuna vähän huterompi ja pitkitetympi - mutta Don ja Rosie jaksavat kuitenkin huvittaa vielä toisenkin kirjallisen... Kolmatta en ehkä niin innoissani ryntäisi lukemaan :-)
PoistaMoi pitkästä aikaa! Nyt tämän sinun bloggaukseni luettuani muistin, että ah, luinhan minä tuon Vaimotestin viime talvena, ja joo, hyvä se oli! Kuten sanoit, kevyt, mutta sitä välillä kaipaa. Kun et tuominnut jatko-osaa, voisin lukea sen seuraavalla keveydenkaipaushetkellä :).
VastaaPoistaMinä ihastuin näihin. Don Tillman on aivan mahtavia hahmo. :-)
VastaaPoista