Pohjoisen valtiaat

Morren blogi johti uuden kirjailijatuttavuuden jäljille. Pohjoisen valtiaat kuulosti heti mielenkiintoiselta, ja olikin pienellä hakemisella saatavilla lähikirjaston kautta. Kun loma näyttää sotkeneen unirytmin, upposin aamuyön tunteina vanhan kuningas Alfredin ajan Englannin sotaisaan historiaan. *haukottelee*

Kirjan alussa vähän häiritsi - niin kuin jatko-osissa melkein aina - että juttu tuntui lähtevän kesken käyntiin. Kertojaminä Uhtredin piti ensin selittää taustat ja selvittää vanhojen vihollisten ja ystävien tilanteet. Kesken sarjan mukaan hypänneelle alku on siis vähän tahmea. Ensimmäiset viisikymmentä sivua meni makustellessa tuleeko tästä tarinaa vai ei. 

Mutta tuli siitä, hyvä seikkailutarina huolella kuvatussa ympäristössä. Päähenkilö on kakaramainen mutta kelpo sankari silti. Uhtred myös kasvaa kirjan myötä vähitellen ja hyödyntää ovelasti tanskalais-englantilaista perintöään. Naisissa on särmää ja taisteluissa vääntöä. Juonikin on juonikas.

Monimutkainen poliittinen elämä on oiva taustakudelma päähenkilöiden kohtaloille.  Vaikka Pohjoisen valtiaita lukiessa on päällimmäisenä mielessä toiminta, pysyvin jälki jää historiallisesta kuvauksesta. Kurkistus kuningas Alfredin juoniin olisi itsessään ollut vaivan arvoinen historiallisen fiktion ystävälle.

Cornwell kuljettaa juttuaan varsin suoraviivaisesti, ilman rakenteellisia tehokeinoja tai eri kertojia. Tilanteet ovat sen verran mutkikkaita, ettei niiden hahmottamista olekaan syytä hankaloittaa. Tekstikin on melko suoraviivaista kerrontaa, mitä nyt henkilöiden puheenparressa ja Uhtredin mietteissä on pientä historiallisen sivumakua.

Hän nauroi. "Olen nainen. Miten minä voisin olla vapaa?" hän kysyi. En sanonut mitään, ja hän hymyili. "Olen kuin misteli", hän sanoi. "Tarvitsen oksan, jonka päällä kasvaa. Ilman oksaa en ole mitään." Hän ei kuulostanut katkeralta vaan tuntui yksinkertaisesti toteavan päivänselvän asian. Ja oikeassahan hän oli. Hän oli varakkaan perheen tytär, ja jos hänestä ei olisi tehty nunnaa, hänet olisi annettu jollekin miehelle, aivan niin kuin pienelle Aethelflaedille kävisi. Sellainen oli naisen kohtalo. Aikanaan tapasin naisen, joka uhmasi tuota kohtaloa, mutta Hild oli kuin härkä, joka kapasi iestään vapaana ollessaankin.
"Nythän sinä olet vapaa", sanoin.
"Enkä ole", hän sanoi. "Olen riippuvainen sinusta." (s 113)

Siinä määrin Pohjoisen valtiaat koukutti, että to do -listalle nousevat sarjan muut osat. Joulua tosin odottavat jo hyllyssä George R.R. Martinin Tulen ja jään laulun seuraavat osat *maiskuttelee*, joten Cornwell saa vähän odottaa.

Bernard Cornwell (2009). Pohjoisen valtiaat. Helsinki: Bazar. Suomentanut Outi Huovinen.