 |
| Kuva: WSOY |
Oikeasti: vau!
Olen bongannut Nina Hemmingssonin Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt -sarjakuvan joskus, jossain, jonkun blogissa. Varmasti. Susan? Erjan? Kansi on niin jumalattoman tunnistettava, että se on kaivertunut muistiini. Silti en ensimmäisellä vilkaisulla innostunut riittävästi ryhtyäkseni niin vaivalloiseen puuhaan kuin albumin hankkimiseen.
Kansikuvakin on ruma ja pelottava ja jotenkin... psykoottinen.
Jokin muistikuva ensikohtaamisesta Tyttöystävän kanssa on kumminkin jäänyt, sillä Tampere kuplii -tapahtumassa käydessäni tarttui se itsestäänselvästi käteeni. Eikä lähtenyt enää irti pienellä selailulla. Näpistyssyytteiltä välttyäkseni maksoin pyydetyn hinnan. Näin hienosti holistinen universumi järjestää laiskojen asiat.
Tyttöystäväsi on juuri niin raadollinen ja armoton kuin voisi kansikuvan perusteella odottaa. Hemmingsson on varmaan etäistä sukua Hugleikur Dagssonille, sillä Tyttöystävän kanssa kysyin pariin kertaan itseltäni, että saako tälle edes nauraa... ja vastasin että saa. Hemmingssonin riipivän suorasukainen kurkistus miesten, naisten ja näiden kahden yhdistelmien maailmaan on kammottavalla tavalla hauska.
En eläissäni sanoisi sellaisia asioita kuin Hemmingssonin naiset sanovat. Ihan totta. Lupaan.
Ennen kaikkea kyse on kai odotuksista. Siitä mitä odotamme ja oletamme, itseltämme ja toisiltamme. Tyttöystävässä itsestäänselvyydet revitään päivänvaloon, ja voi luutuma sentään, kyllä ne ovatkin hassuja kun kirkkaassa auringonpaisteessa katselee.
Visuaalisessa mielessä olen kahden vaiheilla Tyttöystävän kanssa. Olen niin esteettisesti rajoittunut, että tykkään, krhm, näteistä kuvista... mutta eihän tämä olisi toiminut ollenkaan, jos kuvat olisivat olleet kauniita! Juuri näin rujoilta niiden kuuluukin näyttää, tukahdutettujen ja alitajunnan ahtaudessa vääristyneiden ajatusten.
Kiemursin naurusta. Tämä kannattaa lukea jos suinkin silmä kestää. Sopii etenkin herttaisille naisille... kaikille, jotka ovat halunneet iskeä nyrkin pöytään mutta jättäneet sen tekemättä ja syöneet sen sijaan suklaalevyn. Tervetuloa Pimeän puolelle!
Nina Hemmingsson (2011, alkuperäinen 2006). Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt. WSOY. Suomentanut Saara Pääkkönen, tekstannut Mika Lietzén. 978-951-0-38243-1.
Arvioita:
Jukka Laine Kvaakissa koki tämän miesvihamieliseksi... minusta Tyttöystävä oli kyllä lähinnä mustaa huumoria, jossa kärki osoittaa naisiin vähintään yhtä paljon kuin miehiin. Hm. Ehkä tämä on taas sitä sukupuolittunutta lukemista.
Umamin jutussa löytyi hahmoille hyvä sana: "groteski"
Haa, tämä se siis oli! :) Minäkin muistan nähneeni tämän jossain, veikkaisin Susan blogia...? Tämä vaikuttaa tosi hyvältä, eli etsin tämän kirjastosta käsiini ensi kerralla, ilman muuta minäkin haluan tutustua tähän!
VastaaPoistaHauskaa oli muuten bongata albumin tiedoista Mika Lietzénin nimi! Nyt kun olen alkanut tutustua sarjakuvamaailmaan, ja erityisesti kotimaisiin sarjakuviin, on Lietzén noussut ihan ykkössuosikikseni! :) Ainoa sarjismessuilta ostamani albumikin oli Lietzéniä, "Kaksi pientä novellia", oletko lukenut?
Sara, Lietzén ei ole erityisesti tuttu, vaikka nimen tunnistan, ja hän on "pitää lukea" -listallani. Suomessa on korkeatasoisia sarjakuvantekijöitä!
PoistaTämän Hemmingssonin neuvon ehdottomasti kaivamaan esiin vaikka tuontitavaraa onkin :-)
Kyllä miesten tälläista huumoria pitää kestää :)
VastaaPoistaJokke, jee! Olen samaa mieltä. Itse asiassa vähän äimistyin, että tämän saattoi kokea vahvasti miesvastaiseksi. Ehkä luenta riippuu lähtöasenteista; minusta tässä pilkka osuu naisten nilkkaan sikäli, että albumissa kuvataan joitain naisten ääliömäisen myöntymäisiä ja miellyttämishaluisia asenteita kääntämällä ne nurinniskoin. Ja kieltämättä joitain miestenkkin stereotypioita tuuletetaan aika railakkaasti...
PoistaMakuasioita, epäilemättä, mutta minusta tämä oli hervottoman hauska ja raikas... jos joku tästä tunnistaa itsensä ja ulvahtaa niin - voi voi. Ennemmin kannattaisi nauraa. :D
Tämä on niin upea!
VastaaPoistaMulla on tulostettuna työpaikan sermissä lyhyt strippi, jossa vähän mun näkönen täti nousee terapilådanista ja on päättänyt, että att hädanefter ska ja fanimej vara lyckig! En ihan varmasti ymmärrä mitä se tarkoittaa, mutta olen samaa mieltä!
Erja, niin on!
PoistaVähän samantapainen kuva on tässä albumissakin - se taisi olla syy miksi tämä jäi selatessa niin tiukasti käteen etten saanut enää irti. :D Itse kuvassa on pelottavan näköinen täti vaaleanpunaisessa pitsikauluspuserossa ja tekstissä sanotaan "Mutta sitten minä iskin nyrkin pöytään ja sanoin itselleni: vastedes olen piru vie onnellinen. Ja voitteko kuvitella, niin minä olen siitä lähtien ollutkin."
Juuri sen olisin ottanut juttuni kuvitukseen, mutta onneton kuvaustekniikkani (aseta albumi lattialle, pitele auki varpailla, tähtää ja laukaise) asettaa joitain rajoituksia, hih...
Sen täytyy olla ihan sama kohta, eri kielillä vaan!
PoistaPyörittelin tätä jo kirjastossa, mutta kakistelin vielä tuota piirrosjälkeä. Ehkä nappaan tämän jo seuraavalla kerralla mukaani ;)
VastaaPoistaVillasukka, outoa kyllä, piirrosjälki alkoi tuntua ihan asiaankuuluvalta jonkin ajan kuluttua.... mutta tiedän tismalleen mitä tarkoitat. Silti, nappaa ihmeessä!
PoistaOlen plaraillut tätä kirjakaupassa. Arviosi perusteella tämä kyllä ansaitsee joskus perusteellisemman lähestymisen!
VastaaPoistaSalla, kokeile ainakin kirjaston kautta! Tämä on mutkikkaampaa tavaraa kuin päältä katsoen arvaisi. Okei, vähän tahallaan rankkaa paikka paikoin, mutta ehdottomasti upea siitä huolimattta. :-)
PoistaVaikuttaa aivan ihanalta. Pakko hankkia tämä käsiini! Piirrostyylissä on jotain erityisen viehättävää yhdistettynä noihin teemoihin.
VastaaPoista