A Feast for Crows

Seikkailuni George R.R. Martinin luomilla Westerosin mailla päättyivät toistaiseksi Tulen ja jään laulun viimeiseen ilmestyneeseen osaan A Feast for Crows. Huomaan vähän hämmästyneenä, että päällimmäinen tunne on melkein helpotus. Tähän kirjaan lähtiessäni tiesin jo ennakkoon että a) tarina jää kesken ja b) harmittaa kun se jää kesken. Pitäisi lukea vain valmiita saagoja - silloin kun tarina onnistuu herättämään mielenkiinnon, on turhauttavaa jäädä vaille loppuratkaisua. Pikkuisen iski myös jo jonkinlainen taisteluväsymys. Monta hyvää kirjaa on odottamassa, mutta Martinin sisäänkirjoittama lukupakotin esti tarttumasta niihin niin kauan kuin oli vielä sivuja jäljellä.

A Feast for Crows oli myös minusta sarjan tähän asti heikoin osa. Osittain syynä on, että tässä kirjassa Martin on tietoisesti jättänyt kaksi keskeistä tarinalinjaa sivuun; sen enempää Muurin tapahtumista kuin Danaerysin kohtaloista ei kerrota. Tyrion loistaa poissaolollaan, samoin Bran Stark. Sen sijaan kirjassa annetaan paljon tilaa Jamie ja Cersei Lannisterille, joista varsinkin jälkimmäinen on suoraviivaisen vastenmielinen tyyppi, ja Sansa Starkille, jonka persoona on keskushenkilöistä kehittymättömimmän oloinen. Kilpineito Brienne ei hänkään herätä myötäelämisen tunteita, vaikka onkin periaatteessa kiinnostava hahmo. Meren kaappareiden valtataistelut tosin ratkeavat, ja sisällissota näyttää päällisin puolin soditulta, vaikka seuraavan kaaoksen merkit ovat jo ilmassa. Nuori sitkeä suosikkini Arya on onneksi maisemissa, nyt entistä oudommissa sellaisissa, ja Sam Tarly kasvaa entistä kypsemmäksi. Lainaukseksi otankin sympaattisen palan Samin tarinaa.

Sam did not know how long it had been since last he'd slept, but scare an inch remained of the fat tallow candle he'd lit when starting on the ragged bundle of loose pages that he'd found tied up in twine. He was beastly tired, but it was hard to stop. One more book, he had told himself, then I'll stop. One more folio, just one more. One more page, then I'll go up and rest and get a bite to eat. But there was always another page after that one, and another after that, and another book waiting underneath the pile. I'll just take a quick peek to see what this one is about, he'd think, and before he knew he would be halfway through it. (s. 87)

George R.R. Martin selittää itse loppusanoissa, että oli alkujaan tarkoittanut kirjan rakenteen toisenlaiseksi, ja päätynyt leikkaamaan osan tarinalinjoista pois lyhentääkseen kirjan julkaisukuntoon. Tämä jätti kirjan jotenkin 'muotopuoleksi' edellisiin verrattuna; se on tasapainottoman oloinen, eikä loppuun syntynyt sellaista hengähdystauon tuntua, joka edellisissä oli. Jos olisin tajunnut Martinin ratkaisun ennakkoon, olisin ehkä odottanut A Feast'n kanssa seuraavan osan (A Dance with Dragons) ilmestymistä ensi syksynä. Voi olla että A Feast olisi toiminut yhdessä A Dance'n kanssa paremmin; kuuluuhan hyviin kesteihin myös tanssi -

Tulen ja jään laulu (Valtaistuinpeli, A Clash of Kings, A Storm of Swords) on ollut mielenkiintoinen poikkeama lähilukuhistoriassa. Aitoa magialla maustettua fantasiaa en ole lukenut vuosikausiin; viimeksi varmaan silloin kun harrypottereita luettiin iltasatuna. En myöskään ole ikuisuuksiin lukenut tällaista pidempää sarjaa, jossa osat eivät ole jokseenkin itsenäisiä. Oli ihanaa upota perusteellisesti hyvin kirjoitettuun, moniulotteiseen ja rankkaan satuun; mieleeni tulevat teinivuosien intensiiviset lukukokemukset. Toisaalta huomaan, että olen nykyään helpommin kyllästyvä. Olisi ehkä pitänyt vastustaa kiusausta lukea kaikki putkeen. Helpommin sanottu kuin tehty! Nyt jäin miettimään jäikö Feast'sta huonompi maku kirjan itsensä vai hiipivän Westeros-väsymyksen takia.

Kaikesta huolimatta luen varmasti seuraavatkin osat. Kevin Andersonin Saga of Seven Suns jäi aikoinaan kesken, kun hennot henkilöt eivät jaksaneet kannatella massiivista tarinaa. Martinin maailman väki on paljon inhimillisempää ja kiinnostavampaa.

George R.R. Martin (2006). A Feast for Crows. London: HarperCollins.

Kirja on suomennettu nimellä Korppien kestit.