 |
| Kuva/graafinen suunnittelu: Teos/Anders Carpelan |
Antologiaan osallistuneiden tehtävänä oli kirjoittaa essee henkilökohtaisesta näkökulmasta pohdiskellen yhteiskuntaluokka- ja kielikysymyksiä. Ollaanko Suomessa vieläkin luokkaretkellä ylöspäin? Mitä yhteiskuntaluokka ylipäätään on? Vaikuttaako suomen- tai ruotsinkielisyys ja miten? Kirjoittajakaarti on komea. Koko listauksen voi käydä kurkkaamassa täältä (vieritä tarpeeksi alas), mutta mainittakoon poimintoina Kaarina Hazard, Kjell Westö, Merete Mazzarella, Sofi Oksanen ja Niklas Herlin.
Suomesta puuttuu sellainen selkeä luokkajako, joka on vaikkapa englantilaiselle yhteiskunnalle tyypillinen. Välillä tuntuu ettei meillä ole luokkia ollenkaan. Kuitenkin käsitteeseen törmää yhtenään, milloin missäkin merkityksessä. Onko luokka rahasta kiinni, vai elämäntyylistä, vai kulttuuriharrastuksesta? Me muut kertoo esipuheessa, että yhteiskuntaluokka merkitsee muutakin kuin taloudellista asemaa, mutta taloudellinen asema on luokkaerojen kovaa ydintä. Koulutus ja tulot määrittävät erilaisissa tutkimuksissa yhteiskuntaluokkaa; näiden kahden yhdistelmällä saadaan korrelaatioita erilaisiin käyttäytymismalleihin. Luokka selittää paljon tutkimuksessa.
Itse olen, Muiden ristiriitaisistakin viesteistä huolimatta, edelleen sitä mieltä, että luokka käsitteenä on hankala, epämukava ja liian leimaava. Muut identiteetit ja roolit ovat minusta paljon keskeisempiä ja kiinnostavampia ainakin henkilökohtaiselta kannalta. Mitä se nyt tarkoittaa jos sanon, että olen keskiluokkaa? Entäs jos joutuisin vaikkapa sairaseläkkeelle ja tulot putoaisivat - kuuluisinko sitten alaluokkaan? Vai riittäisikö koulutustaso pitämään minut entisessä laatikossani? Ja mitä ihmeen väliä sillä on? Eikö voitaisi puhua tulotason vaikutuksesta ja koulutuksen vaikutuksesta ja unohtaa tuo kummallinen, johonkin lähes synnynnäiseen viittaava luokka-sana kokonaan? Tutkivatko tutkijat luokkaa tottumuksesta - riittäisikö jo nyky-Suomessa pelkkä tulotason tarkastelu? Luulisi että yleisen koulutustason kohotessa voitaisiin tuo isän ja äidin ammattiin perustuva 'perinnöllinen' luokkajako jo unohtaa.
Kjell Westö kertoo että kysymys luokasta leijui hänen lapsuutensa Munkkiniemen yllä, usein koodattuna muotoon "mitä sinun isäsi tekee?" (s. 261). Nyt kun mietin asiaa, tuo kysymys on aika ilmeinen. Kun Neiti A toi ensimmäisen kerran pojan kotiin (kamalaa! Jos voisikin säilyttää tyttäriä vaikka tynnyrissä...) taisin kyllä kuulustella Neitiä nuoren miehen perheestä. Keitä ne oikein ovat, nuo ihmiset joiden jälkikasvu pyrkii saatille?
En kuitenkaan purematta niele ajatusta, että kyse on luokkatutkasta. Täällä lakeuksilla ensimmäinen kysymys koskee näet aina sukua. On tärkeää asemoitua verkostoihin. Ei isän ammattia tarvitse kysellä, riittää kun tietää miltä kylältä ja mistä suvusta. Eipä silti, näistä sukuselvityksistä kaltaiseni mumu eli muualta muuttanut on aina pihalla, joten tuskin kyselin tuosta syystä.
Todelliseen testiin en Neidin epäselvien vastausten kanssa joutunut, mutta silti punastelen jälkeenpäin tuota kuulustelua. En osaa kuvitella itseäni sanomassa vanhempien perusteella kenen kanssa Neidit saavat tai eivät saa kulkea - ja vielä epätodennäköisempää on, että he minua uskoisivat. Joten mitä sitä kysymäänkään? Antaa seuraavan pojan esittää omat meriittinsä, jätän hänen vanhempansa rauhaan!
Uskon, että Me muut antaa jotain kenelle vain yhteiskunnan rakenteista kiinnostuneelle. Tässä pohditaan enimmäkseen yhteiskuntaluokan kokemista ja henkilökohtaista merkitystä. Siksi kirjoituksiin pääsee sisään paremmin kuin akateemisempiin teksteihin. Esseet ovat myös yllättävän paljastavia. Kertomalla mistä luokan tunnistaa kirjoittaja myös paljastaa, ehkä tietämättäänkin, yhtä ja toista omista taustaoletuksistaan. Rehellisesti sanottuna suurin osa kirjoittajista tuntui täältä katsottuna vähän yläluokkaisilta - jos siis tietäisin mitä se tarkoittaa. Minun on ilmeisen vaikea käyttää koko l-sanaa! Yläluokalla ja alaluokalla on päässäni luokkaava sävy, ja joissain yhteyksissä on keskiluokallakin. Taidan olla hyvin integroitunut suomalaisen peruskoulun tasa-arvomalliin.
Mitään aivan uusia ovia Me muut ei avannut, herättipähän taas pieneen omien asenteiden pohdintaan paikka paikoin. Sen opin, että jos luen jotain yhteiskuntaluokkia muuttujana tarkastelevaa tutkimusta, haluan tietää tarkkaan, miten tutkijat ovat luokan määritelleet. Sehän voi tarkoittaa ihan mitä vain!
Ruotsinkielisyyden käsittely jäi vähän ontoksi. Sattuma on heitellyt siten, etten ruotsinkielisen väestönosan kanssa ole pahemmin ollut tekemisissä, enkä siksi saanut kielikysymyksen käsittelyyn hyvää tarttumapintaa.
Joudun epäilemättä vielä hommaamaan myös Katariina Järvisen ja Laura Kolben kirjan Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa. Se saattaisi osua ja upota vielä paremmin.
Silja Hiidenheimo, Fredrik Lång, Tapani Ritamäki & Anna Rotkirch (toim.) Me muut: Kirjoituksia yhteiskuntaluokista. Teos. Useita suomentajia. ISBN 9789518512595.
Arvioita:
Jari Tontti Vihreässä langassa
Veera Luoma-Aho Ylioppilaslehdessä
mukava kun luit tämän ja mielenkiintoista lukea sinun ajatuksiasi siitä.luokka on tosiaan varsin hauska käsite ihan jo siksi että kukaan ei halua kuulua mihinkään luokkaan. editointia tämä kokoelma olisi tosiaan tarvinut, mutta epätaisuudestaan huolimatta se kannatti lukea. Mielestäni siinä oli myös liikaa kirjailijoita mukana, vaikka ymmärränkin miksi.
VastaaPoistaMielenkiintoisen kuuloinen kirja!
VastaaPoistaOn ihan totta, että joillakin alueilla on "tärkeää" tietää, mistä suvusta ja mistä kylästä on kotoisin. (Minä olen "köyhästä" suvusta ja kylän väärästä osasta ;) )
Minä koen, että Suomessa ollaan menemässä luokkajakoa kohti. Tai jos ei ihan luokista voi puhua, niin jotakin jakautumista täällä tapahtuu. Erityisesti viime eduskuntavaalien jälkeen mediassakin tuli vahvasti ilmi äänestäjien jako jonkinlaiseen "tyhmään kansanosaan" ja älymystöön. En muista kuka kirjoitti ja missä, mutta eräässä kolumnissa kyseenalaistettiin yleinen äänioikeus siinä mielessä, että vain asiaan tarpeeksi perehtyneet saisivat äänestää. Niin, kuka sitten määrittelee äänikelpoisuuden?
Tuo Luokkaretki-kirja kuulostaa tutustumisenarvoiselta myös.
Erittäin mielenkiintoista pohdintaa sinulla täällä. Itsekin olen sitä mieltä, että luokka on hankala käsite ja sen määrittely on vaikeaa.Mieletäni taloudelliset tekijät eivät luokkakäsitteeseen enää kuulu, sillä tienaahan paperimies paremmin kuin esimerkiksi moni akateeminen tutkija.
VastaaPoistaKysymys on enemmänkin kokemuksesta ja nimenomaan jaetuista kokemuksista sekä erilaisista kulttuuri- ja käyttäytymiskoodistoista.
Itse olen joutunut törmäämään luokan jonkinlaiseen määrittävyyteen identiteetin rakentamisessa sekä henkilökohtaisessa elämässä että tutkimuskohteitteni identiteettiä pohtiessani.
Suosittelen lämpimästi Järvisen ja Kolben kirjaa. Itselleni siinä kolahti nimenomaan Järvisen teksti, sillä jaamme hyvinpaljon samalaisia kokemuksia ja kirjan lukeminen auttoi ymmärtämään paremmin itseäni tietyissä tilanteissa.
Miten tämä arvioimasi kirja on minulta mennyt täysin ohi, pitänee lukea jossain välissä.
anni.m, totta tuo mitä sanot kirjailijoista :-) Toisaalta he kirjoittavat hyvin... mutta toisaalta kirjailijuus on jollain lailla oma luokkansa :D
VastaaPoistaTämä oli ihan lukemisen arvoinen, vaikka jäikin jatkuvasti sivuun viikoksi tai pariksi.
Maija, uskon että olet oikeassa tuon uuden luokkiintumisen asiassa, mutta itse olen enemmänkin yhdistänyt sen tulojaon muuttumiseen entistä epätasaisemmaksi. 90-luvulta eteenpäin on koko ajan menty vähemmän tasa-arvoiseen suuntaan. Se on vähän pelottavaa. Toivon hartaasti että koulut ja kouluttautuminen pysyvät Suomessa ilmaisina ja suosittuina!
Jaana, tuo ajatus jaetusta kulttuurista (kulttuuriperinnöstä?) ja käyttäymiskoodista on minustakin järkevä - en vain ole varma missä määrin sitä voi yhdistää luokkaan. Tuntuu että koulutustaso selittää jotain... mutta niin myös harrastukset ja vaikkapa paikkakunta. Joku tuon Muiden kirjoittajista viittasin myös mahdollisuuteen että luokkaa voi "valita", ja tarkoitti ns. yläluokkaan kuuluvan henkilön poliittista suuntautumista työväenluokkaan.
Mutta myönnän iloisesti että tämä luokkavastaisuuteni saattaa olla kalan sokeutta vedelle... Ehkä olen niin perusteellisen keskiluokkainen etten kykene sitä tiedostamaan. Luoen sen Järvisen ja Kolben kunhan saan käsiini!