 |
| Kuva/kansi: Tammi/Ea Söderberg |
Sisältö on oli positiivinen yllätys. Vaikka olen viimeisen vuoden parin sisällä kiitettävästi oppinut lukemaan paitsi fantasiaa myös nuorten kirjoja, olen samalla oppinut, että turhan usein joudun jälkimmäisten kanssa toistelemaan itselleni rauhoittavaa mantraa: ommm... muista-että-tämä-on-nuortenkirja... Yliselkeys ja mutkien oikominen voivat hiertää, vaikka olisikin etsinyt kevyempää luettavaa.
Arra on mainio fantasiasatu oikeastaan ilman mitään alleviivatun nuortenkirjamaista, vaikka Arra on ollut vuonna 2009 Finlandia Junior -ehdokkaana. Päähenkilöt toki ovat nuoria, mutta tarina on ikiaikainen; nämä teemat ovat tuttuja tuhannesta sadusta. Arvottomasta tulee arvokas, suurista lahjoista maksetaan suuri hinta, paha saa palkkansa ja niin saa hyväkin. Mutta Turtschaninoff ei siloittele satuaan mitättömäksi. Arran tarinassa nähdään nälkää, koetaan kiusaamista ja saadaan arvostusta vain rahalla. Rankanpuoleinen saduksi siis.
Tunnelma ja tempo ovat hyviä, ja kieli on hienoa olematta kikkailevaa. Näin tämän mielessäni jotenkin Rudolf Koivun kuvittamana; teksti on tyyliteltyä mutta ei vaadi kohtuuttomia edes laiskalta lukijalta. Otan heti alkuun esimerkin.
Arra sulki silmänsä ja yritti muistaa puron laulun. Hän hyräili mielessään sävelmän alkutahteja. Ympäröivä ääni vaimeni hieman. Hän jatkoi edelleen puron laulun säkeitä ja koukeroita, ja vähin erin äänet, meteli ja eläinten mylvintä hälvenivät. Sen sijaan esiin työntyi toinen ääni, ääni, joka sekoittu puron lauluun. Meri! Hän kuuli meren laulun selkeänä ja kirkkaana. Sen sävel kantoi idästä. [--] (s. 70)Laulu ja äänet ovat keskeisiä Arran tarinassa, sillä Arra on laulajatar; hän kuulee luonnon laulun. Lahjastaan hän on maksanut kalliin hinnan. Suuren sisarrusparven nuorimmainen on huomaamaton, äänetön, sanaton - näkymätön tyttö, vieras ja vaiti. Vasta neitoiässä hän löytää ensimmäisen kerran jonkun, joka kuulee ja näkee hänet, joka puhuttelee häntä. Mutta maa on jo sodan partaalla, eikä turvassa ole sen enempää köyhä kotiorja kuin valtakunnan prinssikään.
Hyvin rakennettu tarina, joka sekoittaa perinteisiin elementteihin moderneja teemoja.
Maria Turtschnaninoff (2010, alkuperäinen 2009). Arra. Tammi. Suomentanut Marja Kyrö. ISBN 978-951-31-5693-0.
Arvioita:
Päivi Taussi Kymen Sanomissa
Maria Loikkanen Savon Sanomissa
Marjis Kirjamielellä-blogissa
Valkoinen kirahvi Opuscolossa
Minun pitäisi hakea tämä myös kirjastosta!! Marjis haastoi minut lukemaan sen ja toivon saavani sen häneltä lainaan (ja olisin saanutkin, ellei teos olisi hukkunut Marjiksen kymmenientuhansien kirjojan joukkoon).
VastaaPoistaSe sopisi myös minulle muutenkin, sillä haluaisin lukea erityylisiä kirjoja ja spefi on minulle oudompi.
Hanna, jos pitäisi spefiä sinulle valita, tämä olisi minustakin aika hyvä veikkaus, etenkin kotimaisista/nuorten puolelta. Toivottavasti tykkäät!
PoistaVaikuttaa ihan kiinnostavalta kirjalta!
VastaaPoistaMinä luen parhaillani nuortenkirjaa ja ensimmäinen reaktioni kirjan kanssa oli, että "olenkohan tullut liian vanhaksi?" kun se tuntui niin nuortenkirjalta :D Mutta kyllä nuortenkirjoissa on huima ero. Toisissa on tosiaan avattu kaikki mutkat ja solmut, mutta toisissa osattu jättää hienosti myös lukijan varaan asioita.
Katri, tämä oli minusta aika aikuinen satu - tai oikeastaan aika aikuisesti kirjoitettu. Nuorten kirjoissa minua joskus rasittaa tunteiden ylenpalttinen alleviivaaminen, mutta tämän kanssa solahdin mukavasti tarinan matkaan... :-)
PoistaOlipas hauska lukea arviosi tästä! Olen samaa mieltä siitä, että tässä on oiottu mutkia suoriksi. Pidin enemmän Helsingin alla -kirjasta, joka kurvaili hienovaraisemmin ja vähemmän ennalta-arvattavasti kohti loppua. Tosin se ei taas ole tällainen lyyrisen vanhahtava kuin tämä. Taitava kirjoittaja kuitenkin, kiinnostavaa kyllä katsastaa, että mitäköhän sieltä suunnalta on tuloillaan seuraavaksi. Kiitos myös linkityksestä, hihittelin, kun olimme Marjiksen kanssa sulassa sovussa heti Kymen ja Savon perään. Juuret on Pohjois-Savossa. Onkohan Marjis Kymestä? ;)
VastaaPoistaKirahvi, heh, tuo Savo tuli kyllä vahingossa... olen vähän laiska näiden arvio-linkkieni kanssa ja poimin yleensä sen mitä google ystävällisesti tarjoaa.
PoistaOlin jo ennestään kiinnostunut Helsingin alla -kirjasta, muistelen nähneeni siitä juttuja. Mutta nyt olen vielä kiinnostuneempi. Arrasta tuli sellainen vaikutelma, että kirjailijalla on taito kehitellä kiinnostavia mielenmaisemia. Jos tämä ammensi luonnosta, mitä on mahtanut saada city-maisemista irti? Pidän silmät auki, kyllä sekin vielä vastaan tulee.
Ikiaikainen! Tuo voisi olla se syy, miksi minäkin voisin vihdoin lukea tämän - tai Helsingin alla, se kiinnostaisi ehkä enemmänkin. Mutta, juuri yhden lasten/nuortenkirjan luettuani ja käänneltyäni ja väänneltyäni jätän tän osastolle Jos tulee kirjastossa vastaan. Eilen siellä tuli jo melkein 10 kirjaa, se riittänee vähäksi aikaa.
VastaaPoistaJenni, joo, liian monta on liian monta... en minäkään taida taas pariin viikkoon tarttua nuortenkirjoihin, nyt on tullut kesän mittaan luettua. (Dekkareista en sano mitään!) Mutta Helsingin alla on listoilla!
Poista