Kuva/kansi: Atena/Susanna Raunio |
Tämän yhden esseehkön kirjan sentään luin.
Esseen määritteleminen on muuten perkeleellistä touhua. Essee pakenee määreitä ja kirjoittajat ilmeisesti esseemäärettä, kun niin moni esseemäinen teksti ei sitten olekaan essee. Tälläinen vatustelu on harmillista. Minusta esseen lupaavimmat ulkoiset tuntomerkit ovat a) asteriskit tekstin loikkakohdissa ja b) sana "esseitä" painettuna johonkin lähettyville, esimerkisi kansilehteen.
Joten ei, nämä eivät sitten ole esseitä, sovitaan niin. Kannessa essee on korvattu lässysti kirjoituksella ja sisällä kirjoitelmien nimi onkin luku. Eikä sieltä löydä asteriskejakaan. Ne on korvattu pikkuruisilla kolmijalkaisilla ehkä-telkkarin kuvilla, jotka esiintyvät kolme kappaleen riveissä, ihan niin kuin esseissä asteriskit.
Mutta nämä siis eivät kai ole esseitä, eivätkä pikkukuvat missään tapauksessa asteriskeja. Itse asiassa, kun ensimmäisen kerran näin ne, en tajunnut niiden olevan minitelkkareita. Jos ne ovat niitä. Luulin niiden olevan verta tihkuvia neliöitä, mahdollisesti jonkin geometrisen sodan siviiliuhreja.
Syytän assosiaatiosta sanaa nihilismi. Olen normaali ihminen enkä useinkaan näe naapuripihalla zombeja tai mansikkahillossa aivonkappaleita. Mutta nihilismin pohtiminen saa helposti aikaan zombieapokalyptisen mielentilan, jossa kuolema alkaa kuulostaa järkevältä ja kohtuulliselta ratkaisulta kaiken sietämättömään merkityksettömyyteen. Kaikki me kumminkin kuolemme, kuten Haatanenkin todistaa.
Nihilismi, niin. Haatanen kirjoittaa hauskasti ja kiinnostavasti siitä, miksi olen aivan väärässä yhdistäessäni nihilismin Nietzscheen ja ihmisvihaan, tai jos en nyt aivan väärässä, ainakin vähän lapsellinen ja opintoni unohtanut. Mutta en ole ainoa, nihilismille annetaan nykypäivänä kummallisia merkityksiä suhteessa sanan nietzcheläiseen intentioon. Johtuu varmaan siitä, että harvalla on halua ja virtaa ja raivokkuutta perehtyä herroihin Nietzsche ja Heidegger, niin kuin ilmeisesti pitäisi nihilisimin syvintä olemusta ymmärtääkseen.
Normaalieläjän nihilistikäsitys rakentuu urheiluselostuksien (saksalaiset palloilijat syyllistyvät nihilistiseen puolustukseen) ja historiallisten romaanien (nihilistit yrittävät koko ajan tappaa tsaarin) varaan. Puhumattakaan kaikenlaisten youtube-wannabe-nihilistien veriteoista, jotka pannaan filosofivainaiden syyksi.
Yksi Haatasen pointti onkin, että Nietzscheä kohdellaan tässä kaikessa Aivan Väärin. Nietzschen yli-ihminen on esteetikko, jota banaalit joukkomurhat ällöttäisivät tyhjänpäiväisyydessään. Aito nihilisti kohtaa kaiken merkityksettömyyden traagisella rohkeudella ja jumalaisella tyylillä. Kuolevaisia ollaan, eikä elämälläkään ole niin väliä, mutta ei kai tässä mauttomuuksiinkaan tarvitse sortua?
Olkoon turhuutemme eleganttia: viiltävää, sydäntäsärkevää, kaunista ja totta.
Joo. En usko että Haatanen tarkoittaa tässä Flow-festareita tai joukkovaellusta Louvreen. Tai ehkä jollain ironisella tavalla tarkoittaakin. Nietzsche ehkä ei. Mutta onko kukaan koskaan ikinä saanut selvää siitä mitä Nietzsche tarkoittaa? Enpä usko. Tarkoitus vaihtelee liiaksi. Juju taitaakin olla enemmän siinä esteettisessä nautinnossa, jota Nietzsche-koukkuun jääneet saavat nautiskellessaan mestarin tekstejä ja tuottaessaan omia tulkintojaan. Ja niitä me toisen asteen sanajuopot sitten naukkailemme.
Erinomaisen hyvän filosofiapöhnän näistä Haatasen kirjoituksista vetää. Kuin olisi lukioon palannut. Sain aikoinaan oikean mielen sähköiskun Neil Postmanin kirjasta Viihdytämme itsemme hengiltä (jonka Haatanen muuten haukkuu pataluhaksi) ja pahan kankkusen Nietzschen Zarathustrasta (jonka haukkuisin itse jos osaisin, mutten ymmärtänyt siitä juuri mitään). Nyt, kun olen urheiluhullu enkä enää lueskele filosofiaa aamuunkoittoon, Haatasen Ei voisi vähempää oli viihdyttävä, virkistävä ja sopivasti provosoiva kirja. En osaa arvioida hänen nihilisimitulkintojensa oikeellisuutta. Mutta mitä sitten? Oikeastaan kaikki on aika tyhjänpäiväistä, ja jos Haatasen tulkinta oli minusta tyylikäs ja hauska, ei voisi vähempää kiinnostaa sen filosofinen puhtaus.
Haatasen myötä tuli myös jonkinasteinen halu tarttua vihdoin Hanna Arendtin kirjaan Vita Activa, jonka Ei voisi vähempää myös ottaa painiin. Täällä meillä Vita, raasu parka, on saanut olla ihan rauhassa hyllyllä kohta kaksi vuotta, odottamassa sopivan filosofista mielentilaa. Alkaa jo epäilyttää. Ehkä en edes ostanut sitä luettavaksi; kenties minussakin piilee Haatasen mainitsema sivistysporvarin ideaali, jota yritän ilmentää nykynihilistisesti shoppailemalla.
Ei voi voittaa. Tämäkin kirjoitus alkaa pitkittyessään haiskahtaa ironialta. Lopetan ajoissa, tai ainakin melkein. Loppuun pitää vielä todeta, että vaikka Haatasen sävy on ehkä ajoittain kakaramainen, hänen kirjoitustyylinsä on helppolukuista ja ilmaisuvoimaista. Tästä kirjasta varmaan selviytyy vaikkei olisi eläissään edes sylkäissyt Nietzscheen tai Heideggeriin päin. Jori tosin oli osittain eri mieltä, joten paras kun luet itse ja päätät sitten.
Minusta Ei voisi vähempää on terävää ja intohimoista tekstiä. Kyllä hyvä argumentti vaan on kuumaa luettavaa! Katsokaapa vaikka:
[--] Jos elämä todellakin on näin turhaa, totaalista hukkaan heittoa, se on ihanaa, ylimääräistä ja nautittavaksi annettua. Täälläololla ei ole mitään merkitystä, ja minä rakastan sitä!
Gimme more! Britney Spears, Marika-fucking-Fingerroos, Ike Kanerva, Kimi Räikkösen tuskin ymmärrettävä pingviinimäinen puheääni, brittijalkapalloilijoiden vaimot, TV-shop, Nelosen 4D-reality-dokumentit, MOT:n yritteliäs vakava journalismi, Antiikkia, antiikkia!, Uutisvuodon läpeensä väljähtänyt formaatti, joka olisi pitänyt tajuta lopettaa vuosia sitten, Dan Brownin kirjat, uskoon tulemiset, Mannerheim oli homo -keskustelut, Johanna Tukiainen. Lisää, lisää, lisää! (s. 82)Ei voisi vähempää oli niin tehokas, että saatuani sen loppuun oli vain kaksi vaihtoehtoa. Lukea heti lisää filosofiaa tai katsoa tämä.
Kalle Haatanen (2008). Ei voisi vähempää kiinnostaa. Kirjoituksia nihilismistä. Atena. ISBN 978-951-796-536-1.
Arvoita:
Johan Lahdenperä Hesarissa
Putte Wilhelmsson Turun Sanomissa
Tommi Melender Antiaikalainen-blogissa
Kiinnostava kirja varmasti.
VastaaPoistaAvasin itselleni nihilismin käsitettä luettuani kesän aikana nipun 1800-luvun venälaisiä klassikkoromaaneja.
Wikipediankin määritelmästä ilmenee, että nihilismejä on kaksi, joista toinen oli osin vallalla 1800-luvun loppuosan Venäjällä, eivätkä nihilistit mitenkään yrittäneet säilyttää yhteiskuntaan.
Ei-polittinen nihilismi taas määritellään aivan toisin ...
***
Jos avaa käsitettä merkityksestä lähtien "ei mitään". Niin joudutaan ongelmiin, kaiken repivä filosofia ja kaiken struktuurin hajottava ja kieltävä malli ei minusta lainkaan toimi.
***
En ole yhteiskunnallinen toimija tavallinen veronmaksaja vain, mutta minusta länsimainen ihmisoikeuskäsitys, demokratia ja vapaus ovat oikein ymmärrettyinä ja toteutettuna paras järjestelmä, ongelmia on aina ja tulee aina, paratiisia emme saavuta, usein unelmien tekijät tekevät jossain toisaalla painajaista, vuoropuhelulla ja turvaamalla heikommassa olevien yksilöiden mahdollisuuksia mutta säilyttämällä markkinoiden vapaa toiminta eräin rajoituksin (tiukka kilpailulainsäädäntö, jonkin asteiset patentit, ympäristö- ja turvallisuusnormit, errät viranomaiskontrollit, verotus, sosiaalihuolto, ilmainen koulutus, sairaanhoito, vanhusten hoito ja infrastruktuuri) luultavasti turvavat elinmahdollisuudet ja mahdolistavat yhteiskuntien kehityksen vakaasti...
Jokke, ihmisoikeudet, vapaus ja demokratia ovat minustakin paras toistaiseksi keksitty kombinaatio, (kunhan emme vajoa itsetyytyväisyyteen ja lakkaa miettimästä jatkuvasti mitä niiden sovelluksessamme on tarpeen parantaa).
PoistaNihilistihän ei kai varsinaisesti näitä kiellä - kunnon nihilisti ei vaivautuisi? Mutta passiivisen nihilistinen (opportunistinen, piittaamaton, loputtoman ironinen, kaiken jo nähnyt, tyhjä, noin osapuilleen Haatasta lainatakseni) orientaatio elämään ja maailmaan ei minusta ole varsinaisesti malli, jonka toimivuudesta voi kiistellä. Heh, välillä tuntuu että se on kulttuurimme valtavirtaa... Kun kokee itsensä avuttomaksi elämänsä edessä, voi kyvyttömyyttään muuttaa tilanteita paeta toteamalla, että ei voisi vähempää kiinnostaa...
No jopajopajopa! Kommentoin tähän vaan sen, että olen saanut kirjan jo useampi vuosi sitten veljeltäni lahjaksi, mutta kun se haiskahtaa vähän, noh, ajattelua vaativalta, se on nyt varastossa. Tämä kuitenkin innosti!
VastaaPoistaTessa, krhm, no saattaa se pientä ajattelunhitusta vaatia aina toisinaan, mutta vain sen verran että pääsee ajatuskarusellin kyytiin. Ainakin tällaiselle argumenttijunkielle kuin minä Haatasen pyöritys oli mainiota viihdettä... ei sellaista josta varsinaisesti viisastuisi, mutta älykkään ihmisen hyvin kirjoitettua pohdiskelua on kiva lukea.
Poista(huomaa vastauksen nihilistinen asenne: "ei tässä mitään uutta tai vakavaa ole") :D
Väijyn parhaillaan isän riippumatossa lukemaa Haatasen aiempaa kirjaa Pitkäveteisyyden filosofiaa (kohta se jättää sen johonkin lojumaan ja sit isken!). Tämä kuulostaa kyllä todella hyvältä. Kiitos hyvästä tekstistä!
VastaaPoistaMaukka, kiitos! Joudun varmaan etsimään Pitkäveteisyyden filosofian itsekin jostain. Jos ei löydy käytettynä netistä, kirjastossa ainakin on hyvät metsästysmaastot...
Poistamahtava nimi kirjalla ja kiinnostavalta vaikuttaa sisältö (kuinka ristiriitaista!) joskus tiettyjen opiskelijoiden kanssa törmään siihen, ettei mikään kiinnosta. En tiedä mikä ironian taso siinä on (olisipa) kun sanotaan, että ainoa tavoite elämässä on maata sohvalla, katsoa tv.tä ja juoda kaljaa. mikäs siinä sitten. ei kai siihen voi sanoa kuin että ei voisi vähempää kiinnostaa. kai.
VastaaPoistaanni.M, heh, osut naulankantaan! Nyt on pakko vastata suoralla sitaatilla. Näin Haatanen selittää nihilisti-sanan passiivisuuteen viittaavan merkityksen, johon tuossa aiemmin viittasinkin:
Poista...kyse on laiskasta opportunistista, joka ei jaksa nähdä vaivaa uskoakseen mihinkään ja jonka maailmankuvaa luonnehtii vain loputon ironia ja tunne siitä, että kaikki on jo nähty. Joskus synonyymi tällaisen elämänopin omaksuneelle on "teini", mutta - kuten sosiologit ovat meille kertoneet - monen aikuisen elämä on nykyään eräänlaista jatkettua nuoruutta."
Omat teinini ovat onnellisen kiinnostuneita jostain, minusta usein kummallisista asioista, mutta ainakin jostain, mutta tunnistan ilmiön ikäkaudesta riippumattomana. En minäkään oikein ymmärrä tavoitteettomuutta. Tekeminen on useimmiten kivempaa kuin oleminen... jonkinlainen tasapaino raivotautisen yleisaktivismin ja sohvalle juurtumisen välillä tuntuu minusta parhaalta reseptiltä jokseenkin onnelliseen arkeen, mutta milläs siitä vakuuttaisi sellaisen, jota ei kiinnosta?
Lainaus on oivaltava ...
Poista"kyse on laiskasta opportunistista, joka ei jaksa nähdä vaivaa uskoakseen mihinkään ja jonka maailmankuvaa luonnehtii vain loputon ironia ja tunne siitä, että kaikki on jo nähty. Joskus synonyymi tällaisen elämänopin omaksuneelle on "teini", mutta - kuten sosiologit ovat meille kertoneet - monen aikuisen elämä on nykyään eräänlaista jatkettua nuoruutta"
...muttei tyhjentevä, koska teini on kiinnostunut intohimoisesti,toisista teineistä ja tietyistä teinijutuista, kuten vanhempien vastustamisesta. Myös aikuiset teinit ovat valmiit ainakin päivittelemään elämän loputonta tyhjyyttä, ja tyhmyyttä, usein jonkun asian kannattaminen tai vastustaminen voi olla yllättävän pirteää, sitä ominaisuutta ei vaan näe päälle!
Jokke, ei se tosiaan tyhjentävä kuvaus ole teineistä(kään), mutta tavoittaa jotain... idealismi ja maailman parantaminen eivät ole tällä hetkellä ensinkään niin muodissa kuin olivat joskus. Hedelmätöntä löyhää vaikerrusta kaiken turhuudesta saa harrastaa vaikka kuinka. Heh, tunnistan tuon kyynisen laiskan besserwisserfiiliksen oikein hyvin itsestänikin, aina silloin tällöin. Onneksi joskus tulee intohimoisesti kiinnostuttua toisten keski-ikäisten teinien touhuista ja vastustettua vanhemmat korvaavia auktoriteetteja tarmolla... :D
PoistaAlkaa harmittaa, etten itse saanut kirjasta yhtä paljon irti.
VastaaPoistaJori, voipi olla että vanha lukio/opiskeluaikainen rakkauteni aihepiiriin vaikutti asiaan. Minusta tämä oli kieltämättä mainio kirja. Vaikka sitten pitikin katsella pari jaksoa zombeja päälle. ;-)
PoistaJaa, enpä tiedä liittyykö tämä tuohon kirjaan mitenkään, mutta siitä yhdestä filosofianietzschestä, jonka lukaisin, jäi mieleen, että Nietzsche pitää tärkeänä yhteiskunnan jännitteisyyttä eli sitä, että alimmalta oksalta on aika pitkä matka ponnistella ylimmälle, mikä seikka on omiaan luomaan tervettä yritteliäisyyttä yhteiskuntaan. Nietzsche ei tainnut erityisemmin tykätä pyrkimyksestä itsestäänselvän hyvinvoinnin yhteiskuntaa kohti. Nietzsche ei ollut haaleitten vesien mies. Näistä nihilisteistä en tiedä paljoo mitään...
VastaaPoistaKetjukolaaja, Nietzsche kai jaksaa kiehtoa osittain juuri siksi, että hänen filosofiansa on intohimoisella tavalla vaikeaselkoista... ei tosiaankaan haaleitten vesien mies! Myönnän etten ole tuntenut syvempää tarvetta aikuistuttani herran töihin tutustua. Toisaalta, Haatasen kattaus antoi taas vähän uutta näkökulmaa, joten ehkä joskus, jonkun muun toisen asteen tulkinnan kautta, opin vielä lisää. Zarathustraan tuskin palaan! :-)
PoistaKuulostaapa kiinnostavalta, tämän voisin haluta lukea. Nietzscheä en tosin voi väittää edes väärinymmärtäväni - sen verran vähän olen herran tuotantoon perehtynyt - mutta Arendtin Vita Activa on tullut luettua useampaankin kertaan gradua varten, joten alkoi heti kiinnostaa, miten sitä ruoditaan.
VastaaPoistaLiisa, Vita Activan lukemattomuus on vaivannut minua joten kiitos tuosta, rohkaisevaa että joku tuttu on jaksanut sen lukea useampaankin kertaan. Pitää siis käydä kiinni! Olen joskus opiskeluaikoina lukenut kyllä Arendtia mutten tätä, ja muistelen hänen kirjoittavan selkeäsanaisesti... en tiedä onko tuo nimi Vitan kohdalla pelottanut vai mikä lienee.
PoistaTai hetkinen - ovat tutut lukeneet Ulysseustakin. Hmm. ;-)